Viipurin luterilainen hiippakunta

Nykymaailmassa Viipurin luterilainen hiippakunta on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Viipurin luterilainen hiippakunta:stä on tullut aihe, joka herättää intohimoja, ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja kiihkeitä keskusteluja joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykymaailman merkityksen vuoksi. Akateemisesta työelämään Viipurin luterilainen hiippakunta on onnistunut vangitsemaan asiantuntijoiden ja aloittelijoiden huomion ja kiinnostuksen. Tässä artikkelissa tutkimme Viipurin luterilainen hiippakunta:n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta eri elämänaloihin ja sen merkitystä ympäröivän maailman ymmärtämisessä.

Tämä artikkeli käsittelee Suomen luterilaisen kirkon hiippakuntaa. Myös Suomen ortodoksisella kirkolla on ollut Viipurin hiippakunta.
Viipurin hiippakunta
Kirkkokunta evankelis-luterilainen
Perustettu 1554
Lakkautettu 1945
Tuomiokirkko Viipurin tuomiokirkko

Viipurin hiippakunta oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunta vuosina 15541723 ja 19241945.

Ensimmäinen Viipurin hiippakunta

Viipurin hiippakunnan vanha sinetti. Sinetin kyyhky-aiheitta käytettiin myöhemmin Mikkelin ja Tampereen hiippakuntien vaakunoissa viittauksena hiippakuntien historiallisesta yhteydestä.

Kustaa Vaasa muodosti Turun hiippakunnan itäisistä osista Suomeen toisen hiippakunnan, ensimmäisen Viipurin hiippakunnan 1554. Se oli kuitenkin uudelleen yhdistettynä Turun hiippakuntaan vuosina 1578–1618, jolloin se jälleen erotettiin omaksi hiippakunnakseen. suuren Pohjan sodan isovihan aikana Viipurin hiippakunnan aluetta joutui Venäjän haltuun vuonna 1710, mistä syystä Viipurin hiippakunnan hallinto jaettiin väliaikaisiin Porvoon ja Mikkelin konsistoripiireihin. Turun hiippakunnan piispa Johannes Gezelius nuorempi sai 1712 hoidettavakseen myös Viipurin hiippakunnan. Alue joutui 1713 kokonaan venäläisten valtaan, jolloin Turun piispaan liittyvä järjestely menetti merkityksensä. Porvoon konsistoripiiri kuitenkin pyrki hoitamaan kirkollishallintoa myös venäläisen miehityksen aikana.

Hävittyään suuren Pohjan sodan joutui Ruotsi Uudenkaupungin rauhassa 1721 luovuttamaan alueita Kaakkois-Suomessa, muun muassa Viipurin, minkä vuoksi Viipurin hiippakunta siirrettiin 1723 Porvooseen, jolloin siitä tuli Porvoon hiippakunta. Luovutetun alueen asioita johtamaan perustettiin 1720 Viipurin konsistori.

Porvoon hiippakunnasta tuli 1923 Tampereen hiippakunta, ja Porvooseen perustettiin järjestyksessään toinen Porvoon hiippakunta, joka palvelee maan ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisen enemmistön omaavia kaksikielisiä seurakuntia.

Piispat

Viipurissa toimineet piispat:

Porvoon piispat 1721–1923:

Toinen Viipurin hiippakunta

Toinen hiippakunta perustettiin Savonlinnan hiippakunnaksi Savonlinnaan ja piispanistuin siirrettiin vuonna 1925 Viipuriin. Hiippakuntaan kuuluivat Viipurin ja Mikkelin läänit sekä Kuopion läänistä Karjalan osa. Vuonna 1944 Viipuri luovutettiin Neuvostoliitolle. Seuraavana vuonna perustettiin Mikkelin hiippakunta, ja piispanistuin siirrettiin virallisesti Viipurista Mikkeliin.

Hiippakunnan piispat olivat

Erkki Kaila (1924–1935)

Yrjö Loimaranta (1935–1942)

Ilmari Salomies (1942–1951.

Lähteet

  1. Viipurin hiippakunnan vaakuna EUROPEANA HERALDICA. Kansallisarkisto. Viitattu 7.12.2021.
  2. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 1498
  3. (archive.org) Piispat kautta aikain Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 16.7.2010. Viitattu 1.4.2008.