Yhdistyneen kuningaskunnan historia

Nykymaailmassa Yhdistyneen kuningaskunnan historia on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille. Olipa kyseessä ajankohtainen aihe, historiallinen henkilö tai peruskäsite, Yhdistyneen kuningaskunnan historia:llä on voima vangita huomiota ja herättää keskustelua eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Yhdistyneen kuningaskunnan historia:n vaikutusta ja merkitystä analysoimalla sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa ja sen merkitystä eri yhteyksissä. Samoin tutkimme, miten Yhdistyneen kuningaskunnan historia on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut jokapäiväisen elämämme eri puoliin. Epäilemättä Yhdistyneen kuningaskunnan historia on kiehtova aihe, joka ansaitsee analysoinnin huolellisesti, jotta sen merkitys nykymaailmassa ymmärretään paremmin.

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu.

Yhdistyneen kuningaskunnan historia valtiona alkoi, kun Englannin ja Skotlannin kuningaskunta muodostivat poliittisen unionin 1. toukokuuta 1707, kuten 22. heinäkuuta 1706 allekirjoitetussa Englannin ja Skotlannin parlamenttien ratifioimassa Trentin unionisopimuksessa oli sovittu. Unionista muodostui Ison-Britannian kuningaskunta. Ennen yhdistymistä Englanti ja Skotlanti olivat olleet itsenäisiä valtioita, mutta vuonna 1603 solmitun sopimuksen (engl. Union of the Crowns) jälkeen niitä yhdisti personaaliunioni, jolla luotiin perusta kuningaskuntien yhdistymiseen. Irlanti liittyi unionisopimukseen vuoden 1800 unionilailla, jolloin unioni sai nimekseen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin tasavalta itsenäistyi ja Pohjois-Irlanti jatkoi osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Vuonna 1927 Yhdistynyt kuningaskunta vaihtoi viralliseksi nimekseen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, joka tavallisesti lyhennetään Yhdistynyt kuningaskunta tai Britannia.

Imperiumi

Iso-Britannian kuningaskunnan varhaisimpina vuosina merkittävimpiä tapahtumia olivat muun muassa Utrechtin rauha, Yrjö I:n valtaannousun myötä syntynyt personaaliunioni Hannoverin kanssa, vuonna 1717 solmittu kolmiliitto Ranskan ja Alankomaiden kanssa sekä jakobiittien nousu Skotlannissa ja häviö vuonna Cullodenissa 1746.

Väestömäärä pysyi 1700-luvun alkuvuosikymmenet noin seitsemässä miljoonassa. Kieli- ja kirkkokuntaerot heikensivät valtakunnan yhtenäisyyttä. Wales, Irlanti ja Skotlanti kuuluivat kelttiläiseen kielialueeseen, mutta Englannissa puhuttiin englantia. Useimmat irlantilaiset kuuluivat katoliseen kirkkoon, kun taas pääsaarella enemmistö väestöstä oli protestantteja. Sanomalehtien yleistyminen puolestaan yhdisti kansakuntaa. Ensimmäinen päivittäin ilmestynyt sanomalehti oli aloittanut Lontoossa vuonna 1702.

Whig-puolueen Robert Walpole oli noussut Iso-Britannian kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi ja pääministeriksi 1720-luvun alussa. Hän pyrki pitämään Iso-Britannian kuningaskunnan erossa Manner-Euroopassa käytävistä sodista. Sisäpolitiikassa Walpole suosi kevyttä maaveroa (engl. land tax) ja maltillista linjaa suhtautumisessa uskontoon liittyviin kysymyksiin. Bruttokansantuote kasvoi vuosien 1720-40 välisenä aikana 11,5 %. Walpole erosi pääministerin virasta vuonna 1742.

Satiirinen piirros, joka kuvaa äänestystä Kentissä vuoden 1734 parlamenttivaaleissa.

Vaalikelpoisuus ja äänioikeus Iso-Britannian kuningaskunnan vuoden 1734 parlamenttivaaleissa riippui iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta. Vain maata riittävästi omistaneet miehet saivat asettua ehdolle vaaleissa. Saadakseen äänestää miehen piti ensiksi olla täysi-ikäinen. Toiseksi hänellä piti joko olla oma asunto tai vaihtoehtoisesti joissain vaalipiireissä riitti, että hän oli rekisteröitynyt vapaaksi mieheksi. Naisilla ei ollut vaalioikeutta.

Iso-Britannian kuningaskunnassa käytössä ollut juliaaninen kalenteri vaihdettiin vuonna 1752 gregoriaaniseen kalenteriin, joka oli yleisesti käytössä Manner-Euroopassa.

Iso-Britannian kuningaskunta solmi tammikuussa 1756 Preussin kanssa sopimuksen, jossa ne lupasivat toisilleen estävänsä vieraiden sotavoimien hyökkäykset Saksaan. Vuonna 1757 käyty Plasseyn taistelu oli alku lähes kaksi vuosisataa kestäneelle brittihallinnolle Intiassa. Myöhemmin, voitto seitsenvuotisessa sodassa 1763 johti brittiläisen imperiumin maailmanvallan muodostumiseen ja laajentumiseen suurimmaksi imperiumiksi historiassa.

1760-luku oli rauhatonta aikaa johtuen huonoista satovuosista, elintarvikkeiden kohonneista hinnoista ja työttömyydestä. Valtiontaloutta koetteli velan suuri määrä, mikä pakotti hallitukset etsimään uusia tulonlähteitä siirtomaista. Vuonna 1765 parlamentti hyväksyi leimaverolain, joka aiheutti Pohjois-Amerikan siirtokunnissa protesteja ja kauppaboikotin. Laki kumottiin seuraavana vuonna. Vuonna 1767 hyväksyttiin niin sanotut Townshendin lait, jotka parlamentin mielestä olivat oikeutettuja. Ne herättivät uudestaan vastarintaa Pohjois-Amerikan siirtokunnissa.

Iso-Britannian kuningaskunnan väkiluku oli vuonna 1770 noin 8,3 miljoonaa. Samana vuonna James Cook julisti Australian Iso-Britannian kuningaskunnan omaisuudeksi.

