Aleksandr Benois
Aleksandr Benois:n merkitys nyky-yhteiskunnassamme on kiistaton. Muinaisista ajoista lähtien Aleksandr Benois:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiskunnan kehityksessä. Aleksandr Benois on jättänyt lähtemättömän jäljen maailman historiaan joko eri akateemisten alojen opiskeluaineena, yhteiskunnallisten liikkeiden päähenkilönä tai populaarikulttuurin tunnuskuvana. Sen vaikutus ulottuu kaikille elämän osa-alueille, politiikasta talouteen, tieteen, taiteen ja teknologian kautta. Tässä artikkelissa perehdymme Aleksandr Benois:n kiehtovaan universumiin, tutkimme sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja pohdimme sen merkitystä tulevaisuudessa.
| Aleksandr Benois | |
|---|---|
.jpg) Léon Bakst, Aleksandr Benois, 1898. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1870 |
| Kuollut | 9. helmikuuta 1960 (89 vuotta) Pariisi |
| Kansalaisuus |
 Venäjä |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvataide |
|
|
|
Taiteen maailma 1898–1924
.jpg)
Mir iskusstvan taiteilijat ryhmäkuvassa, 1916–1920.
Aleksandr Benois (ven. Алекса́ндр Никола́евич Бенуа́, Aleksandr Nikolajevitš Benua, myös Alexandre Benois; (3. toukokuuta (J: 21. huhtikuuta) 1870 Pietari, Venäjän keisarikunta – 9. helmikuuta 1960 Pariisi, Ranska) oli venäläinen taiteilija ja Mir iskusstva -liikkeen johtohahmoja.
Suku ja koulutus
Aleksandr Benois syntyi taiteelliseen intellektuelliperheeseen, johon kuului 1800-luvun ja 1900-luvun alun venäläisen älymystön merkittäviä jäseniä. Hänen äitinsä Camilla Albertovna Cavos (1828–1891), teatteriarkkitehti Alberto Cavosin tytär ja Italiasta Venäjälle vuonna 1798 muuttaneen oopperasäveltäjä Catterino Cavosin pojantytär. Hänen isänsä oli Keisarillisen hovin arkkitehti, ranskalais-saksalaistaustainen Nicolas Benois. Hänen veljiään olivat Albert Benois (1852–1936), akvarellimaisemistaan tunnettu taidemaalari ja Léon Benois (1856–1928), kirkkoarkkitehti. Sisar Maria oli naimisissa säveltäjä Nikolai Tšerepnininin kanssa, jonka kanssa Benois myös teki yhteistyötä. Sisar Jekaterina Lancerayn lapsista kuvanveistäjä Jevgeni Lanceray vanhemman kanssa tuli taiteilijoita: muraalimaalari Jevgeni Lanceray, (Eugene Lansere) ja taidemaalari Zinaida Serebrjakova, veli Nikolai oli arkkitehti.
Aleksandr aloitti opintonsa yksityisessä Karl Mayn koulussa Pietarissa, jossa hänen koulutovereitaan oli Dmitri Filosofov ja Konstantin Somov. Molemmat vaikuttivat myöhemmin Mir iskusstva -ryhmässä. Benois ei suunnitellut uraa taiteen parissa, hän valmistui Pietarin keisarillisen yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1894.
Yksityiselämä
Vuonna 1894 Benois meni naimisiin arvostetun musiikkiperheen tyttären Anna Karlovna Kindin (1869–1952) kanssa. He tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1876, kun Aleksandr opiskeli musiikkia perheenpää Karl Ivanovitš Kindin johdolla. Karl Kind oli tullut Venäjälle 1850-luvulla Nikolai I:n kutsusta Keisarillisen hoviteatterin ensiviulistiksi. Heillä oli poika Nikola (1901–1988), josta tuli näyttämösuunnittelija Milanon La Scalaan.
Taiteellinen ura
Vuonna 1897 Benois maalasi Versailles'ssa sarjan akvarelleja nimeltä Ludvig XIV:n viimeiset promenadit. Pavel Tretjakovin järjestämässä näyttelyssä ne kiinnittivät Sergei Djagilevin ja Léon Bakstin huomion. Yhdessä nämä kolme miestä perustivat Mir iskusstva -ryhmän ja taidelehden. Benois teki Mir iskusstva -lehteä mutta jatkoi myös tieteellisiä ja taiteellisia harrastuksiaan. Hän kirjoitti ja julkaisi useita monografioita 1800-luvun venäläisestä taiteesta ja Tsarskoje Selosta. Vuonna 1903 Benois teki kuvituksen Aleksandr Puškinin runoon Vaskiratsastaja, joka on sittemmin tunnustettu yhdeksi tämän taiteenlajin merkkipaaluista. Vuonna 1904 hän julkaisi kirjan Aakkoset kuvina, joka oli samanaikaisesti lapsille tarkoitettu aapinen sekä taidokas taidekirja.
Hän maalasi tauluja mutta toimi myös taidekriitikkona ja vaikutti suuresti modernin baletin näyttämöllepanoon yhdessä ystävänsä Sergei Djagilevin kanssa. Vuonna 1901 Benois nimitettiin Mariinski-teatterin näyttämötaiteelliseksi johtajaksi. Siitä alkaen hän omistautui lavastus- ja puvustussuunnittelulle. Mariinskissa esiintyi ensimmäistä kertaa myös Djagilevin kokoama balettiseurue (tunnettiin vasta vuodesta 1910 lähtien nimellä Ballets russes), jolle Benois kirjoitti libreton balettiin Le Pavillon d’Armide. Monista hänen seurueelle suunnittelemistaan lavastuksista ja puvustuksista tuli klassikoita: Les Sylphides (1909), Giselle (1910), Petruška (1911), Le Rossignol (1914), Le Mariage de la Belle au Bois Dormant (1922) ja Le Médecin malgré lui (1924).
Aleksandr Benois toimi lyhyen aikaa Ballets russes -seurueen näyttämötaiteellisena johtajana vuonna 1911, josta hän erosi Petruškan lavastuksen yksityiskohdasta Léon Bakstin kanssa seuranneen riidan vuoksi vielä samana vuonna.
Vaikka Benois työskenteli ensisijaisesti Ballets russes -seurueen kanssa, hän teki myös yhteistyötä Moskovan taideteatterin (ven. Московский Художественный академический театр) ja muiden Euroopan merkittävien teattereiden kanssa. Benois valittiin Eremitaašin Vanhojen mestareiden gallerian kuraattoriksi, jossa hän palveli vuosina 1918–1926. Tänä aikana hän hankki museolle veljensä tämän vaimonsa suvulta perimän Leonardo da Vincin tekemän madonna-maalauksen, joka tunnetaan nimellä Benois Madonna. Vuonna 1927 hän lähti Venäjältä ja asettui Pariisiin. Asetuttuaan Ranskaan hän työskenteli pääasiassa lavastussuunnittelijana.
Benois eli viimeiset vuotensa Ranskassa, ja hänet tunnetaan myös ranskalaisella nimellä Alexandre Benois.
Perintö
Benois julkaisi muistelmansa kahdessa osassa vuonna 1955, joissa hän kertoo muun muassa Sergei Djagilevista Pietarin ajoilta asti ja elämästään Ballet russes'n suunnittelijana. Ne julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1980.
Benois'n mukaan on nimetty balettipalkinto Benois de la Danse.
Lähteet
- ↑ Ballets Russes
- ↑ Benois, Alexandre: The Origins of the Ballets Russes. An unpublished text of an article written at the request of Boris Kocho, 1944. Teoksessa: Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane the Penguin Press, Great Britain 1970. Ss. 2-21. ISBN 0 7139 0174 8
- ↑ Benois, Alexandre: The Origins of the Ballets Russes. An unpublished text of an article written at the request of Boris Kocho, 1944. Teoksessa: Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane the Penguin Press, Great Britain 1970. ss. 2-21. ISBN 0 7139 0174 8
- ↑ Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane the Penguin Press, Great Britain 1970. S. 69. ISBN 0 7139 0174 8
Kirjallisuutta
- Benois, Aleksandr: Мои воспоминания (ven. Muistelmani) (ru). Moskova: Nauka (Tiede), 1980. ISBN 978-5-517-95473-2
- Benois, Alexandre: The Origins of the Ballets Russes. An unpublished text of an article written at the request of Boris Kocho, 1944. Teoksessa: Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane the Penguin Press, Great Britain 1970. Ss. 2-21. ISBN 0 7139 0174 8
Aiheesta muualla
- Aleksandr Benois (1870–1960) (Arkistoitu – Internet Archive) Rollins (englanniksi)
- Русская живопись: БЕНУА Александр Николаевич Startel. (venäjäksi)
| ||||||||||||||||||||||
