Tässä artikkelissa perehdymme Arabialainen kirjaimisto:een ja tutkimme kaikkia tämän aiheen olennaisia näkökohtia. Arabialainen kirjaimisto on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutus ulottuu monille jokapäiväisen elämämme alueille. Tämän artikkelin aikana tutkimme sen alkuperää, kehitystä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja, analysoimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja ymmärtääksemme perusteellisesti kaikki Arabialainen kirjaimisto:een liittyvät näkökohdat. Lisäksi pohdimme myös Arabialainen kirjaimisto:n mahdollisia tulevia vaikutuksia ja sitä, miten tämä voi vaikuttaa siihen, miten lähestymme tätä aihetta tulevaisuudessa. Kattavan näkemyksen saamiseksi esitellään asiaankuuluvaa dataa, tutkimuksia ja tutkimuksia, jotka auttavat lukijoita ymmärtämään täysin Arabialainen kirjaimisto:n merkityksen ja vaikutuksen yhteiskunnassamme.
Arabialainen kirjaimisto käytössä maailmassa | ||
---|---|---|
Maat, joissa arabialainen kirjaimisto: | ||
→ | on ainoa virallinen kirjaimisto | |
→ | on virallinen muiden kirjaimistojen rinnalla | |
→ | on virallinen kirjaimisto kansallisella tasolla alueellisesti |
Arabialainen kirjaimisto on kirjaimisto, jota käytetään muun muuassa arabian ja persian kirjoittamiseen. Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle, ylhäältä alas. Kirjaimistossa ei ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Kirjoitus muistuttaa kaunokirjoitusta siten, että kirjaimet kirjoitetaan yhteen toisiinsa ja niiden muoto vaihtelee kirjaimen sijaintipaikan sanassa mukaan. Tämä antaa myös mahdollisuuden kalligrafisiin erikoisuuksiin.
Myös kašmiria (devanagarin rinnalla), kurdia (latinalaisten aakkosten rinnalla), pandžabia (gurmukhin ohella), paštoa, ja urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin.
Ennen lokakuun vallankumousta monia Keski-Aasian kieliä (azeri, uzbekki, kirgiisi, tadžikki, kazakki, turkmeeni) kirjoitettiin myös arabialaisilla kirjaimilla, joista 1920-luvulla siirryttiin latinalaisiin kirjaimiin, 1940-luvulla kyrillisiin kirjaimiin ja osassa näistä edelleen 1990-luvulla taas latinalaisiin aakkosiin.
Turkissa siirryttiin arabialaisesta kirjaimistosta latinalaiseen kirjaimistoon Mustafa Kemal Atatürkin aloittaman laajan uudistusohjelman yhteydessä.
Tataarit (myös Suomessa) kirjoittivat arabialaisilla kirjaimilla ennen siirtymistä latinalaisiin.
Arabialainen kirjaimisto voidaan jäljittää aramean nabatealaisen murteen kirjoittamiseen käytettyyn nabatealaiseen aakkostoon, joka puolestaan periytyi foinikialaisesta kirjaimistosta. Koraanin kirjoittamista edeltäneeltä ajalta arabialaisesta kirjoituksesta on säilynyt vain muutamia hajaesimerkkejä.
Arabian kielen kirjoittamiseen käytetään 28 kirjainta. Muiden kielien, kuten persian ja urdun kirjoittamisessa käytetään lisäkirjaimia. Arabian kielessä kirjoitukseen ei yleensä merkitä lainkaan lyhyitä vokaaleja tai kaksoiskonsonantteja, eikä monissa tietokoneohjelmissa ja matkapuhelimissa ole edes mahdollisuutta käyttää vokalisointia. Merkittävin poikkeus on Koraani, jossa vokaalimerkintöjä on käytettävä. Pitkillä vokaaleilla (/a:/, /u:/ ja /i:/) on omat kirjaimensa.
Kirjainten ns. abjadī-järjestys on:
أ | ب | ج | د | ه | و | ز | ح | ط | ي | ك | ل | م | ن | س | ع | ف | ص | ق | ر | ش | ت | ث | خ | ذ | ض | ظ | غ |
ʼ | b | ǧ | d | h | w | z | ḥ | ṭ | y | k | l | m | n | s | ʻ | f | ṣ | q | r | š | t | ṯ | ḫ | ḏ | ḍ | ẓ | ġ |
Muistisääntö:
tai
Arabialaista kalligrafiaa eli kaunokirjoitustaidetta käytetään paljon islamilaisessa arkkitehtuurissa, koristelussa, kolikoissa ja Koraanissa. Kalligrafia on noussut arvostettuun asemaansa islamilaisessa maailmassa koska ihmisten piirtäminen on nähty epäjumalien palvontana. Yleisimpiä kaunokirjoitustyylejä ovat pyöreälinjainen naskh ja korkeaviivainen thuluth.