Tässä artikkelissa käsittelemme Võru-aihetta eri näkökulmista, jotta voimme tarjota laajan ja täydellisen näkemyksen tästä asiasta. Näillä linjoilla tutkimme Võru:n eri puolia analysoimalla sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamalla syvällistä pohdintaa sen merkityksestä ja merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Tämä artikkeli pyrkii edistämään Võru:n tuntemusta ja ymmärtämistä kattavalla ja rikastuttavalla tavalla sen alkuperästä sen kehitykseen, sen vaikutuksen kautta yhteiskuntaan ja sen suhteeseen muihin relevantteihin aiheisiin.
Võru linn | |
---|---|
lippu |
vaakuna |
Võru linn |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Viro |
Maakunta | Võrumaa |
Perustettu | 1784 |
Hallinto | |
– Kaupunginjohtaja | Anti Allas |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 14,01 km² |
Väkiluku (1.1.2018) | 12 242 |
– Väestötiheys | 874 as./km² |
Aikavyöhyke | UTC+2 |
– Kesäaika | UTC+3 |
Võru (võroksi Võro, saks. Werro) on Võrumaan pääkaupunki Viron kaakkoisosassa. Se sijaitsee Tamulajärven rannalla. Vuoden 2018 alussa kaupungissa oli 12 242 asukasta.
Kaupungin perusti Riian kenraalikuvernööri Venäjän keisarinnan Katariina II:n toivomuksesta 21. elokuuta 1784 entisen Võrun kartanon paikalle. Kaupungin varhaisilta vuosilta on säilynyt säännöllinen ruutukaava, puurakennuksia ja kaksi Katariinalle omistettua kirkkoa: luterilainen kirkko vuodelta 1793 ja ortodoksinen kirkko vuodelta 1804.
Võru on ollut yli 200 vuotta paikallishallinnon, yrittäjyyden, kulttuurin ja urheilun keskus. Alkuaikoina hallinnon edustajat olivat saksalaista syntyperää, mutta 1900-luvun alussa kaupunki sai ensimmäiset etnisesti virolaiset kaupunginvaltuutetut.
Tunnetuin võrulainen on Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin kirjoittaja Friedrich Reinhold Kreutzwald, joka asui kaupungissa vuosina 1833–1877 ja toimi kaupunginlääkärinä. Nykyään kaupungissa on hänelle omistettu museo ja patsas.
Võru on historiansa aikana ollut myös tärkeä koulukaupunki. 1800-luvun loppupuolella kaupungissa oli seitsemän koulua, joissa työskenteli 31 opettajaa ja 317 oppilasta, vaikka Võrun asukasluku oli alle 3 000. Vuonna 1914 perustettiin Võrun naisten käsityökoulu ja 1925 Võrun teollisuuskoulu. Vuosina 1921–1930 kaupungissa toimi opettajaseminaari.
Vuodesta 1995 Võrussa on toiminut valtiollinen tutkimus- ja kehityslaitos Võron instituutti, jonka tavoitteena on võron kielen ja kulttuurin kehittäminen ja tutkiminen.
Võru yhdistettiin rautateillä Riikaan ja Pihkovaan vuonna 1889, ja vuonna 1915 kaupunki sai sähkön. Vuonna 1940 Võrussa oli 6 600 asukasta. Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen kaupunkiin perustettiin monia teollisuuslaitoksia, muun muassa huonekalutehdas, jalkinetehdas, meijeri ja rakennusyhtiöitä. Võruun rakennettiin uusia asuinalueita, kaupungin väkiluku ja pinta-ala kasvoivat.
Suunnitelmatalouden romahdus toi Võruun aluksi taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, mutta ajan mittaan vanhojen yritysten toiminta on saatu vastaamaan markkinatalouden vaatimuksia ja kaupunkiin on syntynyt uusiakin yrityksiä.
Vuonna 2011 Võrun kaupungissa oli 12 667 asukasta, joista 11 652 (92,0 %) oli virolaisia, 804 (6,3 %) venäläisiä ja 201 (1,6 %) muita kansallisuuksia.
|
|