Pohjois-Amerikan brittiläiset siirtokunnat itsenäistyivät Yrjö III:n hallitsijakaudella vuonna 1783, jolloin Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen solmittiin Pariisin rauha Iso-Britannian kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välillä. Iso-Britannian kuningaskunta solmi kahdenväliset sopimukset myös Ranskan, Espanjan ja Hollannin tasavallan välillä.

Teollinen vallankumous, joka alkoi 1700-luvun lopulla, teki Iso-Britannian kuningaskunnasta maailman tärkeimmän talousmahdin. Iso-Britannian kuningaskunta sai siirtomaistaan edullisesti raaka-aineita kasvavan teollisuutensa tarpeisiin. Esimerkiksi Intiasta tuotiin puuvillaa, jota vaateteollisuus hyödynsi raaka-aineena. Vuonna 1781 raakapuuvillaa tuotiin noin 2,5 miljoonaa kiloa. Puuvillatuotteista muodostui viennin tärkein tavararyhmä. Siirtomaista tuoduilla tuotteilla oli monopoliasema Iso-Britannian kuningaskunnan markkinoilla. Siirtomaat puolestaan toimivat markkina-alueena Iso-Britannian kuningaskunnassa valmistetuille teollisuustuotteille.

Kivihiilen käyttö raudan valmistuksessa kehittyi 1780-luvulla, ja raudan tuotanto kasvoi nopeasti. Kivihiili kuljetettiin proomuilla edellisten kolmenkymmenen vuoden aikana rakennetun kanavaverkon avulla käyttökohteisiin. Raudan hinta laski tuotannon lisääntyessä, mikä laski myös raudasta valmistettujen koneiden hintaa. James Wattin keksimä höyrykone mahdollisti teollisuuslaitosten sijoittamisen kaupunkeihin. Ensimmäinen höyrykäyttöinen puuvillatehdas rakennettiin vuonna 1783. Työvoima tehtaisiin saatiin kaupunkeja ympäröivän maaseudun väestöstä, joka oli joutunut ahtaalle uuden maanjaon ja aitauslakien seurauksena. Raudantuotanto ja kaivosteollisuus nousivat merkittäviksi elinkeinoiksi, ja teollisuusyhtymät alkoivat kasvaa. Uusista liikemiehistä Richard Arkwright vaurastui perustamalla kehräämöitä ja John Wilkinson käyttämällä rautaa uusiin tarkoituksiin, kuten siltoihin ja laivoihin. Tehtaiden määrän kasvu ja kaupungistuminen toivat mukanaan vakavia sosiaalisia ongelmia.

Ensimmäisen liittokunnan sota Napoleonia vastaan käytiin vuosina 1792-97. Armeijan ylläpito ja liittolaisten tukeminen ajoivat Iso-Britannian kuningaskunnan talouden vararikon partaalle. Bank of England keskeytti joksikin aikaa käteismaksut.

Irlannissa kapinoitiin vuonna 1798. Lapset olivat tehtaanomistajille halpaa työvoimaa, ja heidän työolonsa kaivoksissa ja kutomotehtaissa olivat usein kurjat. Vuonna 1802 hyväksyttiin laki, joka määräsi, ettei köyhäintalojen lapsia saanut pitää työssä kahtatoista tuntia kauempaa päivässä. Laki koski vain puuvillateollisuutta. 1800-luvun alkupuolella Yhdistynyt kuningaskunta soti uudelleen Ranskaa vastaan. Kolmannen liittokunnan sota käytiin vuosina 1803–1806 ja viidennen liittokunnan sota vuonna 1809. Yhdysvaltoja vastaan käytiin vuoden 1812 sota.

Parlamentti hyväksyi vuonna 1815 lain, jolla viljalle määrättiin maanviljelijöiden tukemiseksi vähimmäishinta. Se merkitsi nälkää tuhansille työläisperheille. Vuoden 1815 jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta kaipasi tuotteilleen uusia markkinoita. Lontoon, Liverpoolin ja Manchesterin kaupunkien kauppiaat kohdistivat toimintansa Etelä-Amerikkaan, sijoittivat eteläamerikkalaisiin yhtiöihin suuria summia ja perustivat Etelä-Amerikan kaupunkeihin omia kauppahuoneitaan. Vienti Etelä-Amerikkaan alkoi kasvaa.

Vuonna 1821 Yhdistyneen kuningaskunnan väkiluku oli 14,2 miljoonaa.

Poliisitoimen perusti Robert Peel vuonna 1829 Lontoossa. Samana vuonna lordi Wellington ajoi parlamentissa läpi katolisten vapautuksen.

Ensimmäinen höyryveturin avulla toiminut rautatielinja avattiin Stocktonin ja Darlingtonin välillä vuonna 1825. Matkan pituus oli 12,9 kilometriä ja junan nopeus 24 km/h. Liverpoolin ja Manchesterin välinen kaupallinen rautatielinja avattiin vuonna 1830.

Suuri parlamenttiuudistus toteutettiin vuonna 1832. Parlamentin vaalitavan uudistaminen korosti puolueiden merkitystä Yhdistyneen kuningaskunnan politiikassa.

Orjuus kiellettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja sen dominioissa vuonna 1833. Orjakauppa oli lopetettu jo vuonna 1807. Konservatiivipuolue perustettiin vuonna 1834. Samana vuonna säädettiin köyhäinhoitolaki, jolla köyhäinhoito keskitettiin ja avustusjärjestelmä lakkautettiin. Paikallishallinto uudistettiin vuonna 1835 hyväksytyllä lailla (engl. Municipal Corporations Act), joka sääteli kunnanvaltuutettujen valintaa. Prinsessa Viktoriasta tuli kuningatar 20. kesäkuuta vuonna 1837.

Yhdistynyttä kuningaskuntaa esittävä ranskankielinen kartta vuodelta 1843.

Ensimmäinen järjestäytynyt työväenliike, chartismi, ja viljatulleja vastustanut liike syntyivät vuonna 1838. Induksen armeija hyökkäsi Pakistanin Quettasta Afganistaniin kenraali John Keanen johdolla joulukuussa vuonna 1838. Britit joutuivat kuitenkin vetäytymään maasta vuonna 1842.

Brittiläinen laivasto-osasto valtasi Adenin kaupungin tammikuussa 1839. Vuonna 1840 solmittu Waitangin sopimus teki Uudesta-Seelannista Yhdistyneen kuningaskunnan kruununsiirtomaan.

Heinäkuussa 1841 solmittiin suurvaltojen välinen sopimus, jonka mukaan Mustamereen johtavien salmien piti olla suljettuina vierailta sotalaivoilta niin kauan kuin Osmanien valtakunta ei ollut sodassa muiden valtioiden kanssa. Sopimuksella ulkoministeri Henry Palmerston turvasi Yhdistyneen kuningaskunnan Intiaan johtaneet reitit, jotka olivat olleet uhattuina Egyptin kuvernöörin Muhammad Alin käymien sotien johdosta.

Parlamentti päätti ankaran poliittisen taistelun jälkeen luopua viljatulleista, jotka olivat maahan tuodulle viljalle asetettuja pakollisia maksuja, vuonna 1846. Pääministeri Robert Peelin parlamentissa vastatuuleen ajama päätös merkitsi vapaakaupan periaatteiden hyväksymistä ja tappiota maanomistajille. Seuraavana vuonna hyväksyttiin laki, joka rajoitti työpäivän pituuden tehtaissa kymmeneen tuntiin.

Koleraepidemia johti tarpeeseen kehittää terveydenhoitoa. Vuonna 1848 säädettiin laki, jolla perustettiin yleinen terveyslautakunta (engl. the General Board of Health). Se ohjasi yleistä terveysvalistusta ja nimitti paikalliset terveyslautakunnat.

Itä-Intian kauppakomppanian armeija laajensi imperiumia Intian niemimaalla ja Kaakkois-Aasiassa 1840- ja 1850-luvuilla. Sepoy-kapinan jälkeen valtio otti Intian hallinnon vastuulleen, ja Itä-Intian kauppakomppania kansallistettiin. Irlannissa kärsittiin perunaruton aiheuttamasta nälänhädästä vuosina 1847-52.

Prinssi Albertin suunnitteleman Lontoon maailmannäyttelyn avajaisia vietettiin toukokuun 1. päivänä vuonna 1851. Vuosina 1853-56 Yhdistyneen kuningaskunnan armeija soti Krimillä Venäjää vastaan. Se muodosti Venäjän vastaisen liittouman yhdessä Osmanivaltakunnan, Ranskan ja Sardinian kanssa.

Yleisen terveyslautakunnan tehtävät siirrettiin vuonna 1858 hallitsijan neuvonantajista koostuneelle neuvostolle (Privy Council). Neuvoston lääketieteellinen osasto pystyi jatkossa vaikuttamaan lääkäreiden valintaan ja rokotuksiin tarkoitettujen varojen käyttöön sekä nimittämään terveydenhoidosta vastaavia virkamiehiä.

Vuonna 1866 säädettiin laki (Sanitary Act), joka velvoitti paikalliset viranomaiset huolehtimaan alueensa hygieenisistä ja terveellisistä oloista. Liian ahdas asuminen kiellettiin ja viemäröinnin järjestäminen määrättiin paikallisten viranomaisten tehtäväksi.

Pohjois-Amerikassa sijainneet siirtomaat Nova Scotia, New Brunswick ja Canada yhdistettiin vuonna 1867 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin hyväksymällä säädöksellä yhdeksi dominioksi, jonka nimi oli Kanada. Parlamentti kansallisti lennätinyhtiöt vuonna 1868. Lennätinyhtiöiden toiminnan valvonta annettiin postin (englanniksi the General Post Office) hoidettavaksi.

Miesten äänioikeutta laajennettiin vuosina 1867 ja 1884 hyväksytyillä säädöksillä. Vuoden 1867 vaalilaki antoi äänioikeuden niille kaupunkien työläisille, jotka omistivat asunnon tai olivat päävuokralaisia. Myös käsityöläiset ja maaseudun alemman keskiluokan jäsenet saivat äänioikeuden. Vuoden 1884 laki antoi maaseudulle samanlaisen äänioikeuden kuin kaupungeissa oli.

Vuonna 1875 pääministeri Benjamin Disraeli osti kediivi Ismail paššalta Suezin kanavan hallintaan oikeuttavia osakkeita lähes 4 miljoonalla punnalla. Parlamentti antoi kaupalle hyväksymisensä jälkikäteen.

Irlannin vuokraviljelijöiden etujärjestö The Irish Land League (suomeksi Irlannin maaliitto) perustettiin vuonna 1879. Charles Parnellista tuli sen johtaja. Hallituksen vastaisen liikehdinnän johdosta Habeas Corpus -akti kumottiin Irlannin osalta vuonna 1881. Seuraavana vuonna Irlannin asioista vastannut ministeri lordi Frederick Cavendish murhattiin Dublinissa.

Kuningatar Viktorian hallitsijakaudella imperiumin laajentuminen saavutti huippunsa, vaikka vanhat dominiot Kanada ja Australia itsenäistyivätkin. Diplomaattiset suhteet Ranskaan kärjistyivät vuonna 1898 sodan partaalle Fashodan selkkauksen takia. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Yhdistynyt kuningaskunta lujitti valtaansa Etelä-Afrikassa valtaamalla Oranjen vapaavaltion ja Transvaalin toisessa buurisodassa. Sota päättyi 31. toukokuuta 1902 Vereeningingin sopimukseen. Etelä-Afrikan liittovaltio sai dominion aseman 1. heinäkuuta 1910.

Työväenpuolue perustettiin vuonna 1900. Sen ensimmäinen edustaja parlamentin alahuoneessa oli nimeltään James Keir Hardie.

