Viron ilmavoimat

Viron ilmavoimat (Eesti Õhuvägi) on Viron puolustusvoimien yksi puolustushaara, joka perustettiin uudelleen 16. joulukuuta 1991. Nykyiseen muotoonsa se organisoitiin 13. huhtikuuta 1994 ottamaan hoitoonsa neuvostoaikaisia tutkia ja ilmatorjuntatykkejä. 15. toukokuuta 1997 avattiin Viron ensimmäinen sotilaslentoasema.

Virolla ei ole ilmavoimissaan tunnistamiseen tai torjuntaan kykeneviä lentokoneita. Ilmavalvonnasta ja tunnistamisesta vastaavat Nato-liittolaiset parven vahvuisella yksiköllä (neljä torjuntahävittäjää) Liettuasta.

Historiaa

Viron ilmavoimat perustettiin 21. marraskuuta 1918. Pioneeripataljoonan ilmailukomppania alkoi perustaa maa- ja vesilentokenttiä Tallinnan seudulle. Tammikuussa 1919 saivat virolaiset kaapatuksi neuvostojoukoilta ensimmäisen lentokoneen, Farman HF-30:n. Virolaisten vallattua maa-alaa takaisin helmikuussa 1919 siirrettiin lentokoneet tukemaan Latviaa.

Viron ja neuvosto-Venäjän 2. helmikuuta 1920 solmimasta Tarton rauhansopimuksesta alkaen Viro kotiutti armeijaansa. Ilmavoimat kuitenkin uudelleenorganisoitiin lentorykmentiksi, jolla oli maalentolaivue, vesilentoalaivue, lentokoulu ja korjaamot. Lisää maalentotukikohtia ja vesilentoasemia rakennettiin.

Jotkut lentorykmentin lentäjistä osallistuivat kommunistien vallankaappausyritykseen Virossa 1. joulukuuta 1924, mutta yritys kukistettiin muutamissa tunneissa. Vuodesta 1925 alkaen alettiin ensimmäisen maailmansodan aikaisia lentokoneita ajanmukaistaa ja 1928 lentorykmentistä kasvoi Viron ilmavoimat, kun samaan kokonaisuuteen liitettiin ilmatorjuntatykistö. 1930-luvulla sillä oli 130 lentokonetta, jotka olivat Espanjan sisällissodan vauhdittaman kehityksen vuoksi jo vuonna 1940 vanhentuneita tyyppejä. 1930-luvun lopulla Viron tarkoituksena oli hankkia Spitfireja ja Westland Lysandereita, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan liittyminen toiseen maailmansotaan Puolalle antamansa turvallisuustakuun vuoksi esti kaupat, koska koneet menivät vientikieltoon. Kesällä 1940 Viron ilmavoimat liitettiin Neuvostoliiton ilmavoimiin 22. armeijakunnan laivueeksi. Kun kesäkuussa 1941 puna-armeija alkoi Saksan pohjoisen armeijaryhmän hyökkäyksen vuoksi vetäytyä Viron sosialistisesta neuvostotasavallasta, osa Viron ilmavoimiin kuuluneista ei seurannut mukana, vaan ryhtyi taistelemaan saksalaisten tukena perääntyviä neuvostojoukkoja vastaan.

12. helmikuuta 1942 ryhmä virolaisia vapaaehtoisia muodosti Sonderstaffel Buschmannin, joka suoritti 40–50 lentokoneen voimin merivalvontaa. Joukon henkilömäärä kasvoi 200:aan.

Vasta 1. huhtikuuta 1943 yksikkö organisoitiin uudelleen 127. tiedustelulentoryhmäksi (Aufklärungsgruppe 127:ksi) ja pysyväksi osaksi Luftwaffen 1. ilma-armeijaa. Tämä vaihe päättyi, kun neuvostojoukot valtasivat Viron syyskyyssa 1944 saksalaisten sekä virolaisten ja alankomaalaisten Waffen-SS:n vapaaehtoisten vetäytyessä.

Nykytila

Natoon kuuluvan Viron ilmavoimilla on yksi Aero L-39 Albatros -koulukone, neljä Robinson R44 -helikopteria ja kaksi Antonov An-2T -kuljetuskonetta. Lisäksi sen käyttöön on tulossa kaksi PZL M28 Skytruck -konetta, jotka korvaavat An-2:t.

Viro hankki yhteishankintana Suomen kanssa yhteensä kaksi Thales GroundMaster 403 -keskivalvontatutkaa vuonna 2009.

Viron ilmavoimien vastuulle kuuluu lisäksi Baltian ilmavalvonta, jossa ilmapuolustuksen toteuttavat ovat Naton Baltic Air Policing -ohjelmaan kuuluvat neljä valvontalentoja suorittavaa torjuntahävittäjää (pääosin F-16-hävittäjiä). Koneet ja valvontalentoja suorittavat maat vaihtuvat kerran neljässä kuukaudessa. Toisin sanoen Virolla ei ole lainkaan taistelulentokoneita, vaan sen ilmapuolustus lepää ilmatorjuntaohjusten ja -tykkien sekä Nato-liittolaisten varassa.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viron ilmavoimat Wikimedia Commonsissa

• Viron ilmavoimien kotisivut (viroksi)