Nykymaailmassa Važa-Pšavela on aihe, josta on tullut erittäin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa. Tekniikan kehittymisen ja jatkuvan kommunikointitavan muuttumisen myötä Važa-Pšavela:stä on tullut monien kiinnostava kohde. Olipa kyse sosiaalisten verkostojen, television tai muiden viestintävälineiden kautta, Važa-Pšavela on onnistunut kiinnittämään laajan väestön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Važa-Pšavela:n eri puolia ja sen vaikutuksia elämäämme sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Važa-Pšavela on ilmiö, jota emme voi sivuuttaa sen vaikutuksesta politiikkaan ja talouteen, rooliinsa populaarikulttuurissa.
Važa-Pšavela (georg. ვაჟა-ფშაველა; oik. Luka Razikašvili, s. 1861, Tšargali, k. 1915, Tbilisi) oli georgialainen runoilija. Hänen teoksensa kuvasivat maan vuoristoseutujen elämää ja maisemia.
”Važa-Pšavela” oli Luka Razikašvilin taiteilijanimi, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”Pšavin jätkää”. Važa-Pšavela syntyi pieneen kylään Pohjois-Georgian vuoristoisessa Pšavin maakunnassa. Hän opiskeli Telavin, Gorin ja Tbilisin seminaareissa ja muutti sen jälkeen Pietariin, jossa hän opiskeli lakia. Palattuaan kotimaahansa hän toimi georgian kielen opettajana.
Važa-Pšavelan runoissa eurooppalainen kirjallinen perinne yhdistyy Georgian vuoristoseutujen kansanrunouteen, ja monet niistä ovat nousseet maan kirjallisuuden klassikoiksi. Hänen tunnettuihin runoihinsa lukeutuvat esimerkiksi Aluda Ketelauri, Bakhtrioni, Stumar-Paspindzeli, Gogotur ja Apšina, Gvelistšamia, Eteri ja Mindia. Runot käsittelevät usein konflikteja yksilön halujen ja tunteiden ja yhteiskunnan vaatimusten välillä.
Myös hänen veljensä suuntautuivat samalle alalle: Niko Razikašvili (1866–1927) oli runoilija ja Tedo Razikašvili (1869–1922) etnologi ja kansanrunouden keräilijä.
|