Kuningatar Viktoria kuoli 22. tammikuuta 1901. Uudeksi kuninkaaksi nousi Edvard VII. Yhdistynyt kuningaskunta liittoutui Japanin kanssa 30. tammikuuta 1902 sekä Ranskan kanssa 8. huhtikuuta 1904. Venäjän kanssa solmittiin 31. elokuuta 1907 sopimus, joka poisti maiden väliltä tiettyjä kiistakysymyksiä. Sopimuksen myötä muodostui Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Venäjän välille liitto, kun Ranska ja Venäjä olivat myös tehneet aiemmin keskenään sopimuksen.

Edvard VII kuoli 7. toukokuuta 1910, jolloin valtaistuimelle nousi Yrjö V. Seuraavana vuonna säädetty Parliament Act poisti parlamentin ylähuoneelta veto-oikeuden lainsäädännössä. Agadirin kriisi puhkesi heinäkuussa vuonna 1911. Samana vuonna puhelinyhtiöiden toiminta kansallistettiin ja annettiin postin hoidettavaksi.

Vuonna 1921 brittiläinen imperiumi käsitti väkiluvultaan noin 458 miljoonaa ihmistä, arviolta neljäsosan maailman väkiluvusta.

Maailmansodat

Ensimmäisessä maailmansodassa Britannia oli yksi ympärysvalloista Venäjän, Ranskan ja Yhdysvaltain rinnalla Saksaa vastaan. Sodan sytyttyä Herbert Kitchener nimitettiin maan sotaministeriksi 5. elokuuta 1914. Yleinen asevelvollisuus otettiin käyttöön 26. tammikuuta 1916. Kitchener kuoli kesäkuussa 1916, jonka jälkeen David Lloyd George nimitettiin 6. heinäkuuta sotaministeriksi. Parlamenttivaalit järjestettiin joulukuun 14. päivänä vuonna 1918. Vaalien jälkeen Lloyd George muodosti muodosti liberaalien ja konservatiivien hallituksen. Yhtenä voittajavaltioista Yhdistynyt kuningaskunta oli solmimassa Versailles’n rauhaa. Pääministeri Lloyd George oli yksi kolmesta vaikutusvaltaisimmasta poliitikosta rauhankonferenssissa. Sodassa kuoli satoja tuhansia brittejä, ja valtionvelka kymmenkertaistui. Sodan jälkeen melkein koko Saksan Itä-Afrikka, osia Togosta ja Kamerunista, Transjordania, Palestiina ja Mesopotamia siirtyivät Kansainliiton mandaattialueina Yhdistyneen kuningaskunnan hallintaan.

Raitiovaunu Elthamissa vuonna 1920.

Irlannissa ristiriidat englantilaisten viranomaisten ja Sinn Féinin kannattajien välillä kehittyivät vuoden 1920 aikana sisällissodaksi. Heinäkuussa 1921 tehtiin aselepo ja aloitettiin neuvottelut, jotka johtivat siihen, että Irlannista Ulsterin kreivikuntaa lukuun ottamatta tuli itsehallinnollinen dominio. Uuden järjestelyn vastustajat aloittivat Éamon De Valeran johdolla sotatoimet uudelleen. Toukokuussa 1923 De Valera luopui sodasta.

Lloyd Georgen hallitus hajosi lokakuussa 1922. Marraskuussa järjestettiin parlamenttivaalit, joissa konservatiivit saivat jälleen enemmistön. Myös työväenpuolue menestyi vaaleissa, se sai enemmän ääniä kuin liberaalit. Uusi hallitus muodostettiin Andrew Bonar Lawn johdolla. Kansallinen radioasemaa ylläpitänyt yhtiö The British Broadcasting Company (lyh. BBC) perustettiin vuonna 1922.

Joulukuussa 1923 järjestettiin parlamenttivaalit, joiden seurauksena työväenpuolue nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja ensimmäinen työläishallitus muodostettiin Ramsay MacDonaldin johdolla. Hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi. Vuoden 1924 lokakuussa järjestetyissä vaaleissa työväenpuolue kärsi tappion, ja konservatiivipoliitikko Stanley Baldwinista tuli uusi pääministeri.

Hiilikaivoksissa puhkesi lakkoja toukokuussa 1926. Ne laajenivat työselkkaukseksi, joka lamautti yhteiskunnan muutamaksi viikoksi.

Vuonna 1928 äänioikeutta laajennettiin, minkä seurauksena kaikki 21 vuotta täyttäneet naiset saivat äänestää vaaleissa. Naiset olivat saaneet rajoitetun äänioikeuden vuonna 1918, mutta vuodesta 1928 alkaen naisten äänioikeus oli yhtäläinen miesten kanssa.

Taloudellinen lama koetteli Yhdistynyttä kuningaskuntaa 1930-luvun alussa. MacDonaldin hallitus kaatui kesällä 1931 parlamentin käsitellessä valtion menojen alentamista. Englannin valtionpankki luopui syyskuun 21. päivänä vuonna 1931 kultakannasta ja suoritti punnan devalvoinnin.

Tammikuussa 1936 kuninkaaksi nousi Edvard VIII, joka luopui kruunusta jo saman vuoden joulukuussa. Hänen seuraajansa oli Yrjö VI.

Huhtikuun 27. päivänä vuonna 1939 parlamentin alahuone päätti saattaa voimaan rauhanaikaisen asevelvollisuuden.

Toisessa maailmansodassa Britannia oli yksi liittoutuneista, jälleen yhdessä Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa Saksaa vastaan. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Britannia julisti antamiensa turvatakuiden mukaisesti Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Sodan levitessä Belgiaan britit onnistuivat evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquesta kanaalin yli. Saksalaiset kävivät brittejä vastaan kiivasta ilmasotaa, mutta taistelu Britanniasta ei onnistunut, eikä Saksa miehittänyt Britanniaa. Pommituksissa kuoli kymmeniä tuhansia siviilejä. Pohjois-Afrikassa britit torjuivat italialaiset Egyptissä, ja joutuivat taistelemaan myös avuksi tulleita saksalaisia vastaan. Sota Välimerellä käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä, ja lentokoneet operoivat lentotukialuksilta.

Hallitus asetti toukokuussa 1941 komitean, jonka tehtävänä oli William Beveridgen johdolla laatia ehdotus sosiaalihuoltojärjestelmän uudistamiseksi. Beveridgen raportti, joka tiivisti hyvinvointivaltion päämäärän yhdeksään kohtaan, esiteltiin seuraavana vuonna. Siitä tuli myöhemmin sodanjälkeisen politiikan ohjenuora sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että sen liittolaismaissa. Pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoittivat 14. elokuuta vuonna 1941 Atlantin julistuksen.

Parlamenttivaalit järjestettiin natsi-Saksan antautumisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1945. Työväenpuolue voitti vaalit selvästi. Pääministeriksi nousi Clement Attlee, jonka tavoitteina olivat täystyöllisyyden saavuttaminen, sosiaalihuoltojärjestelmän rakentaminen ja tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien luominen. Lokakuussa Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. Manner-Euroopassa olleiden brittijoukkojen määrää supistettiin vuoden 1945 toukokuun ja vuoden 1946 toukokuun välisenä aikana 1,3 miljoonasta vajaaseen puoleen miljoonaan.

Vuoden 1945 jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen useimmat brittiläisen imperiumin valtioista ovat itsenäistyneet. Useat niistä ovat liittyneet Kansainyhteisön jäseneksi. Jotkut näistä maista (ns. commonwealth realmit) ovat säilyttäneet Britannian hallitsijan valtionpäämiehenään.

Vuonna 1947 Yhdysvallat aloitti Marshall-avun myöntämisen. Sen merkitys Yhdistyneen kuningaskunnan kriisiytyneelle taloudelle oli huomattava. Pääministeri Attlee julisti helmikuussa 1947, että britit lähtevät Intiasta viimeistään kesäkuussa 1948. Attlee halusi julistuksellaan ratkaista Intian kysymyksen, joka oli kärjistynyt elokuussa 1946 joukkomurhiksi Kalkutassa. Hän asetti neuvottelijakseen lordi Louis Mountbattenin, joka onnistui taivuttamaan hindujen ja muslimien johtajat sekä Attleen hallituksen Intian jakoa tarkoittavan suunnitelman taakse.

Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska solmivat Dunkerquessa maaliskuussa vuonna 1947 puolustusliiton Saksan uuden hyökkäyksen varalta. Seuraavana vuonna puolustusliitto laajeni, kun siihen liittyivät myös Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Brysselin sopimus allekirjoitettiin 17.3.1948. Tšekkoslovakian vallankaappauksen jälkeen maaliskuussa vuonna 1948 aloitettiin salaiset neuvottelut Yhdysvaltojen, Kanadan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä kollektiivisen puolustuksen parantamiseksi. Myöhemmin neuvotteluihin osallistuivat myös Ranska, Belgia, Alankomaat, Luxemburg ja Norja. Neuvottelujen lopputulos oli Pohjois-Atlantin sopimus.

Rautatiet ja Lontoon joukkoliikenne kansallistettiin 1.1.1948 alkaen. Kansallinen terveyspalvelu (engl. National Health Service), joka takasi kaikille maksuttoman terveydenhuollon, aloitti toimintansa 5. heinäkuuta vuonna 1948.

Taistelupanssarivaunu Centurionia siirretään maihin Port Saidissa vuonna 1956.

Punta devalvoitiin syyskuussa 1949. Se lisäsi vientiä Yhdysvaltoihin.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestettiin 23. helmikuuta 1950 parlamenttivaalit, joissa työväenpuolue saavutti kuuden edustajan enemmistön parlamenttiin. Vanha parlamentti oli hajotettu 4. helmikuuta. Lokakuussa 1951 järjestetyissä vaaleissa työväenpuolue menetti enemmistönsä parlamentissa, ja konservatiivit nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Vaaleja edelsivät Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistaminen Iranissa ja maksutasevajeen kasvu sekä Harold Macmillanin lupaus rakentaa 300 000 asuntoa vuodessa. Konservatiivipuolueen puheenjohtajasta Winston Churchillista tuli jälleen pääministeri.

Yhdistynyt kuningaskunta osallistui Korean sotaan vuosina 1950-53. Elisabet kruunattiin Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi vuonna 1952. Vaihtotase saatiin vuonna 1953 tasapainoon ensimmäistä kertaa sodan jälkeen. Vallassa ollut konservatiivipuolue harjoitti vuodesta 1955 alkaen taloudenpidossa heiluripolitiikkaa. Verotusta helpotettiin vaalien alla, mutta kiristettiin taas vaalien jälkeen. Vuoden 1956 lopulla puhjennut Suezin kriisi, jonka yhteydessä Yhdistynyt kuningaskunta hyökkäsi yhdessä Ranskan ja Israelin kanssa Egyptiin, päättyi nolosti, kun kylmää sotaa käyneet suurvallat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, pakottivat hyökkääjät vetäytymään. Vetäytyminen Siinain niemimaalta merkitsi Yhdistyneelle kuningaskunnalle suurvalta-aseman loppua. Harold Macmillanin hallitus aloitti vuonna 1957 uuden puolustuspolitiikan, joka sisälsi sekä asevelvollisuuden poistamisen että ydinaseohjelman.

Hallitus rajoitti kansainyhteisömaista tapahtuvaa maahanmuuttoa vuonna 1962, mikä johtui värillisiin siirtolaisiin kohdistuneista hyökkäyksistä. Seuraavana vuonna konservatiivisen puolueen mainetta horjutti Profumo-skandaali. Työväenpuolue palasi valtaan lokakuussa 1964 Harold Wilsonin johdolla.

Marraskuussa 1965 Rhodesian rotuerottelupolitiikkaa harjoittanut hallitus aiheutti Iso-Britannian hallitukselle taloudellisten suhteiden katkeamiseen johtaneen kiistan julistamalla Rhodesian itsenäiseksi Iso-Britannian vastustuksesta huolimatta. Kiistan ydin koski mustien poliittisia oikeuksia Rhodesiassa. Vuonna 1965 kokonaistuotannon kasvuvauhti jäi selvästi alhaisemmaksi kuin keskimäärin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1966 maaliskuun 31. päivänä järjestetyissä parlamenttivaaleissa labour sai parlamenttiin 363 edustajaa, konservatiivit 253 ja liberaalit 12. Touko-kesäkuun vaihteessa 1966 alkoi maan huoltotilannetta uhannut merimieslakko, joka tyrehdytti vientikaupan ja aiheutti kansallisen hätätilan. Heinäkuussa Wilsonin hallitus ryhtyi radikaaleihin toimenpiteisiin nostamalla korkokantaa, kiristämällä verotusta, supistamalla sotilasmenoja ja rajoittamalla pääomavirtaa ulkomaille. Punnan arvon heikkeneminen kuitenkin jatkui, ja 18.11.1967 punta devalvoitiin.

