Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto

Tässä artikkelissa tutkimme Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto:n aihetta perusteellisesti ja analysoimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutuksia elämämme eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä ja evoluutiosta sen vaikutukseen populaarikulttuuriin sen osallistumisen kautta siihen, miten suhtaudumme ympäröivään maailmaan. Tutkimme myös asiantuntijoiden mielipiteitä ja erilaisia ​​Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto:n ympärillä olevia näkökulmia tavoitteenaan tarjota globaali ja täydellinen näkemys tästä laajasta ja monimutkaisesta aiheesta. Näillä linjoilla perehdymme syvään pohdiskeluun, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto:n tärkeyden nykyisessä kontekstissa.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
  • United Nations Security Council
  • مجلس أمن الأمم المتحدة ((arabiaksi))
  • 联合国安全理事会 ((kiinaksi))
  • Conseil de sécurité des Nations unies ((ranskaksi))
  • Совет Безопасности Организации Объединённых Наций ((venäjäksi))
  • Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas ((espanjaksi))
Perustettu 1946
Tyyppi Yhdistyneiden kansakuntien päättävä elin
Päämaja Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York City
Jäsenet 5 pysyvää jäsentä, 10 kiertävää jäsentä
Viralliset kielet englanti, espanja, kiina, venäjä, arabia, ranska
Puheenjohtaja Gustavo Meza-Cuadra
 Peru
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnatYhdistyneet kansakunnat
Aiheesta muualla
www.un.org

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on yksi Yhdistyneiden kansakuntien päättävistä elimistä. Turvallisuusneuvosto on YK:n elimistä ainoa, jonka päätöksenteko sitoo kaikkia jäsenmaita, mikä tekee turvallisuusneuvostosta korkeimman auktoriteetin kansainvälisellä areenalla.

Lähtökohdat

Turvallisuusneuvoston toiminta määräytyy YK:n peruskirjan mukaan ensisijaisesti maailmanrauhan ja turvallisuuden suojelemisessa. Neuvoston päätehtävä on tutkia kansainvälisiä kriisejä koskevia tilanteita, arvioida niiden uhkia ja päättää niihin reagoimisesta ensisijaisesti rauhanomaisin keinoin. Turvallisuusneuvosto päättää sotilaallisen voiman käytöstä kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti ennen kuin kriisiin voidaan vastata tai puuttua voiman käytöllä ulkopuolelta. Turvallisuusneuvosto päättää näin ollen YK:n rauhanoperaatioiden käynnistämisestä konfliktialueella. Turvallisuusneuvoston pääasiallinen tehtävä on taivutella kiistojen osapuolet noudattamaan neuvoston katsomia päätöksiä konfliktien laajenemisen välttämiseksi. Neuvoston pyrkimys on saada sodassa keskenään olevat jäsenvaltiot tukemaan päätöksiä ensisijaisesti rauhanomaisin keinoin kuten talouspakotteiden avulla.

Turvallisuusneuvosto on myös mukana YK:n pääsihteerin valinnassa. Neuvoston pysyvät jäsenvaltiot antavat suosituksen YK:n yleiskokoukselle heidän ehdokkaasta pääsihteeriksi ja siltä pohjalta yleiskokous äänestää pääsihteerin valinnasta. Turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot voivat veto-oikeudella kuitenkin estää pääsihteerin valinnan ja estää myös hänen valintansa mahdolliselle jatkokaudelle. Turvallisuusneuvosto yhdessä yleiskokoukseen kanssa on päättämässä Kansainvälisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämisessä. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot esittelevät ehdokkaansa yleiskokoukselle, joka tekee lopullisen päätöksen tuomareiden valinnasta. Neuvosto voi estää yleiskokouksen tuomarinimitykset veto-oikeudella samalla tavalla kuin pääsihteerin valinnassa.

Turvallisuusneuvoston toiminta

Turvallisuusneuvoston on sääntöjensä mukaisesti kokoonnuttava 14 päivän välein. Turvallisuusneuvosto voidaan kutsua kokoon jopa päivittäin mikäli kansainvälinen tilanne niin vaatii.

Turvallisuusneuvoston kaikkien jäsenmaiden pysyvillä edustajilla on läsnäolovelvollisuus YK:n päämajassa ympärivuorokauden, jotta heidät saadaan nopeasti istuntoon mikäli neuvosto joutuu kokoontumaan nopeasti.

Turvallisuusneuvostoa johtaa puheenjohtaja joka valitaan neuvoston pysyvien tai kiertävien jäsenvaltioiden edustajien joukosta englanninkielisen aakkosjärjestyksen mukaisesti yhden kuukauden ajaksi.

Kiertävien jäsenvaltioiden valinta tapahtuu kukin maan omista maantieteellisistä ryhmistä siten, että Afrikan mailla on kolme, Aasian ja Tyynenmeren mailla kaksi, Latinalaisen Amerikan ja Karibian mailla on kaksi, Itä-Euroopan mailla yksi ja Länsi-Euroopan mailla kaksi edustajaa. Länsi-Euroopan ryhmään kuuluu myös Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Arabimaat ovat edustettuina Afrikan tai Aasian ryhmissä.

Mikäli turvallisuusneuvosto käsiteltäväksi tuodaan kansainvälistä rauhaa tai turvallisuutta uhkaavaa tilannetta koskeva asia on neuvoston ensi sijaisesti etsittävä asialle rauhanomaista ratkaisua.

Turvallisuusneuvosto voi itse myös ryhtyä selvittämään tilannetta tai nimittää siihen ulkopuolinen erityisedustaja jonka tehtävänä on saada rauhanomainen ratkaisu osa puolten välille. Lisäksi turvallisuusneuvosto voi myös esittää YK:n pääsihteeriä kriisin välittäjäksi.

Aseellisen konfliktin seurauksena turvallisuusneuvosto voi antaa tulitaukomääräyksen ja lähettää paikan päälle kansainvälisiä rauhanturvaajajoukkoja sekä määrätä talouspakotteita tai valtuuttaa kansainvälisen yhteisön käyttämään sotilaallisista voimaa tilanteen rauhoittamiseksi.

YK:n jäsenvaltio, jonka toimet ovat vaatineet turvallisuusneuvoston väliintuloa, voidaan periaatteessa sulkea pois yleiskokouksesta tai jopa erottaa kokonaan YK:sta.

Veto-oikeus

Pääartikkeli: Luettelo veto-oikeuden käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa
Pääartikkeli: Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma

Veto-oikeuden rajoitukset

Ainoastaan pysyvillä viidellä jäsenvaltioilla on veto-oikeus turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin eli resoluutioihin.

Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen veto-oikeudellaan neuvostossa. Turvallisuusneuvostossa käsitellään tyypillisesti myös esityksiä, jotka eivät mene yleensä läpi neuvostossa, koska jokin pysyvä jäsenmaa on ilmoittanut ennakkoon vastustavansa asiaa.

Jokainen neuvoston päätöslauselma vaatii taakseen vähintään yhdeksän neuvoston jäsenen hyväksynnän. Näin varmistetaan etteivät viisi pysyvää jäsenvaltiota pysty keskenään tekemään päätöslauselmia.

Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta neuvoston päätöksiin, mutta niillä on äänioikeus kun asioista äänestetään neuvoston istunnoissa.

Pysyvien ja vaihtuvien edustajien (valtioiden) lisäksi turvallisuusneuvoston istuntoihin osallistuvat usein myös valtioiden tai organisaatioiden edustajat, joilla on puheoikeus mutta ei äänioikeutta-.

Veto-oikeutta (yhteensä) käyttäneet valtiot

Valtio Käyttöjä
 Yhdysvallat 79
 Ranska 16
 Britannia 29
 Kiina 11
 Venäjä/ Neuvostoliitto 107

Turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot

Turvallisuusneuvoston ensimmäisen istunto järjestettiin 17. tammikuuta 1946 Church Housessa Lontoossa.

Neuvoston pysyviksi jäseniksi tulivat toisen maailmansodan voittajavaltiot. Kiinan tasavallan, Taiwanin syrjäytti YK:ssa ja samalla neuvostossa kommunistien hallitsema Kiinan kansantasavalta 1971. Neuvostoliiton paikan sai seuraajavaltio Venäjä 1991.

Neuvostoliitto alkoi boikotoida turvallisuusneuvoston istuntoja 10. tammikuuta 1950 alkaen protestiksi Kiinan tasavallan edustusta kohtaan. Tämän vuoksi Neuvostoliitto ei ollut käyttämässä veto-oikeuttaan Korean tilanteen suhteen, mikä mahdollisti Yhdysvaltojen johtamien YK-joukkojen väliintulon Korean sodassa Etelä-Korean puolella.

Pysyvää jäsenyyttä ovat tavoitelleet maailmansodan häviäjämaiden jälkeläiset Saksa (YK:n kolmanneksi suurin rahoittaja) ja Japani (YK:n toiseksi suurin rahoittaja). Muita pysyviksi jäsenmaiksi haluavia ovat Intia (maailman toiseksi väkirikkain maa) ja Brasilia (Latinalaisen Amerikan taloudellisesti ja väestöllisesti suurin maa).

Käytännössä niiden alueelliset kilpailijat vastustavat tätä. On myös puhuttu Euroopan unionin yhteisestä edustajasta, jolloin Ranskan ja Britannian paikat voitaisiin yhdistää ja myös Saksa pääsisi tätä kautta mukaan neuvoston päätöksentekoon. Brexitin jälkeen tämä kuitenkin vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Monet haluavat myös Afrikalle oman edustajansa neuvostoon. Tällöin todennäköisimmät vaihtoehdot Afrikan edustajiksi olisivat Etelä-Afrikka, joka on Afrikan taloudellisesti kehittynein valtio tai Nigeria, jolla on Afrikan maista suurin väkiluku. Myös islamilaisen maailman yhteisestä edustajasta on käyty keskusteluja; arabia on yksi YK:n virallisista kielistä.

Pysyvät jäsenvaltiot

valtio vuodesta edeltänyt valtio
Yhdistynyt kuningaskunta Britannia 1946
 Kiinan kansantasavalta 1971  Kiinan tasavalta (Taiwan) (1946–1971)
 Ranska 1946
 Venäjä 1991  Neuvostoliitto (1946–1991)
 Yhdysvallat 1946

Vaihtuvat jäsenmaat

Pysyvien jäsenmaiden lisäksi neuvostossa on kymmenen vaihtuvaa jäsentä, jotka edustavat jokaista maailman mannerta. Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta. Vaihtuvien jäsenmaiden kausi on kaksivuotinen, mutta maiden valinta on limitetty siten, että kokoonpano vaihtelee vuosittain. Suomi on kuulunut turvallisuusneuvoston vaihtuvien jäsenmaiden joukkoon kahteen otteeseen vuosina 1969–1970 ja 1989–1990. Vuosina 2018–2021 vaihtuvat edustajat ovat:

Kausi Afrikka Aasia-Tyynimeri Itä-Eurooppa Latinalainen Amerikka
ja Karibia 		Länsi-Eurooppa
2018  Norsunluurannikko  Päiväntasaajan Guinea  Kuwait  Puola  Peru
2019  Etelä-Afrikka  Indonesia  Dominikaaninen tasavalta  Belgia  Saksa
2020  Niger  Tunisia  Vietnam  Viro  Saint Vincent ja Grenadiinit
2021  Kenia  Intia  Meksiko  Albania  Viro
2022  Ghana  Gabon  Yhdistyneet arabiemiraatit  Albania  Brasilia  Norja
2023  Mosambik  Japani  Ecuador  Sveitsi
Montako kertaa eri maita on äänestetty turvallisuusneuvostoon:
  pysyvä jäsenmaa
  18
  16
  12
  10
  9
  8
  7
  6
  5
  4
  3
  2
  1
  0

Turvallisuusneuvoston toiminnan arvostelua

Turvallisuusneuvostoa on kritisoitu kyvyttömyydestä saada aikaan päätöksiä. Turvallisuusneuvoston uudistamisesta on käyty keskustelua. Uudistamisen oleellisimpana osana pidetään pysyvien jäsenmaiden määrän lisäämistä. Nykyiset pysyvät jäsenmaat eivät enää vastaa voimatasapainoa, sillä niiden kokoonpano on yhä lähes sama kuin silloin, kun se koottiin toisen maailmansodan voittajista, eroina vain että vuonna 1971 pysyvän jäsenmaan paikka siirtyi Kiinan tasavallalta Kiinan kansantasavallalle ja vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua sen pysyvän jäsenmaan paikan peri Venäjä. Näin ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi Saksa ja Japani niiden Suurvalta-statuksesta huolimatta.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q YK-järjestelmä: Turvallisuusneuvosto Suomen YK-liitto. Viitattu 3.3.2015.
  2. ↑ Changing Patterns in the Use of the Veto in the Security Council elokuu 2012. Global Policy Forum. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  3. ↑ Veotes Security Council (UN Research Guides) Dag Hammarskjöld Library. The United Nations Organization. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Marcel Bolomey: First Session of the United Nations Security Council (Photo #74158) UN Multimedia. United Nations. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  5. ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 13. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  6. ↑ Current Members UN Security Council. Viitattu 15.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot