Tällä kertaa haluamme syventyä Alumiinisilikaatti:een, aiheeseen, joka on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Alumiinisilikaatti on ollut keskustelun ja kiistelyn aiheena pitkään, sen seuraukset ulottuvat useille alueille ja sen merkitys on kiistaton. Kautta historian Alumiinisilikaatti:llä on ollut keskeinen rooli ihmiskunnan kehityksessä, ja se on vaikuttanut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua. Tässä artikkelissa tutkimme Alumiinisilikaatti:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, jotta voimme ymmärtää paremmin sen laajuutta ja merkitystä päivittäisessä todellisuudessamme.
Alumiinisilikaatti (eli aluminiumsilikaatti) on yhteisnimitys joukolle kemiallisia yhdisteitä, jotka voidaan johtaa alumiinioksidista (Al2O3) ja piidioksidista (SiO2), usein hydratoituneina. Alumiinisilikaatteja esiintyy luonnossa mineraaleina, mutta niitä valmistetaan myös synteettisesti. Alumiinisilikaattien kemialliset kaavat voidaan esittää muodossa xAl2O3·ySiO2·zH2O, missä x, y ja z ovat positiivisia kokonaislukuja; z saattaa olla myös nolla. Savi koostuu suurimmaksi osaksi alumiinisilikaateista.
Tavallisimpia alumiinisilikaatteja ovat:
Alumiinisilikaateista on erotettava aluminosilikaatit. Viimeksi mainitut muistuttavat rakenteeltaan tyypillisiä silikaatteja, jotka koostuvat SiO4-tetraedreista, mutta aluminosilikaateissa osa tetraedrien keskellä olevista piiatomeista on korvautunut alumiiniatomeilla. Aluminosilikaatit on negatiivisesti varautuneita ioneja, minkä vuoksi sellaisia ioneja sisältävissä kiteissä on aina mukana myös positiivisia metalli-ioneja.
Alumiinisilikaatit ovat eräänlaisia kuitumateriaaleja, jotka koostuu alumiinioksidista ja piidioksidista. Tyypillisimmillään ne ovat pikemminkin lasimaisia kiinteitä liuoksia kuin kemiallisia yhdisteitä. Niiden koostumus ilmoitetaan usein painoprosentteina, jotka osoittavat, minkä verran niissä on alumiinioksidia ja minkä verran piidioksidia. Näitä kuitumateriaaleja on sideaineina irtonaisissa villoissa, huopapeitteissä, paperissa ja kartongissa. Niitä käytetään myös lämmöneristeinä teollisuudessa käytettävissä uuneissa.
Alumiinisilikaatin käyttö paakkuuntumisenestoaineena oli sallittua 31. tammikuuta 2014 saakka, jolloin se poistettiin sallittujen lisäaineiden luettelosta. Sen E-koodi oli E559.