Vaishnavismi

Nykymaailmassa Vaishnavismi:stä on tullut ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe monille ihmisille. Olipa kyseessä julkisuuden henkilö, käsite tai historiallinen tapahtuma, Vaishnavismi herättää monien kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Kautta historian Vaishnavismi on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskuntien muodostamisessa sekä kulttuurin ja perinteiden muovaamisessa. Tässä artikkelissa tutkimme Vaishnavismi:n merkitystä ja tärkeyttä perusteellisesti ja tarjoamme yksityiskohtaisen ja oivaltavan kuvan, joka valaisee tätä kiehtovaa aihetta.

Vaishnavismi (joskus vishnulaisuus) eli Vishnun palvonta on eräs hindulaisuuden pääsuuntauksista. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 70 prosenttia hinduista olisi vaishnavia. Arviota on kuitenkin vaikea vahvistaa, sillä tarkkoja tilastoja ei ylläpidetä, ja lisäksi monet hindut ovat omistautuneet useille jumalille. Vaishnavismissa Vishnu ymmärretään korkeimmaksi, alkuperäiseksi jumaluudeksi, kaiken olevaisen alkulähteeksi ja tyyssijaksi.

Vaishnavismin opinsuuntaukset

Vaishnavismin neljä klassista sampradayaa eli opinsuuntausta ovat Ramanujan (1017–1137) pääasiassa Etelä-Intiassa vaikuttava Lakshmi-Narayanalle omistautunut perinne, Madhvan (1199–1278) dualistinen Dvaita-perinne, Nimbarkan (noin 1100–) Radhaan ja Krishnaan keskittynyt perinne ja Vishnu-swamin (noin 700–) nykyisin Vallabha-perinteenä Acharya Vallabhan mukaan tunnettu opinsuunta. Lisäksi vaishnavismiin lukeutuu muun muassa Sri Chaitanya Mahaprabhun Dvaita-perinteen juurille perustama Bengalissa sekä Vrajassa vaikuttava Gaudiya Vaishnava -perinne, Swami Haridasan samoilta ajoilta peräisin oleva liike sekä Hit Harivamsan Radha-Vallabhi -perinne.

Aiheesta muualla