Apostasia
Nykyään Apostasia:stä on tullut erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutus kattaa useita alueita ja on herättänyt suurta kiinnostusta yleisessä mielipiteessä sekä akateemisessa ja ammatillisessa ympäristössä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Apostasia:tä ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämämme eri puoliin. Analysoimme, miten Apostasia on ollut ennen ja jälkeen yhteiskunnassamme sen alkuperästä sen ajan kehitykseen, mukaan lukien sen vaikutus kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan. Lisäksi tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotka ovat olemassa Apostasia:n ympärillä, ja kuinka ne ovat muokanneet ymmärrystämme ja käsitystämme tästä aiheesta. Valmistaudu lähtemään löytö- ja itsetutkiskelumatkalle Apostasia:n ympärillä!
Apostasia (m.kreik. αποστασία, apostasía, sanoista από apó, 'kaukana', στάσις stásis, 'asento') merkitsee julkista uskosta luopumista. Erityisesti ilmausta käytetään kristinuskosta luopumisesta, mutta sillä voidaan viitata myös muista uskonnoista luopumiseen.
Rooman keisari Julianus (361–363) sai lisänimen Apostata, koska hän luopui kristinuskosta ja suosi kreikkalaista filosofiaa ja erityisesti uusplatonismia.
Uskosta luopuminen Suomessa
Suomessa oli voimassa uskontopakko vuodesta 1634 alkaen. Kaikkien oli kuuluttava luterilaiseen kirkkoon tai lähdettävä maasta, poikkeuksena Karjalan ortodoksit. Evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen tai vaihtaminen toiseen uskontoon ei ollut mahdollista. Vuonna 1869 säädettiin kirkkolaki, jonka mukaan ”erehdyksessään pysyvät” sai päästää kirkosta. Kirkosta eroaminen kokonaan tuli mahdolliseksi vuonna 1923, kun uskonnonvapauslaki astui voimaan.
Islam
Islamilainen sharialaki määrää kuolemantuomion, jos henkilö edes osittain luopuu islamista. Tällöin hänestä tulee kafir eli uskoton. Määräyksen uskonnolliset perustelut löytyvät hadith-kirjallisuudesta.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Suomen uskonnonvapauden historia. Uskonnonvapaus.f. Viitattu 5.12.2014.
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ortodoksisesta kirkosta HE 59/2006, s. 5
- ↑ Uskonnonvapaus kehittyi vähitellen 1700-luvulta alkaen kohti uskonnonvapauslain säätämistä 1920-luvulla Evl.fi, viitattu 3.7.2020
- ↑ a b Murtorinne, Eino (päätoim.): Kristinuskon historia 2000. 3. osa. Helsinki: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5.
- ↑ Suomen uskonnonvapauden historia. Uskonnonvapaus.fi. Viitattu 5.12.2014.
- ↑ Uskonnonvapaus kehittyi vähitellen 1700-luvulta alkaen kohti uskonnonvapauslain säätämistä 1920-luvulla. Evl.fi. Viitattu 3.7.2020.
- ↑ Luku ”Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper” teoksessa Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller, s. 109 (f1.3). (Umdat al-Salik, noin 1368.) Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law ”Umdat al-Salik” by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: Amana Publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi) ”Someone raised among muslims who denies the obligatoriness of the prayer, zakat, fasting Ramadan, the pilgrimage, or the unlawfulness of wine and adultery, or denies something else upon which there is scholarly consensus (ijma) – – there by becomes an unbeliever (kafir) and is executed for his unbelief.”
- ↑ Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmiönä, s. 280. (Breaking the spell. Religion as a Natural Phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007.