Akvatinta
Nykymaailmassa Akvatinta:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Yhteiskuntavaikutuksistaan talouteen Akvatinta herättää lukuisia keskusteluja ja keskusteluja eri aloilla. Sen tärkeyden vuoksi on erittäin tärkeää analysoida huolellisesti Akvatinta:een liittyvät keskeiset näkökohdat sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Akvatinta:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
| Taidegrafiikka
|
| Monotypia |
| Kohopaino |
| Syväpaino |
| Laakapaino |
| Vedosmerkinnät Passepartout |
Akvatinta (ital. acqua tinta, värjätty vesi) on taidegrafiikassa käytetty syväpainomenetelmä, pintasyövytys, joka kehitettiin huippuunsa 1700-luvulla. Akvatinta tehdään sirottelemalla painolaatalle hienojakoista asfaltti- tai hartsijauhetta, joka sulatetaan kiinni laatan pintaan. Vedokseen saadaan eri sävyjä syövyttämällä painolaattaa useissa vaiheissa ja peittämällä aina suojalakalla vaaleimmiksi jäävät kohdat. Akvatintan rakeinen painojälki muistuttaa hieman laveerattua piirrosta tai vesivärimaalausta.
Akvatintan voi tehdä myös ilman hartsia eli vähemmän myrkyllisesti. Menetelmässä käytetään vesiliukoista Akvatinta-nestettä, joka sekoitetaan veteen. Neste voidaan sumuttaa kuparilevyn pintaan hienojakoisella suihkulla käyttäen suihkepulloa tai paineilmakompressoria ja ruiskua. Suihkutus voidaan tehdä esimerkiksi kaapissa, jossa on tuuletin, jolloin pisarat eivät leviä huoneilmaan. Työn annetaan kuivua ennen kuin siihen levitetään lakkaa tai sitä syövytetään. Työtä jatketaan samoin menetelmin kuin hartsipölyn kanssa toimiessa.
Akvatintoja
-
Francisco de Goya, Caprichos - Järjen uni tuottaa hirviöitä, 1790. -
Francis Jukes, Mount Vernon, 1800. -
Mary Cassatt, Afternoon Tea Party, 1891.
Lähteet
- ↑ Aquatint - history MOMA. Viitattu 30.12.2012.
- ↑ Aquatint - Materials and techniques moma.org. Viitattu 30.12.2012.
