Andy Stanfield

Nykymaailmassa Andy Stanfield:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​yleisöjä kohtaan. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Andy Stanfield on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena, ja se on synnyttänyt kaikenlaisia ​​mielipiteitä ja kantoja. Yhteiskunnan ja teknologian kehittyessä Andy Stanfield:n rooli on saanut uuden ulottuvuuden, mikä on johtanut sen merkityksen ja merkityksen lisääntymiseen arkielämän eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Andy Stanfield:n kehitystä, sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen kasvavasta merkityksestä johtuvia mahdollisia tulevaisuudennäkymiä.

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 200 m
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 4 × 100 m
Hopeaa Hopeaa Melbourne 1956 200 m

Andrew (Andy) William Stanfield (29. joulukuuta 1927 Washington D.C.15. kesäkuuta 1985) oli yhdysvaltalainen pikajuoksija ja olympiavoittaja.

Andy Stanfield voitti Yhdysvaltain mestaruudet molemmilla pikamatkoilla 1949. Philadelphiassa 26. toukokuuta 1951 hän juoksi 220 jaardia kaarteella maailmanennätysajassa 20,6 hypättyään edellisenä päivänä pituutta 785, jolla hän sijoittui sen vuoden maailmantilastossa kolmanneksi. Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa 28. kesäkuuta 1952 Los Angelesissa hän teki myös 200 metrillä ajan 20,6. Helsingin olympiakisoissa 1952 hän ei osallistunut 100 metrille mutta voitti kultaa 200 metrillä ja 4 x 100 metrin viestissä. Melbournen olympiakisoissa 1956 Stanfield sai 200 metrillä hopeaa. Helsingin kisojen tapaan Melbournen 200-metrinen päättyi Yhdysvaltain kolmoisvoittoon.

Saavutuksia

  • Olympiakultaa 200 metrillä ja 4 x 100 metrillä 1952
  • Olympiahopeaa 200 metrillä 1956
  • ME-tulos 20,6 (Philadelphiassa 26. toukokuuta 1951) ja (Los Angelesissa 28. kesäkuuta 1952) (200 metriä)

Ennätyksiä

  • 100 jaardia 9,5
  • 100 metriä 10,3
  • 220 jaardia suoralla 20,4
  • 220 jaardia ja 200 metriä kaarteella 20,6
  • Pituushyppy 785

Lähteet

  • Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, 2. painos, s. 285. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
  • Quercetani, Robert L: Kilpakenttien kuninkaat, 4. painos, s. 48, 50, 57, 384. , 1966.
  • Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 533. , 1987.