Nykyään Apostasia:stä on tullut erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutus kattaa useita alueita ja on herättänyt suurta kiinnostusta yleisessä mielipiteessä sekä akateemisessa ja ammatillisessa ympäristössä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Apostasia:tä ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämämme eri puoliin. Analysoimme, miten Apostasia on ollut ennen ja jälkeen yhteiskunnassamme sen alkuperästä sen ajan kehitykseen, mukaan lukien sen vaikutus kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan. Lisäksi tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotka ovat olemassa Apostasia:n ympärillä, ja kuinka ne ovat muokanneet ymmärrystämme ja käsitystämme tästä aiheesta. Valmistaudu lähtemään löytö- ja itsetutkiskelumatkalle Apostasia:n ympärillä!
Apostasia (m.kreik. αποστασία, apostasía, sanoista από apó, 'kaukana', στάσις stásis, 'asento') merkitsee julkista uskosta luopumista. Erityisesti ilmausta käytetään kristinuskosta luopumisesta, mutta sillä voidaan viitata myös muista uskonnoista luopumiseen.
Rooman keisari Julianus (361–363) sai lisänimen Apostata, koska hän luopui kristinuskosta ja suosi kreikkalaista filosofiaa ja erityisesti uusplatonismia.
Suomessa oli voimassa uskontopakko vuodesta 1634 alkaen. Kaikkien oli kuuluttava luterilaiseen kirkkoon tai lähdettävä maasta, poikkeuksena Karjalan ortodoksit. Evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen tai vaihtaminen toiseen uskontoon ei ollut mahdollista. Vuonna 1869 säädettiin kirkkolaki, jonka mukaan ”erehdyksessään pysyvät” sai päästää kirkosta. Kirkosta eroaminen kokonaan tuli mahdolliseksi vuonna 1923, kun uskonnonvapauslaki astui voimaan.
Islamilainen sharialaki määrää kuolemantuomion, jos henkilö edes osittain luopuu islamista. Tällöin hänestä tulee kafir eli uskoton. Määräyksen uskonnolliset perustelut löytyvät hadith-kirjallisuudesta.