Seuraavassa artikkelissa puhumme sinulle Aoristi:stä, joka on erittäin tärkeä tänään. Aoristi on aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua ja kiinnittänyt laajan yleisön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Aoristi:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Analysoimme myös Aoristi:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia sekä sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lue kaikki, mitä sinun tulee tietää Aoristi:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
Aoristi on joidenkin kielten aikamuoto tai aspekti, joka yleensä ilmaisee tapahtumaa menneisyydessä, mutta ei samoin kuin perfekti tai imperfekti. Aoristia esiintyy erityisesti indoeurooppalaisissa kielissä.
Aoristi käännetään yleensä imperfektillä. Nykykielistä aoristia käytetään kreikassa ja slaavilaisissa bosnian, serbian, kroaatin, sloveenin, bulgarian ja sorbin kielissä sekä sanskriitissa. Muinaiskreikassa aoristi tarkoittaa "määrittämätöntä"; aoristi ei aina ilmaise tapahtuma-aikaa, mutta se viittaa tyypillisesti siihen, että kyseessä on hetkellinen tai ainutkertainen tapahtuma (vastakohtana jatkuvalle tai toistuvalle toiminnalle, johon käytetään preesensiä).
Muinaiskreikan kielessä (mukaan lukien koinee eli hellenistinen kreikka) aoristi ilmaisee tapahtumaa tai tilannetta, jota puhuja tai kirjoittaja haluaa kuvata loppuun suoritetuksi kokonaisuudeksi. Aoristi rakentuu kahdella eri tavalla; useimmat verbit taipuvat ns. "ensimmäisessä aoristissa", muutama taas "toisessa aoristissa". Molemmilla muodoilla on täysin sama merkitys.
Ensimmäinen aoristi muodostetaan liittämällä verbin preesensvartalon alkuun augmentti ε- eli , ja sen loppuun suffiksi -σ eli . Esimerkiksi sanan λύω eli lýō (irrottaa, purkaa, avata) preesensvartalo on λύ-, josta ε:n ja σ:n liityttyä tulee aoristivartalo ἔλυσ- eli élys-. Aoristivartalon loppuun liitetään sitten ns. temaattinen vokaali -α- eli (yksikön kolmannen persoonan muodossa kuitenkin -ε- eli ), jonka perään tulee persoonasuffiksi (esim. λύ-vartalon yksikön toisen persoonan indikatiivin aoristi on ἔλυσας eli élysas). Jos preesensvartalo alkaa kuitenkin vokaalilla, niin ε:tä ei liitetä, vaan vartalon alkuvokaali (sekä loppuvokaali, jos sellainen esiintyy) pitenee alla olevan kaavion mukaisesti:
Lyhyt vokaali | Pitkä vokaali |
---|---|
α | η |
ε | η |
ο | ω |
(sulkumerkeissä kirjainten ääntämys IPA:lla)
Eli α:sta ja ε:stä tulee η, ο:sta taas ω. Esim. sanavartalo ἐρωτά- eli erotá- (epäillä) on aoristimuodossa ἠρώτησ- eli ērótēs-.
Toinen aoristi taas muodostetaan liittämällä ε-augmentti preesensvartalon sijasta ns. "toisen aoristin vartalon" alkuun. σ-suffiksia ei käytetä. Sanan toisen aoristin vartalo voi näyttää hyvin erilaiselta kuin saman sanan preesensvartalo ja se pitää oppia ulkoa. Alla olevassa taulukossa näkyvät joidenkin sanojen preesens- ja toisen aoristin vartalot rinnakkain:
Minä-muoto | Preesensvartalo | Toisen aoristin vartalo |
---|---|---|
λαμβάνω (lambánō) | λαμβαν- (lamban-) | -λαβ- (-lab-) |
βάλλω (bállō) | βαλλ- (ball-) | -βαλ- (-bal-) |
γιγνώσκω (gignóskō) | γιγνώσ- (gignósk-) | -γνο- (-gno-) |
λείπω (leípō) | λείπ- (leíp-) | -λιπ- (-lip-) |
Toisen aoristin vartalon loppuun liitetään sitten temaattinen vokaali -ο- tai -ε- ja sen perään persoonasuffiksi.
Aoristi ilmaisee mennyttä tapahtumaa indikatiivimuodossa, muttei välttämättä itsessään menneisyyttä. Sillä voi siis viittaa myös nykyiseen tai tulevaan tapahtumaan:
Tarinoiden kerronnassa imperfekti ja aoristi esiintyvät vakinaisina aikamuotoina. Tässä merkityksessä imperfekti ilmaisee yhtenäistä tapahtumaa, kun taas aoristi ilmaisee jaettua sellaista. Esim. alla olevassa tekstiotteessa imperfektissä oleva ἔπαιζε "olivat leikkimässä" viitata pelin kokonaiseen tapahtumasarjaan, kun taas aoristilla ilmaistaan sen eri vaiheita: