Anna Pavlova (balettitanssija)
Nykymaailmassa Anna Pavlova (balettitanssija):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhä laajemmalle yleisölle. Anna Pavlova (balettitanssija) on jatkossakin keskustelun ja analyysin aiheena eri alueilla yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykytilanteen merkityksen vuoksi. Akateemisesta sfääristä populaariin Anna Pavlova (balettitanssija) herättää edelleen kiinnostusta ja herättää pohdintoja sen vaikutuksista ja seurauksista nykymaailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Anna Pavlova (balettitanssija):een, analysoimalla sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
| Anna Pavlova | |
|---|---|
| Anna Matvejevna Pavlova, А́нна Матве́евна Па́влова | |
 Pavlova prinsessa Aspician roolissa (Faaraon tytär, n. 1910). |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna Pavlovna Pavlova |
| Syntynyt | 12. helmikuuta 1881 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 23. tammikuuta 1931 (49 vuotta) Haag, Alankomaat |
| Ammatti | tanssija |
| Taiteilija | |
| Ala | baletti |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
|
|
|
Anna Matvejevna Pavlova, vuodesta 1901 Anna Pavlovna Pavlova (ven. А́нна Матве́евна Па́влова); (12. helmikuuta (J: 31. tammikuuta) 1881 Pietari, Venäjän keisarikunta – 23. tammikuuta 1931 Haag, Alankomaat) oli venäläinen balettitanssija. Hän oli aikansa tunnetuimpia balettitanssijoita.
Anna Pavlova sai balettikoulutuksensa kuuluisassa Mariinski-teatterissa, jossa hän esiintyi useissa klassisissa balettiteoksissa. Uransa loppuajat hän kiersi maailmanlaajuisesti. Erityisen kuuluisa on Pavlovan tulkinta Mihail Fokinin Pavlovalle vuonna 1905 tekemästä sooloteoksesta Kuoleva joutsen, joka on Camille Saint-Saënsin sävellys.
Elämänvaiheita
Haaveena baletti
Tuleva tähtitanssijatar syntyi vaatimattomiin oloihin. Hänen vanhempansa olivat pyykkäri Ljubov Fjodorovna Pavlova ja sotilas Matvei Pavlovitš Pavlov, joka oli palvellut Henkikaartin Preobraženskin rykmentissä. Anna oli mielikuvitusrikas ja kauneudentajuinen lapsi ja rakenteli mielessään pilvilinnoja hienosta tulevaisuudestaan. Lapsena hän kertoi mielellään tarinoita keksimästään Pavel-nimisestä miehestä, joka olisi ollut hänen oikea isänsä. Ehkä juuri tämän vuoksi myöhemmin kulki juoru, että hänen biologinen isänsä olisi ollut kuuluisa juutalainen upporikas pankkiiri Lazar Poljakov (1842–1914), jonka perheessä äiti Ljubov oli ollut pyykkärinä. Asiasta ei ole minkäänlaista näyttöä ja tarina on peräisin Poljakovin poikien muistelmista, kun Pavlovasta oli jo tullut kuuluisa. Isä kuoli, kun Anna oli vain kaksivuotias ja perhe eli entistäkin niukemmin. Pavlova oli syntynyt keskosena, sairasteli lapsena usein ja hänet lähettettiin usein maaseudulle Liihaan (Ligovo) isoäitinsä luo vahvistumaan.
Ensimmäisen balettiesityksensä, Marius Petipan Prinsesssa Ruususen Anna Pavlova näki kahdeksanvuotiaana Mariinski-teatterissa ja kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1891 hän pääsi Keisarilliseen balettikouluun. Vuotta aikaisemmin hänet oli hylätty pääsykokeessa, sillä opettajat pitivät häntä silloin liian heikkona tanssiopintoihin.
Balettikoulussa huomattiin pian Pavlovan poikkeuksellinen lahjakkuus. Hänen rakenteensa oli haasteellinen ajan kompaktille balettitanssijaihanteelle: korkea jalkaholvi, ohuet nilkat ja pitkät raajat. Opinnoilleen omistautunut Pavlova tiesi, että menestymiseen tarvittaisiin muutakin kuin lahjakkuutta, siihen vaadittaisiin myös paljon työtä. Sen johdosta hän otti lisätunteja Pietarissa vierailleilta kuuluisilta tanssipedagogeilta Christian Johanssonilta, Pavel Gerdtiltä, Nikolai Legatilta ja Enrico Cecchettiltä. Viimeksimainitun metodia käytetään edelleen. Viimeisenä opiskeluvuotenaan hän sai esittää useita rooleja.