Yhdistynyt kuningaskunta liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC) vuonna 1973, mikä oli ollut vuonna 1970 aloittaneen Edward Heathin johtaman konservatiivihallituksen tavoitteena. Vuosina 1973-75 Yhdistynyt kuningaskunta kärsi taantumasta, jonka aikana bruttokansantuote laski 3,9 %. Maaliskuussa 1974 hallitus ryhtyi uusiin sopimusneuvotteluihin Euroopan talousyhteisön kanssa, mutta ei saanut neuvotteluissa suuria myönnytyksiä vaatimuksilleen. Kesäkuussa 1975 uusi neuvottelutulos hyväksyttiin kansanäänestyksessä ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Se oli ensimmäinen kerta, kun poliittinen kysymys ratkaistiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansanäänestyksellä.

Lakot piinasivat Yhdistynyttä kuningaskuntaa marraskuusta 1978 helmikuuhun 1979. Toukokuussa 1979 järjestetyissä parlamenttivaaleissa valtaan nousi Margaret Thatcherin johtama konservatiivihallitus. Thatcherin hallituksen harjoittama politiikka lopetti toisen maailmansodan jälkeen vallinneen konsensuksen kahden pääpuolueen välillä. Talouden säätelyä ryhdyttiin purkamaan ja valtion omistamia yrityksiä yksityistettiin. Talous lähti nousuun etenkin Pohjanmerellä tehtyjen öljy- ja kaasulöytöjen ansiosta.

Vuonna 1982 Yhdistyneen kuningaskunnan armeija löi Argentiinan armeijan Falklandin saarten hallinnasta käydyssä sodassa.

Kaivostyöläiset lakkoilivat vuosina 1984-85. Vuoden kestänyt lakko päättyi tuloksettomana.

Liberaalidemokraattinen puolue perustettiin 3.3.1988.

John Major syrjäytti Margaret Thatcherin konservatiivipuolueen puheenjohtajana ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuoden 1990 marraskuussa.

Yhdistynyt kuningaskunta puolusti Kuwaitia osana Yhdysvaltojen johtamaa monikansallista liittoumaa Persianlahden sodassa, joka käytiin Irakia vastaan vuonna 1991.

Väkivaltaisuudet Pohjois-Irlannissa rauhoittuivat vuonna 1998 solmitun Pitkänperjantain sopimuksen myötä. Tony Blairin johtaman hallituksen aloitteesta lähtenyt laki (engl. House of Lords Act), jolla uudistettiin parlamentin ylähuonetta, tuli voimaan vuonna 1999. Uudistuksen myötä ylähuoneen perinnöllisten päärien lukumäärä laski yli 600:sta 92:een. Samana vuonna Skotlannin parlamentti aloitti toimintansa ja Walesin parlamentti perustettiin.

Irakia vastaan sodittiin myös vuonna 2003, jolloin Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta suuntasivat sinne yhteisen hyökkäyksensä. Irakin epäiltiin valmistavan joukkotuhoaseita. Yhdistynyt kuningaskunta lähetti Irakiin 45 000 sotilasta. Hyökkäyksen seurauksena Irakin presidentti Saddam Hussein syrjäytettiin.

YK arvioi Yhdistyneen kuningaskunnan väkiluvuksi 60 068 000 vuonna 2005.

Terrorismin kohteena

Vuonna 2017 arvioitiin, että Britanniassa terrorismin uhka on vähintään yhtä korkealla kuin 1970-luvulla. Terroristijärjestö Isis todistetusti suunnitteli umpimähkäisiä iskuja viattomia siviilejä kohtaan samoissa määrin kuin Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA 40 vuotta aiemmin. Pohjois-Irlannin itsenäisyyttä ajaneen IRA:n arvioidaan tehneen yli 2 700 iskua ja surmanneen yli 1 800 ihmistä vuoden 1970 jälkeen. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA kuitenkin lopetti rikollisen ja aseellisen toimintansa vuonna 2006.

Pahimmat pommi-iskut ennen vuosituhannen vaihdetta olivat

  • 1980-luku:
    • Heinäkuu 1982: IRA pommitti sotilaita Royal Parks -puistossa Lontoossa. 11 kuoli ja 50 loukkaantui.
    • Joulukuu 1983: IRA:n pommi Harrods-tavaratalossa Lontoossa tappoi kuusi.
    • Lokakuu 1984: IRA räjäytti pommin hotellissa, jossa vietettiin konservatiivipuolueen vuosikokousta. Margaret Thatcherin hallitus pääsi nipin napin pakoon, mutta viisi ulkopuolista henkilöä kuoli.
    • Joulukuu 1988: Pan Am -lentoyhtiön koneessa räjähti pommi ja kone putosi maahan Lockerbiessä Skotlannissa. Koneen 259 matkustajaa kuolivat, samoin 11 ihmistä maahansyöksymispaikalla.
    • Syyskuu 1989: Pommi merivoimien musiikkikoulussa Kaakkois-Englannissa tappoi 11 ihmistä ja 22 loukkaantui.
  • 1990-luku:
    • Helmikuu 1991: IRA:n terroristi heitti käsikranaatin pääministeri John Majorin toimistoon Lontoossa, mutta henkilöuhreja ei tullut.
    • Huhtikuu 1992: Lontoon liiketoimintaan keskittyneessä kaupunginosassa kuoli kolme henkilöä ja 91 loukkaantui autopommin räjähdyksessä.
    • Maaliskuu 1993: Jätetynnyreihin piilotetut pommit tappoivat kaksi poikaa (iät 3 ja 12) Länsi-Englannissa.
    • Huhtikuu 1993: Bishopsgaten pommi-iskussa IRA:n pommi aiheutti tuhoa Bishopsgaten alueella Lontoon keskustassa. Yksi kuoli ja 44 loukkaantui.
    • Helmikuu 1996: Kaksi kuoli IRA:n pommiin Lontoossa.

