Y
Tässä artikkelissa puhumme Y:stä, aiheesta, joka on ollut viime vuosina suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena. Y on vanginnut sekä tutkijoiden, ammattilaisten että harrastajien huomion, eikä se ole yllättävää, kun otetaan huomioon sen vaikutus niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin yhteiskunta, kulttuuri, teknologia ja talous. Seuraavilla riveillä tutkimme Y:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, paljastamme sen monimutkaisuuden ja tarjoamme kattavan kuvan tästä kiehtovasta aiheesta. Olemme varmoja, että tämän artikkelin loppuun mennessä olet saanut syvällisemmän tiedon ja arvostuksen Y:stä.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25. kirjain. Y-kirjaimen nimi on suomen kielessä yy ja äännearvo .
Latinalaista Y-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain ypsilon (Υ, υ). Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä samannäköinen kyrillinen У (у) on u-äänteen merkki. Kyrillisessä kirjaimistossa käytetään y-äänteen merkkinä eräissä kielissä lähes samannäköistä kyrillistä kirjainta Ү (ү), tarkkeellisia kirjaimia Ӱ (ӱ) tai Ӳ (ӳ) tai myös kirjainta Ю (ю). Yhdennäköisyydestään huolimatta kaikki Y:n tapaiset kirjaimet ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
Historiaa
Y-kirjain omaksuttiin latinalaisiin aakkosiin 100-luvulla eaa. kreikkalaisesta kirjaimistosta. Sen taustalla on kreikan ypsilon (Υ), josta oli jo saatu V-kirjain, mutta joka otettiin uusine äännearvoineen käyttöön latinassa y-äänteen merkiksi, tosin vain lainasanoissa.
Y suomen kielessä
Y-kirjaimella merkitään suomen kielessä labiaalista suppeaa etuvokaalia . Y on suomessa puhdas vokaali, eikä se äänny j:nä kuten eräissä muissa kielissä.
Y-kirjainta on vanhassa kirjasuomessa käytetty myös i-äänteen merkkinä. Esimerkiksi kieltosana ei voitiin kirjoittaa ey. Toisaalta y-äänne voitiin puolestaan kirjoittaa u, i, ij tai w tai jättää kokonaan merkitsemättäkin kuten sanassa mös (myös).
Y muissa kielissä
Y-kirjainta nimitetään eräissä kielissä ”kreikkalaiseksi i:ksi” (ransk. y grec) tai ypsiloniksi.
Ruotsissa, norjassa, tanskassa ja tšekissä y-kirjaimen äännearvo on y. Muissa kielissä tavallinen ääntämys on i (ranskassa, espanjassa ja puolassa) tai j (englannissa, espanjassa). Saksassa y-kirjain on harvinainen; se voi merkitä joko i- tai y-äännettä.
Muita esitystapoja
- Morseaakkosissa Y merkitään: -.--
- Radioaakkosissa Y on suomalaisen standardin mukaan Yrjö ja NATO-standardin mukaan Yankee
- Pistekirjoituksessa (Braille) Y merkitään:
- Tietokoneissa Y koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| Y | y | |
|---|---|---|
| ASCII | 89 | 121 |
| Unicode | U+0059 | U+0079 |
Y-kirjaimen merkityksiä
- SI-järjestelmässä
- y on matematiikassa usein koordinaatiston pystyakselin muuttuja.
- Y on biokemiassa tyrosiinin tunnus.
- Y on alkuaine yttriumin kemiallinen merkki.
- Y on sähkötekniikassa admittanssin tunnus.
Lähteet
- ↑ a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana Y. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Y Wikimedia Commonsissa
