Alter ego

Nykyään Alter ego on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnassa. Ajan myötä siitä on tullut asiantuntijoiden ja tavallisten kansalaisten välinen keskustelu- ja keskustelukohta. Sen vaikutus on tuntunut eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Alter ego on herättänyt monien ihmisten mielenkiinnon, koska se vaikuttaa elämäämme ja pystyy synnyttämään merkittäviä muutoksia. Tässä artikkelissa tutkimme Alter ego:een liittyviä eri näkökohtia, tarkastelemme sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyään.

Tämä artikkeli käsittelee vaihtoehtoista persoonallisuutta. Katso Alter ego (täsmennyssivu) sanan muista merkityksistä.

Alter ego (lat. toinen minä) on teoksen henkilönä esiintyvän kirjailijan oma hahmo, kirjoittajan salanimi, sijainen tai kaksoisolento, toinen minä. Käsite pohjautuu kreikan kielen ilmaisuun allon heauton, jota kuuluisa filosofi ja matemaatikko Pythagoras käytti läheisestä ystävästä.

Kirjailija voi luoda jostain kirjansa hahmosta alter egonsa, ja tällöin termillä tarkoitetaan sitä, että kirjailija samaistaa itsensä tuohon hahmoon. Termiä käytetään usein viihteessäkin, kuten sarjakuvissa (esimerkiksi Karvinen/Liehuviittainen kostaja) sankarin tai vihollisen salaiselle identiteetille (esimerkiksi Clark Kent/Teräsmies). Myös roolipeleissä saatetaan käyttää alter ego -hahmoa. Samantyylisiä käsitteitä ovat muun muassa avatar, kaksoisolento tai jakautunut persoonallisuus.

Kuuluisia alter egoja ovat muun muassa Borat Sagdiyev (Sacha Baron Cohen), Dame Edna Everage (Barry Humphries), Slim Shady (Eminem), Pee-wee Herman (Paul Reubens) ja Nicki Minaj sekä kirjallisuudessa Henry Chinaski (Charles Bukowski). Myös pianisti-laulaja-säveltäjä Tori Amos on käyttänyt alter egoja. Hänen 2007 ilmestyneellä American Doll Posse -albumilla ja ADP-kiertueella esiintyvät hänen alter egonsa Pip, Isabel, Santa ja Clyde.

Lähteet

  • Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
  • Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY. Helsinki 2003. ISBN 951-0-27401-1.

Viitteet

  1. Hosiaisluoma 2003, s. 42
  2. Aikio & Vornanen 1993, s. 34