Britanniassa on tehty useita terrori-iskuiksi luokiteltuja rikoksia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Osa rikoksista on kohdistunut yksittäisiin ihmisiin, toisilla on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman paljon tuhoa siviileille.

Tunnetuimpia näistä terroristiosista iskuista ovat olleet

  • Lontoo 7. heinäkuuta 2005
    • Lontoon pommi-iskuissa metroon ja yhteen bussiin tehdyissä itsemurhaiskuissa sai surmansa 52 ihmistä. Räjähdyksissä loukkaantui yli 700 ihmistä. Iskujen takana oli neljä ääri-liikettä edustavaa islamistista miestä.
  • Glasgow 30. kesäkuuta 2007
    • Kaksi miestä ajoi henkilöautolla Glasgow’n lentoaseman lasiovien läpi tarkoituksenaan räjäyttää lentoasema. Auto oli lastattu propaanikaasua sisältävillä kanistereilla. Toinen miehistä sai surmansa, mutta siviiliuhreilta vältyttiin. Tekijät olivat islamisteja.
  • Lontoo 22. toukokuuta 2013
    • Kaksi nigerialaissyntyistä muslimimiestä murhasi Lee Rigby -nimisen sotilaan keskelle katua Woolwichin kaupunginosassa Kaakkois-Lontoossa. He kertoivat halunneensa kostaa sen, että Britannian armeija surmaa muslimeja.
  • Batley 16. kesäkuuta 2016
    • Äärioikeistolainen brittimies surmasi työväenpuoleen kansanedustajan Jo Coxin tämän työhuoneen edustalla Batleyn kaupungissa Pohjois-Englannissa.
  • Lontoo 22. maaliskuuta 2017
    • Lontoon terrori-iskussa Islamistiksi paljastunut perheenisä ajoi autollaan väkijoukkoon Westminster Bridge -sillalla lähellä parlamenttitaloa. Sen jälkeen mies puukotti paikalla olleita siviilejä. Viisi ihmistä sai surmansa. Poliisi ampui tekijän.
  • Manchester 22. toukokuuta 2017
    • Manchesterin iskussa iskuissa itsemurhaiskijä räjäytti omatekoisen pommin myöhään maanantai-iltana Manchester Arenalla, jossa arviolta 20 000 ihmistä oli seuraamassa yhdysvaltalaisen laulajan Ariana Granden konserttia. Areena sijaitsee lähellä Victorian rautatieasemaa. Räjähdys tapahtui konsertin viimeisen kappaleen aikana, kun osa yleisöstä oli jo poistumassa konsertista. Pommi räjähti lähellä areenan uloskäyntiä. Iskussa kuoli hyökkääjän lisäksi 22 ihmistä. 59 haavoittui. Terrorijärjestö Isis kertoi Amaq-propagandasivustollaan ja sosiaalisessa mediassa tehneensä iskun.
  • Lontoo 3. kesäkuuta 2017
    • Lontoon terrori-iskussa kuoli kahdeksan ihmistä ja haavoittui kymmeniä. Hyökkäys alkoi illalla London Bridge -sillalla, jolla kolmikko ajoi pakettiautolla jalankulkijoiden päälle. Sen jälkeen he jatkoivat ajoaan läheiselle Borough Market -torialueelle, missä he nousivat autostaan ja alkoivat puukottaa ihmisiä. Poliisi ampui hyökkääjät kahdeksassa minuutissa hälytyksen saamisesta.
  • Lontoo 19. kesäkuuta 2017
    • Mies ajoi pakettiautolla moskeijasta poistuneiden ihmisten päälle Finsbury Parkissa Lontoon pohjoisosassa. Yksi ihminen kuoli ja 11 loukkaantui. Teosta tuomittiin 47-vuotias mies elinkautiseen. Mies sanoi motiivikseen muun muassa halun kostaa islamistien terrori-iskut.
  • Lontoo 15. syyskuuta 2017
    • Parsons Greenin metroasemalla kaupungin lounaisosassa tapahtunut pommi-isku haavoitti 30 ihmistä. Osa loukkaantui räjähdyksen aiheuttamassa paniikissa. Omatekoinen pommi ei räjähtänyt täysin. Tekijä oli nuori irakilainen turvapaikanhakija.
  • Lontoo 29. marraskuuta.2019
    • Kaksi ihmistä puukotettiin kuoliaaksi veitsi-iskussa Lontoossa London Bridgen alueella. Poliisi ampui tekijän.

Katso myös

Lähteet

  • Mitä Missä Milloin 1951, s. 15. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.

Viitteet

  1. ↑ Articles of Union With Scotland 1707 19. lokakuuta 2008. www.parliament.uk.
  2. ↑ a b c d e f g h History of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland, the reign of Elizabeth I, and U.K. entry in WW I and WW II britannica.com.
  3. ↑ Treaties of Utrecht britannica.com.
  4. ↑ a b c d United Kingdom - 18th-century Britain. 1714-1815 britannica.com.
  5. ↑ United Kingdom - Industrialization, Reforms, Monarchy britannica.com.
  6. ↑ Eriksson, Sven: Kansojen historia. Osa 17. Valistuksesta vallankumoukseen, s. 212. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09745-4.
  7. ↑ Battle of Plassey britannica.com.
  8. ↑ Britain from 1754 to 1783 britannica.com.
  9. ↑ Townshend Acts britannica.com.
  10. ↑ a b United Kingdom - William Pitt, Prime Minister, Reforms britannica.com.
  11. ↑ Kilpailu siirtomaista alkaa - HiMa hi3.fi.
  12. ↑ United Kingdom - William Pitt, Prime Minister, Reforms britannica.com.
  13. ↑ a b Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 216-227. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
  14. ↑ a b British Empire britannica.com.
  15. ↑ a b United Kingdom Of Great Britain And Northern Ireland encyclopedia.com.
  16. ↑ United Kingdom - The Napoleonic Wars britannica.com.
  17. ↑ Irish Rebellion britannica.com.
  18. ↑ a b Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 230-234. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
  19. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 329. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
  20. ↑ A Brief History of the British Police - Local Histories localhistories.org.
  21. ↑ Stockton & Darlington Railway britannica.com.
  22. ↑ History of Europe - Industrial Revolution, Industrialization, Industrial Age britannica.com.
  23. ↑ Poor Law britannica.com.
  24. ↑ a b Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 393, 396-398. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
  25. ↑ History of Local Government warwick.ac.uk.
  26. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 445-456. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
  27. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 400-403. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
  28. ↑ Grain Duty encyclopedia2.thefreedictionary.com.
  29. ↑ a b Public Health Act 1848 and the General Board of Health navigator.health.org.uk.
  30. ↑ Victorians: War english-heritage.org.uk.
  31. ↑ a b c d Five British nationalisations - and what happened next theguardian.com.
  32. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 19. Kansallisuusliikkeet, s. 157. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09747-0.
  33. ↑ Public health and social policy in the 19th century - The National Archives nationalarchives.gov.uk.
  34. ↑ Sanitary Act 1866 navigator.health.org.uk.
  35. ↑ British North America Act britannica.com.
  36. ↑ a b Victorians: Power and Politics english-heritage.org.uk.
  37. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 85, 189. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9.
  38. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 100-103. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9.
  39. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 182, 186-188. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9.
  40. ↑ Eurooppalaiset jakavat Afrikan - HiMa hi3.fi.
  41. ↑ Mitä Missä Milloin 1951, s. 72–73
  42. ↑ Mitä Missä Milloin 1951, s. 72
  43. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 383-385. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9.
  44. ↑ Mitä Missä Milloin 1951, s. 73
  45. ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 401-402, 411-413. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9.
  46. ↑ Angus Madison. "The World Economy:A Millennial Perspective"(sivut 98, 242).Organisation for Economic Co-operation and Development |OECD, Paris, 2001.
  47. ↑ Mitä Missä Milloin 1951, s. 74–75
  48. ↑ a b c d e f Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 164-173. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  49. ↑ Versailles and Peacemaking British Broadcasting Company BBC. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 84. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  51. ↑ a b United Kingdom timeline BBC News
  52. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 95. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  53. ↑ Sodan seuraukset - HiMa hi3.fi.
  54. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 89. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  55. ↑ The Long Road to Women´s Suffrage historicengland.org.uk.
  56. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 170-172, 245. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  57. ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 333. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  58. ↑ Saksa ja Neuvostoliitto laajentavat alueitaan - HiMa hi3.fi.
  59. ↑ World War II: The North African Campaign The Atlantic. 4.9.2011.
  60. ↑ The Attack in Taranto Naval War College. Arkistoitu 18.11.2011. Viitattu 15.1.2012.
  61. ↑ a b c d e f g Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 43-50, 206, 213-217, 222-231. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.
  62. ↑ Atlantic Charter: formation and purpose britannica.com.
  63. ↑ a b c United Kingdom britannica.com.
  64. ↑ United Kingdom Of Great Britain And Northern Ireland encyclopedia.com.
  65. ↑ Joukkojen kotiuttaminen - Suomi kylmässä sodassa coldwar.fi.
  66. ↑ The Treaty of Dunkirk (1947) alphahistory.com.
  67. ↑ Brussels Treaty britannica.com.
  68. ↑ Ensimmäiset läntiset puolustussopimukset - Suomi kylmässä sodassa coldwar.fi.
  69. ↑ North Atlantic Treaty Organization britannica.com.
  70. ↑ United Kingdom Of Great Britain And Northern Ireland encyclopedia.com.
  71. ↑ The Birth of the NHS - Historic UK historic-uk.com.
  72. ↑ Mitä Missä Milloin 1951, s. 15
  73. ↑ a b c Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 233-235, 242-248. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.
  74. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 34, 96, 205. Otava, 1966.
  75. ↑ 1973-1975 recession explained everything.explained.today.
  76. ↑ Winter of Discontent explained everything.explained.today.
  77. ↑ Post-war consensus explained everything.explained.today.
  78. ↑ a b Iso-Britannia globalis.fi.
  79. ↑ House of Lords Act lordslibrary.parliament.uk.
  80. ↑ Why did the US and allies invade Iraq, 20 years ago? - BBC News bbc.com.
  81. ↑ United Kingdom Of Great Britain And Northern Ireland encyclopedia.com.
  82. ↑ Brittineuvonantaja: Terroristiuhka Britanniassa korkeimmalla sitten IRA:n aktiiviaikojen Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  83. ↑ IRA lopettanut aseellisen toimintansa Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  84. ↑ a b Ison-Britannian pahimmat pommi-iskut 30 vuoden ajalta Iltalehti. 29.6.2007. Viitattu 13.3.2020.
  85. ↑ a b Terrorismi on koetellut Britanniaa kovalla kädellä – 5 iskua viime vuosilta Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  86. ↑ a b c d e Terrorismi on koetellut Britanniaa kovalla kädellä – 5 iskua viime vuosilta Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  87. ↑ Murder of Lee Rigby Counter Extremism (viitattu 13.3.2020)
  88. ↑ Kuusi tärkeää tietoa Manchesterin terrori-iskusta: Poliisi panttaa tietoa iskun tekijästä Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  89. ↑ Lontoon iskun tekijöillä oli polttopulloja – yrittivät myös vuokrata kuorma-auton Ilta Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 13.3.2020.
  90. ↑ a b Nämä terrori-iskut ovat ravistelleet Britanniaa 2000-luvulla, katso kooste pähkinänkuoressa – erityisen musta oli vuosi 2017 mtvuutiset.fi. 30.11.2019. Viitattu 13.3.2020.
  91. ↑ Lontoon veitsi-iskusta epäillyllä oli ennestään terrorismituomio – katso video puukottajan kiinniotosta Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot