Antti Siltala (eläintieteilijä)
Nykymaailmassa Antti Siltala (eläintieteilijä) on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi ja joka on herättänyt laajaa kiinnostusta yhteiskunnan eri alueilla. Antti Siltala (eläintieteilijä) on kiinnittänyt asiantuntijoiden, harrastajien ja jopa niiden, jotka ovat vasta alkamassa tutkia tätä ilmiötä, huomion joko arkielämään, populaarikulttuuriin tai korkeakoulujen merkitykseen. Kun Antti Siltala (eläintieteilijä) muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, on välttämätöntä ymmärtää sen monimutkaisuus, seuraukset ja seuraukset eri yhteyksissä. Tässä artikkelissa tarkastellaan Antti Siltala (eläintieteilijä):tä syvemmällä ja tarkastellaan sen alkuperää, nykyistä vaikutusta ja mahdollista tulevaa kehitystä.
Antti Johannes Siltala, alk. Silfvenius, (4. elokuuta 1878 Haapajärvi – 19. toukokuuta 1910 Helsinki) oli suomalainen eläintieteilijä ja oli vuodesta 1906 dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuskohteitaan olivat vesiperhosten (Trichoptera) kehitysasteet ja elintavat. Hän kehitti suomenkielistä kasvi- ja eläintieteen oppisanastoa. Hän julkaisi tieteenalalta kirjallisuutta, esimerkiksi vuonna 1910 Gunnar Ekmanin kanssa teoksen Luurankoisten rakenne.
Siltalan tutkijanura jäi lyhyeksi hänen varhaisen kuolemansa takia. Hän ehti kuitenkin saada kansainvälistäkin mainetta vesiperhosten tutkijana. Hän väitteli tohtoriksi 1906 ja sai nimityksen dosentiksi Helsingin yliopistoon. Vanamo-seuran aktiivisena jäsenenä hän kehitti suomen kielen käyttöä ja suomenkielistä oppisanastoa. Hänen tärkeimmät tieteelliset saavutuksensa liittyvät vesiperhosten lajistoon, levinneisyyteen ja biologiaan. Tunnetuin teos on lisääntymis- ja kehitysbiologinen Trichopterologische Untersuchungen 1–2 (1906–1907).
Lähteet
- ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7805, art. Vesiperhoset. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 1462.
| ||||||||||||||||||
