William Sydney Porter

Nykymaailmassa William Sydney Porter:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhä laajemmalle yleisölle. William Sydney Porter:n merkitys piilee sen vaikutuksessa yhteiskunnan eri osa-alueisiin taloudesta kulttuuriin, politiikkaan ja ympäristöön. William Sydney Porter on herättänyt keskustelua ja kiistaa, ja se on ollut jopa tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään sitä kokonaisuudessaan. Tässä artikkelissa tutkimme William Sydney Porter:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Lisäksi tarkastelemme mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja William Sydney Porter:n asettamiin haasteisiin tavoitteenaan tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä maailmanlaajuisesti merkittävästä aiheesta.

William Sydney Porter
O. Henry

William Sydney Porter (11. syyskuuta 18625. kesäkuuta 1910) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka käytti kirjailijanimeä O. Henry. Hänen tarinoidensa yllättävistä loppuratkaisuista on syntynyt käsite O. Henry -loppuratkaisu. Porterin alkuperäinen toinen etunimi oli Sidney; hän muutti nimen kirjoitusasun vasta ryhtyessään lehtimieheksi 1880-luvulla.

Elämäkerta

William Sidney Porter syntyi Worth Place -nimisellä tilalla Greensborossa, Pohjois-Carolinassa. Hänen isänsä Algernon Sidney Porter oli lääkäri. Porterin ollessa kolmevuotias hänen äitinsä kuoli tuberkuloosiin, ja William muutti isänsä kanssa isän äidin luokse. Hän suoritti tätinsä ylläpitämän alkeiskoulun vuonna 1876 ja kirjoittautui Linsey Streetin oppikouluun. Vuonna 1879 hän ryhtyi työskentelemään kirjanpitäjänä setänsä apteekissa, ja vuonna 1881, kun hän oli 19-vuotias, hänelle myönnettiin lupa toimia apteekkarina. Vuonna 1882 Porter muutti Teksasiin, missä hän työskenteli aluksi La Sallen piirikunnassa sijaitsevalla tilalla lammaspaimenena ja renkinä. Austiniin muutettuaan hän työskenteli seuraavien vuosien aikana mm. apteekkarina ja lehtimiehenä. Teksasissa asuessaan Porter myös oppi espanjaa.

Porter nuorena miehenä Austinissa

Vuonna 1887 Porter karkasi 17-vuotiaan, varakkaasta perheestä kotoisin olevan Athol Estesin kanssa. Tytön perhe vastusti suhdetta, koska sekä Athol että Porter sairastivat tuberkuloosia. Athol synnytti vuonna 1888 pojan, joka kuoli pian. Vuonna 1889 syntyi tytär Margaret. Vuonna 1894 Porter perusti humoristisen viikkolehden The Rolling Stone. Samana vuonna hän erosi kassavirkailijan työstään Austinin First National Bankissa, koska häntä syytettiin varojen kavaltamisesta. Vuonna 1895 The Rolling Stone lakkasi ilmestymästä, Porter muutti Houstoniin ja ryhtyi kirjoittamaan Houston Post -lehdelle. Pian sen jälkeen hänet vangittiin Austinissa tehdyn kavalluksen vuoksi. Porter vapautettiin takuita vastaan, mutta päivää ennen kuin hänen piti astua oikeuden eteen 7.7.1896, hän karkasi ensin New Orleansiin ja myöhemmin Hondurasiin. Kun hän sai vuonna 1897 tietää vaimonsa tekevän kuolemaa, hän palasi Yhdysvaltoihin ja anoi oikeudelta armoa. Athol Estes Porter kuoli 25.7.1897. Porter tuomittiin kavalluksesta viideksi vuodeksi vankilaan. Hän alkoi suorittaa tuomiotaan 25.4.1898 Ohion osavaltion vankilassa. Hänet vapautettiin hyvän käytöksen ansiosta kolmen vuoden vankeuden jälkeen 24.7.1901.

Vankilassa ollessaan Porter kirjoitti tytärtään elättääkseen ainakin kaksitoista tarinaa. Hän ei halunnut lukijoiden saavan tietää, että hän on vankilassa, ja siksi hän ryhtyi käyttämään salanimeä "O. Henry". Yksi oletus on se, että Porter lainasi nimen Orrin Henry -nimiseltä vartijalta. Toisten lähteiden mukaan nimi oli peräisin perheen Henry-kissan kutsuhuudosta "Oh Henry!" Guy Davenport on ehdottanut, että nimi olisi lyhentynyt muoto Ohio Penitentiary -vankilan nimestä. Lisähämmennystä nimikysymykseen tuo se, että ainakin yhdessä novellissa Porter käytti "kokonaista" nimeä Olivier Henry.

Lähteet

  1. O Henry Online Literature.

Kirjallisuutta

  • Henry, O.: Tietäjien lahja. Novellit koottu kokoelmista: The Four million (1909); Heart of the West (1910); Roads of Destiny (1917). Valikoiden suomentaneet Auli Hurme ja Ritva Mäkelä. Hämeenlinna: Karisto, 1979. ISBN 951-23-1298-0.

Aiheesta muualla