Antti Suviranta
Tässä artikkelissa tutkimme Antti Suviranta:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Antti Suviranta on herättänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Vuosien varrella Antti Suviranta on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri osa-alueilla viihteestä tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin kautta löydämme Antti Suviranta:n monet puolet ja sen vaikutuksen nykymaailmaan.
Antti Johannes Suviranta (30. marraskuuta 1923 Helsinki – 30. maaliskuuta 2008 Helsinki) oli korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä vuosina 1982–1993.
Elämäkerta
Suviranta valmistui ylioppilaaksi 1941 ja lainopin kandidaatiksi 1948, suoritti LL.M. tutkinnon Harvardin yliopistossa 1952, väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1963 palkkatyön käsitteestä vero-oikeudessa. Suviranta toimi Helsingin yliopiston työoikeuden professorina vuosina 1967–1982. Professuurinsa aikana Suviranta toimi työtuomioistuimen sivutoimisena ja myöhemmin päätoimisena puheenjohtaja 1970–1971 sekä sen presidenttinä 1974–1982. Suviranta oli myös Hämäläis-Osakunnan inspehtori vuosina 1969–1972. Hänet vihittiin oikeustieteen kunniatohtoriksi Tukholman yliopistossa 1984.
Antti Suviranta oli vuodesta 1973 Suomalaisen tiedeakatemian jäsen.
Suvirannan vanhemmat olivat Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Bruno Kaarle Suviranta (ent. Olander) ja kansakoulunopettaja Aino Tarjanne (ent. Törnqvist). Hänen puolisonsa vuodesta 1953 oli osastopäällikkö, dosentti Annikki Suviranta (o.s. Elosuo, ent. Ekman, 1923-1999).
Suomen Lakimiesliitto myönsi Suvirannalle K. J. Ståhlberg -mitalin.
Lähteet
Viitteet
- ↑ Nurro, Juha: K. J. Ståhlberg -mitalisti Heikki Halila. Suomen laki.
Aiheesta muualla
- Andersson, Edward: Suviranta, Antti (1923–2008). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.4.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Aarne Nuorvala |
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1982–1993 |
Seuraaja: Pekka Hallberg |
| ||||||||||||||||||