Huipulle
Valmistuttuaan Keisarillisesta balettikoulusta vuonna 1899 Pavlova sai heti luvan tanssia pienemmissä ryhmissä, mikä oli epätavallista. Yleensä tanssijan oli ensin oltava balettikuorossa, ennen pääsyään pieniin ryhmiin. Ura lähti hyvin pian nousuun. Ensiesityksensä Pavlova teki Mariinski-teatterissa, missä hän oli lapsena haaveillut balettitanssijuudesta. Hän herätti joka esiintymisellään positiivista huomiota, läpimurto tähdeksi tapahtui vuonna 1905. Hän muutti nimensä tässä vaiheessa Anna Pavlovna Pavlovaksi.
Kriitikot moittivat Pavlovaa, että tämä tanssi väärällä tyylillä, muun muassa hänen polvensa olivat koukussa. Yleisö ei tästä välittänyt, vaan hänen tähtensä oli nousussa. Lopullinen nousu tapahtui vuonna 1905, kun Pavlova tanssi Mihail Fokinin häntä varten tekemän koreografian Kuoleva joutsen. Pavlovan liikekieli oli esityksessä hienostunutta ja kasvojen ilmeet intensiivisiä. Yleisön mielestä juuri hän osasi ilmentää roolihahmonsa haurauden. Tämän roolin ansiosta hänet nimettiin primaballerinaksi vuonna 1906.
Huipulla
Vuonna 1906 Pavlova tanssi vaikean Gisellen roolin ja seuraavana vuonna hän aloitti kiertue-elämän. Ensimmäinen kiertue vei Riikaan, Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Berliiniin ja Prahaan. Uusi kiertue tehtiin heti vuonna 1908.
Sergei Djagilev oli perustanut Ballets russes -balettiryhmän ja kiinnitti huomionsa Pavlovaan. Pavlova pääsi mukaan ryhmän merkittävimmälle kiertueelle vuonna 1910. Kiertue alkoi Pariisista ja jatkui Lontooseen. Itsenäisenä henkilönä Pavlova ei kuitenkaan halunnut liittyä ryhmään vakituisesti. Kilpailullisena henkilönä ja myös hetkellisen kateuden puuskassaan hän aiheutti pienen skandaalin; tuli julki, että hän oli lyönyt toista tanssijatarta tämän saatua enemmän aplodeja. Hän myös irtisanoutui Mariinski-teatterista.
Suurta harppausta Pavlovan elämälle ja uralle merkitsi oman balettiryhmän perustaminen vuonna 1911. Nyt hän sai toiminnasta täyden taiteellisen vastuun ja saattoi tehdä myös omat koreografiansa. Lisäksi hän oli ryhmänsä ainoa ja kiistaton tähti. Hänen aviomiehensä Victor Dandré vastasi kiertueiden käytännön järjestelyistä. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän kiersi oman ryhmänsä kanssa ympäri maailman ja sai tuhannet ihmiset kiinnostumaan baletista. Monet tytöt ympäri maailman ottivat hänet esikuvakseen.
Hänellä oli erittäin taipuisat ja epävakaat nilkat, joten hän laittoi ylimääräiset nahkapohjat varvastossujensa sisään tukemaan jalkaansa. Kun Pavlova vieraili ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa vuonna 1901, hän hankki kaikille tanssiryhmänsä tanssijoille Metropolitan-oopperan suutari Salvatore Capezion valmistamia tossuja. Näin hän oli osaltaan lanseeraamassa ensimmäistä kansainvälistä tossumerkkiä, joka edelleen on olemassa. Kiitokseksi tästä Capezio loi oman tossumallin nimeltään La Pavlova.
