Alcobaçan luostari
Nykymaailmassa Alcobaçan luostari:stä on tullut jatkuvan keskustelun ja keskustelun aihe. Alkuperäistään nykypäivään Alcobaçan luostari on vaikuttanut suuresti yhteiskunnan, kulttuurin, tekniikan ja politiikan eri osa-alueisiin. Sen vaikutus on ollut niin merkittävä, että se on synnyttänyt erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia, mikä on synnyttänyt jatkuvaa ajatusten ja argumenttien vaihtoa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Alcobaçan luostari:n merkitystä ja sen vaikutusta eri alueilla, analysoimalla sen vaikutuksia ajan mittaan ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
.jpg)
Santa Maria d'Alcobaçan luostari (port. Mosteiro de Alcobaça) on luostari Alcobaçan kunnassa, Leirian piirissä Keski-Portugalissa. Portugalin kuningas Alfonso I perusti sen 1100-luvulla. Se on kuulunut sisterssiläiseen luostarijärjestöön vuodesta 1178. Sen pyhäkkö on Portugalin suurin kirkko.
-
Pedro I:n sarkofagi -
Ines de Castron haudan koristeessa Kristus antaa viimeistä tuomiota. -
Luostarin keittiön takka
Alcobaçan munkkiluostari liitettiin vuonna 1989 Unescon maailmanperintöluetteloon. Siitä tuli kuudes Portugalissa sijaitseva maailmanperintökohde. Luostari on huolellisesti rakennettu, tyyliltään goottilainen rakennus. Tämän tyylin edustajana se on maan vanhin ja merkitykseltään sen rinnalle nousee vain Coimbran Pyhän ristin luostari. Rakennuksen poikkilaivassa on noin 30 metrin päässä toisistaan kuningas Pietari I ja hänen rakastajattarensa Inês de Castron enkelipatsaiden ympäröimät haudat. Rakastavaisten tarina päättyi Inêksen murhaamiseen Pietarin isän Alfonso IV:n käskystä vuonna 1355. Kuninkaaksi noustuaan Pedro määräsi rakennettavaksi hautamuistomerkin Inêkselle ja itselleen. Napoleonin sotien aikaan 1811 ranskalaissotilaat tärvelivät muistomerkkiä etsiessään luostarin aarteita.lähde?
Luostarin niin sanottu hiljaisuuden ristikäytävä on arkkitehtoninen mestariteos, tyyliltään hillityn sopusointuinen. Sen on teettänyt kuningas Dinis I 1300-luvun alussa. Luostarin keittiön valtavat takkajärjestelmät ovat 1700-luvulta. Keittiöjärjestelmään kuului myös juokseva vesi, joka saatiin ohjaamalla joen vettä kanavan avulla luostarin sisätiloihin.
Lähteet
- ↑ a b Neil Schlecht: Lissabon matkaopas, s. 74–75. Suomentanut Irmeli Järnefelt. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2705-2.
- ↑ Lissabon matkaopas. Berlitz 2002. ISBN 951-31-2705-2 s. 75
Aiheesta muualla
- Alcobaçan munkkiluostari Unescon maailmanperintöluettelon sivuilla (englanniksi)
- Virtual tour of the Monastery of Alcobaça Photojpl.com