Al Green
Tällä hetkellä Al Green on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja herättää keskustelua yhteiskunnan eri sektoreilla. Kautta historian Al Green on ollut toistuva teema, jota on lähestytty eri näkökulmista ja joka on kehittynyt ajan myötä. Tässä artikkelissa analysoimme Al Green:n eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään. Alkuperäistään nykypäivään Al Green on ollut tutkimuksen, pohdinnan ja kiistan kohteena, mikä osoittaa sen merkityksellisyyden nykyisessä kontekstissa. Samoin tutkimme Al Green:n vaikutuksia sellaisilla aloilla kuin politiikka, kulttuuri, teknologia ja yhteiskunta yleensä.
| Al Green | |
|---|---|
 Al Green esiintymässä Santa Ynezissä, Kaliforniassa vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. huhtikuuta 1946 Forrest City, Arkansas, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, musiikkituottaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1967– |
| Tyylilajit | R&B, soul, gospel |
| Soittimet | laulu, kitara |
| Yhtyeet | The Creations |
| Levy-yhtiöt |
Hi Records Myrrh Records The Right Stuff Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.algreenmusic.com | |
|
|
|
Albert ”Al” Greene (s. 13. huhtikuuta 1946 Forrest City, Arkansas) on yhdysvaltalainen laulaja. Huomattava osa hänen musiikistaan on soulia ja R&B:tä, mutta hän levytti 1970–80-lukujen taitteesta alkaen vuosien ajan pelkkää gospelia.
Green syntyi Forrest Cityssä, Arkansasissa mutta muutti perheineen Grand Rapidsiin, Michiganiin. Hän sai levytyssopimuksen Hi Recordsilta, jonka tunnetuimpia esittäjiä hän on. Hän julkaisi Hi-levymerkillä kaikkineen 12 studioalbumia vuosina 1969–78. Näistä neljä ylsi Yhdysvalloissa myynniltään kultalevyyn ja yksi platinalevyyn. Albumi Let’s Stay Together (1972) valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.
Green kelpuutettiin vuonna 1995 Rock and Roll Hall of Fameen sekä vuonna 2004 Gospel Music Hall of Fameen ja Songwriters Hall of Fameen. Hän julkaisi vuonna 2000 omaelämäkertateoksen Take Me to the River ja sai vuonna 2002 Grammyn elämäntyöstään.
Green tuli uskoon sen jälkeen, kun hänen pitkäaikainen tyttöystävänsä Mary Woodson teki itsemurhan vuonna 1974 ja Green itse sai tilanteessa kolmannen asteen palovamman.
Albumit
- Back Up Train (1967)
- Green Is Blues (1969)
- Al Green Gets Next to You (1971)
- Let's Stay Together (1972)
- I'm Still In Love With You (1972)
- Call Me (1973)
- Livin' For You (1973)
- Al Green Explores Your Mind (1974)
- Al Green Is Love (1975)
- Al Green's Greatest Hits (1975)
- Full of Fire (1976)
- Have a Good Time (1976)
- The Belle Album (1977)
- Al Green's Greatest Hits, Vol. 2 (1977)
- Truth N' Time (1979)
- The Lord Will Make a Way (1980)
- Higher Plane (1981)
- Tokyo Live (1981)
- Precious Lord (1982)
- I'll Rise Again (1983)
- The Christmas Album (1983)
- Trust in God (1984)
- He Is the Light (1985)
- White Christmas (1986)
- Soul Survivor (1987)
- Hi Life – The Best of Al Green (1988)
- I Get Joy (1989)
- Love Is Reality (1992)
- Gospel Soul (1993)
- Your Heart's In Good Hands (1995)
- Don't Look Back (1997)
- Take Me to the River (kokoelma, 2000)
- Feels Like Christmas (2001)
- Love – The Essential Al Green (2002)
- I Can't Stop (2003)
- The Love Songs Collection (2003)
- Everything's OK (2005)
- The Definitive Greatest Hits (2007)
- Lay It Down (2008)
Lähteet
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
Aiheesta muualla
- Viralliset sivut
- Al Green Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