Pavlova asettui vuonna 1912 asumaan Lontooseen, josta hän osti asunnon Golders Greeniltä. Asunnon yhteydessä oli puutarha ja lampi, johon Pavlova osti joutsenia. Hän vietti paljon aikaa lintujensa parissa saadakseen omaan tanssiinsa häivähdyksen realismista. Hän myös harjoitteli kodissaan ja keräsi sinne rooliasuja ja lavasteita. Kotia näytettiin myös ajan aikauslehdistössä, joka esitteli Pavlovan kodissaan ystäviensä kanssa.
Koska Pavlova halusi jatkuvasti kehittää ilmaisuaan, hän tutki eurooppalaisia kansantansseja sekä Intian ja Japanin perinteisiä tansseja. Häntä kiinnostivat erityisesti Intian tanssit ja hänestä tuli oman aikansa merkittävin intialaisten tanssien esittäjä. Hän opiskeli niitä merkittävän intialaisen tanssitaiteilija Uday Shankarin oppilaana. Lisäksi hänestä tuli koko 1900-luvun alkupuoliskon baletin symboli suurine ilmaisukykyisine silmineen, kalpeine kapeine kasvoineen ja tarkkaan kammattuine tummine hiuksineen. Myös vapaa-ajallaan hän kiinnitti huomiota ulkonäköönsä. Hän näyttäytyi täydellisesti huoliteltuna läpikuultavissa asuissa.
Pavlovan yksityiselämään ei liittynyt skandaaleja. Hän eli aviomiehensä Victor Dandrén kanssa rauhallista elämää ja heillä oli lemmikkinä joutsen, joka sai nimen Jack. Pariskunta ei saanut lapsia, mutta Pavlovan sydäntä lähellä olivat Venäjän bolševikkivallankumousta paenneet orpolapset joille hän perusti orpokodin Pariisiin.
Traaginen loppu
Kiertue-elämä ja tanssi alkoivat vähitellen rasittaa Pavlovaa. Kun hänen 50-vuotispäivänsä alkoi lähestyä, hän päätti pitää intensiivisen Britannian kiertueen jälkeen lomaa. Hän oli matkalla junassa Cannesista Pariisiin, kun juna joutui onnettomuuteen. Pavlova ei loukkaantunut. Kaikki matkustajat komennettiin ulos odottamaan uutta junaa ja odotus kylmässä säässä kesti 12 tuntia. Pavlova oli säätilaan nähden pukeutunut aivan liian kevyesti, hänellä oli vain ohut takki ja silkkipyjama.
Kun Pavlova viimein pääsi Haagiin hänen vointinsa oli jo todella huono. Lääkäri diagnosoi keuhkokuumeen, joka oli kummassakin keuhkossa. Olisi tehtävä leikkaus, mutta sen jälkeen ura olisi ohi, totesi lääkäri. Pavlova kieltäytyi leikkauksesta ja hän menehtyi sairauteensa vain kaksikymmentä päivää ennen kuin olisi täyttänyt 50 vuotta. Pavlovan menehtyminen oli uutinen ympäri maailman. Hänellä olisi pitänyt olla esiintyminen ja näyttämölle oli suunnattu valonheitin, joka osoitti hänen jättämänsä tyhjän paikan.
Perintö
Pavlovan muisto elää yhä balettimaailmassa. Yhä edelleen monet haluavat jäljitellä hänen tanssityyliään ja vuonna 1980 Igor Carl Fabergé julkisti hänen nimeään kantaneen kristallilasikokoelman juhlistaakseen hänen syntymänsä satavuotismuistoa. Vuonna 1983 hänestä ilmestyi elämäkertaelokuva.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Anna Pavlova Encyclopædia Britannica. Chicago: Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Anna Pavlova Biography. 2.4.2014 (päivitetty 26.3.2021). Yhdysvallat: A&E Television Networks. Viitattu 19.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Davidson, Lucy: Anna Pavlova: The Most Influential Ballerina in History 13.10.2022. History Hit. Viitattu 19.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Anna Pavlova | Russian Ballerina, Prima Ballerina Assoluta | Britannica www.britannica.com. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Varvastossun tarina Ooppera – Baletti. Viitattu 27.9.2023.
Aiheesta muualla
- Anna Pavlova Tanssiteatteri Raatikko.
- Pavlova (Anna) Collection The Online Archive of California. (englanniksi)
- Anna Pavlova (balettitanssija) Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
