Vilhelm II (Alankomaat)

Nykymaailmassa Vilhelm II (Alankomaat):stä on tullut yhä useiden ihmisten kiinnostuksen aihe. Syntymisestään lähtien Vilhelm II (Alankomaat) on herättänyt keskustelua, keskustelua ja pohdiskelua eri alueilla. Iästä, sukupuolesta tai koulutustaustasta riippumatta Vilhelm II (Alankomaat) on onnistunut kiinnittämään yleisön huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus ei rajoitu yhteen kontekstiin, vaan se ulottuu useille aloille ja vaikuttaa ihmisten ajatteluun, toimintaan ja suhteeseen toisiinsa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Vilhelm II (Alankomaat)-ilmiötä ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme.

Vilhelm II
Alankomaiden kuningas
Valtakausi 7. elokuuta 1840 – 17. maaliskuuta 1849
Edeltäjä Vilhelm I
Seuraaja Vilhelm III
Luxemburgin suurherttua
Valtakausi 7. elokuuta 1840 – 17. maaliskuuta 1849
Edeltäjä Vilhelm I
Seuraaja Vilhelm III
Syntynyt 6. joulukuuta 1792
Haag, Yhdistyneet provinssit
Kuollut 17. maaliskuuta 1849 (56 vuotta)
Tilburg, Alankomaat
Puoliso Anna Pavlovna Romanova
Lapset Vilhelm III
Alexander
Henry
Ernest Casimir
Sophie
Koko nimi Willem Frederik George Lodewijk
Suku Orania-Nassau
Isä Vilhelm I
Äiti Wilhelmina
Uskonto protestantti

Vilhelm II (holl. Willem Frederik George Lodewijk; 6. joulukuuta 1792 Haag17. maaliskuuta 1849 Tilburg) oli Alankomaiden kuningas ja Luxemburgin suurherttua lokakuusta 1840 kuolemaansa asti.

Elämäkerta

Nuoruus ja koulutus

Vilhelm syntyi tulevan Vilhelm I:n ja Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm II:n tyttären, (Frederica Louisa) Wilhelminan ensimmäisenä lapsena. Hänen ollessaan kolmevuotias perhe lähti maanpakoon Englantiin, kun Ranskan vallankumousarmeija hyökkäsi Alankomaihin. Vilhelm vietti nuoruutensa Berliinissä Preussin hovissa. Siellä hän osallistui sotilaskoulutukseen ja palveli Preussin armeijassa. Myöhemmin hän opiskeli Oxfordin yliopistossa. Vuonna 1799 Vilhelm yritti paluuta, mutta vasta 1813 Napoleonin hävittyä Leipzigin taistelussa Ranskan joukot perääntyivät ja Vilhelm kutsuttiin takaisin maahan.

Sotilasura

Vilhelm liittyi Britannian armeijaan ja osallistui moniin Espanjan itsenäisyyssodan taisteluihin Wellingtonin ensimmäinen herttuan Arthur Wellesleyn adjutanttina. Hän palasi Alankomaihin vuonna 1813, kun hän isästään oli tullut maan prinssihallitsija. Vuonna 1815 Vilhelmistä tuli kruununprinssi, ja hän palveli armeijassa, kun keisari Napoleon pakeni Elban saarelta. Hän toimi Hollannin ja Belgian yhtyneiden joukkojen komentajana Quatre Brasin ja Waterloon taisteluissa, jossa hän haavoittui. Häntä pidettiin sankarina, vaikka hänen sotilaallinen epäpätevyytensä aiheutti useita vakavia virheitä.

Avioliitto

Vuonna 1816 Vilhelm kihlautui Yhdistyneen kuningaskunnan Yrjö IV:n ja Braunschweigin Carolinen ainoa tyttären, Walesin prinsessan Charlotte Augustan kanssa. Suhde oli Yrjön järjestämä, mutta Charlotte ei halunnut avioitua Vilhelmin kanssa, joten kihlaus purettiin. Helmikuun 21. päivänä 1816 Vilhelm avioitui venäläisen suuriruhtinatar Anna Pavlovnan kanssa, joka oli keisari Aleksanteri I:n sisar. Aleksanteri järjesti avioliiton lujittaakseen Venäjän ja Alankomaiden suhteita. Vuonna 1817 Annalle ja Vilhelmille syntyi poika, josta tuli Vilhelm III.

Vilhelm II perheineen vuonna 1832.

Toimet Belgian vallankumouksen aikana

Vilhelm II oli suosittu paitsi kotimaassaan myös Belgiassa. Belgian vallankumouksen puhjettua 1830 Vilhelm toimi rauhansovittelijana tarjoten eteläisille maakunnille itsehallintoa Orania-Nassau-suvun alaisuudessa. Hänen isänsä hylkäsi kuitenkin ehdotuksen. Heidän väliset suhteensa pysyivät kireinä. Huhtikuussa 1831 Vilhelm oli kymmenen päivän sotaretken johtaja Belgiassa. Ranskan sekaantuminen asiaan pakotti Vilhelmin siirtymään pois Belgiasta, jonka valtaistuimelle nostettiin Saksi-Coburg-Gothan Leopold. Lopullisesti Belgia ja Alankomaat sopivat rauhasta vuonna 1839.

Toiminta Alankomaiden kuninkaana

Kuningas Vilhelm I:n luovuttua kruunusta 1840 Vilhelmistä tuli Alankomaiden kuningas Vilhelm II. Isänsä tavoin hän oli vanhoillinen ja haluton tekemään muutoksia. Hän ei osallistunut politiikkaan yhtä ahkerasti kuin isänsä. Vaateet perustuslaillisesta uudistuksesta ja äänioikeuden laajentamisesta lisääntyivät. Vaikka Vilhelm oli konservatiivi eikä kannattanut kansanvaltaa, hän vastasi uudistustarpeisiin järkevästi ja maltillisesti.

Vuonna 1848 vallankumouksia puhkesi kaikkialla Euroopassa. Ranskassa Bourbon-Orléansin dynastia kaatui. Vilhelm pelkäsi vallankumouksen leviävän myös Amsterdamiin, minkä takia hänen oli toimittava aiempaa vapaamielisemmin. Vilhelm antoi Johan Rudolf Thorbeckelle valtuudet luoda uusi perustuslaki, jonka perusteella perustettaisiin provinssien epäsuorasti valitsema senaatti ja edustajainhuone, joka valittaisiin suoraan. Äänestystavan muutokset aiheuttivat sen, että hallitsijan valtaa kapeni voimakkaasti. Vilhelm otti vastaan ensimmäisen parlamentaarisen hallituksen virkavalan vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa, joka tapahtui Tilburgissa, Pohjois-Brabantissa 1849.

Lähteet

  1. William II Encyclopedia Britannica

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Vilhelm I
Alankomaiden kuningas
18401849
Seuraaja:
Vilhelm III
Edeltäjä:
Vilhelm I
Luxemburgin suurherttua
1840-1849
Seuraaja:
Vilhelm III