Yhteiskuntasopimus
Nykymaailmassa Yhteiskuntasopimus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -aloilta. Puhummepa sitten Yhteiskuntasopimus:stä merkittävänä hahmona historiassa, kiistanalaisena aiheena yhteiskunnassa tai merkittävänä päivämääränä ihmiskunnalle, sen merkitys on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Yhteiskuntasopimus:n vaikutuksia ja merkityksellisyyttä analysoimalla sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Yhteiskuntasopimus on noussut esiin suuren keskustelun ja pohdinnan aiheena aina populaarikulttuurin vaikutuksesta rooliinsa politiikassa ja taloudessa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Yhteiskuntasopimus:n merkitystä nykymaailmassa ja sitä, miten se on muokannut tapaamme ajatella ja toimia.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Liberalismi |
|---|
 |
|
Historia |
|
Filosofit
|
|
Järjestöt ja puolueet |
Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.
Alun perin termiä käytti Jean-Jacques Rousseau teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Yhteiskuntasopimuksen perusidean mukaista valtioihannetta kannattivat häntä ennen kuitenkin jo Thomas Hobbes, John Locke ja Hugo Grotius. 1900-luvulla yhteiskuntasopimusperinnettä on edustanut John Rawls.
Kukaan yllä mainituista filosofeista ei kuitenkaan yrittänyt väittää, että tämä olisi todenmukainen selitys valtioiden synnyille; pikemminkin kyseessä on filosofinen perustelu sille, miksi valtio on olemassa. Hobbesin aikoihin pidettiin syntyselitys vahvasti todellisena mahdollisuutena ymmärtää mitään ilmiötä, ja yhteiskuntasopimus on selitys sille, miksi ihmiset muodostaisivat valtion eivätkä eläisi anarkiassa.
Koska teoria olettaa kansalaisten julkilausumattoman suostumuksen sopimukseen, jotkut filosofit kuten Lysander Spooner pitävät sitä pitämättömänä. Tähän yhteiskuntasopimuksen kannattajat usein perustelevat useimpien muidenkin yhteiskunnassamme pienemmällä tasolla vallitsevien sopimusten olevan julkilausumattomia.
Jotkut yhteiskuntafilosofit kannattavat eroamisoikeuksia valtiosta yhteiskuntasopimuksellisin perustein, väittäen nykyisen valtion olevan moraalisesti oikeutettu vain jos se oikeasti nousee luonnontilasta ja kaikki kansalaiset ”liittyvät” siihen vapaaehtoisesti. Tämän teorian mukaan kaikille kansalaisille pitäisi antaa mahdollisuus erota valtiosta, olla maksamatta veroja mutta olla myös nauttimatta valtion suojasta tai omaisuudesta pakollisia asioita, kuten teitä lukuun ottamatta (teiden käytöstä henkilö saattaisi joutua vaikkapa maksamaan käyttömaksua).
Äärimmäisyyteen tämän teorian on vienyt Henry David Thoreau kansalaistottelemattomuudellaan, kun hän perusteli verojen maksamattomuuttaan haluttomuudellaan rahoittaa Meksikon–Yhdysvaltain sotaa. Myös filosofi Jan Narveson on puolustanut anarkokapitalismia kontraktarismilla.
Yhteiskuntasopimusteorioiden arvostelua
Esimerkiksi G. W. F. Hegel arvosteli yhteiskuntasopimusteorioita kehämäisyydestä. Hänen mukaansa niitä esittäneet uuden ajan alkupuolen ajattelijat heijastivat oman aikansa ihmisen kaukaiseen, kuvitteelliseen menneisyyteen, jossa ”luonnontilaiset” ihmisyksilöt olisivat tehneet kyseisen sopimuksen. Kuitenkin Hegelin mukaan ihmisen näkeminen persoonallisena yksilönä on historiassa suhteellisen myöhäinen ilmiö, ja joka tapauksessa ristiriidassa sinänsä persoonattoman luonnon kanssa. ”Luonnontilainen” ihminen ei Hegelin mukaan voi olla ”yksilö” siinä mielessä kuin yhteiskuntasopimus edellyttäisi. Lisäksi ajatus ”sopimuksesta” edellyttää jo itsessään lakien ja järjestäytyneen yhteiskunnan olemassaoloa. Hegelin arvostelun ydin on, että puhe luonnontilassa tehdyistä sopimuksista on sisältöä vailla.
Yhteiskuntasopimus työmarkkinapoliittisena käsitteenä
- Pääartikkeli: Yhteiskuntasopimus (työmarkkinapoliittinen käsite)
2010-luvulla käsitettä yhteiskuntasopimus on käytetty Suomessa myös työmarkkinapoliittisena käsitteenä.
Katso myös
Kirjallisuutta
- Gauthier, David P.: Morals by Agreement. Oxford: Clarendon Press, 1987. ISBN 0-19-824746-X. (englanniksi)
- Hobbes, Thomas: Leviathan. (Leviathan, 1651.) Suomentanut Tuomo Aho. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-042-2.
- Locke, John: Tutkielma hallitusvallasta. (Second Treatise of Government, 1689.) Suomentanut Mikko Yrjönsuuri. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-640-8.
- Rawls, John: Oikeudenmukaisuusteoria. (A Theory of Justice, 1971.) Suomentanut Terho Pursiainen. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14740-0.
- Rousseau, Jean-Jacques: Yhteiskuntasopimuksesta. (Du contrat social ou principes du droit politique, 1762.) Suomentanut J. V. Lehtonen. 3. painos (1. painos 1918). Hämeenlinna: Karisto, 1997. ISBN 951-23-3770-3.
- Thoreau, Henry: Kansalaistottelemattomuudesta. Toimittanut Outi Lauhakangas. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08630-8.
Aiheesta muualla
- Social Contract Theory. Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)