Asser Salo
Tässä artikkelissa käsittelemme Asser Salo:tä, aihetta, joka on herättänyt ihmisten huomion ja kiinnostuksen eri aloilta ja eri profiileista. Asser Salo on laajalti keskusteltu aihe, joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja synnyttänyt laajan kirjon analyyseja, keskusteluja ja pohdintoja. Perustamisestaan lähtien Asser Salo on ollut tutkimuksen, tutkimuksen ja spekuloinnin kohteena, mikä on herättänyt uteliaisuutta ja huolta niissä, jotka haluavat ymmärtää, syventää ja ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Vuosien varrella Asser Salo on kehittynyt ja asettanut itsensä relevantiksi aiheeksi eri yhteyksissä, kattaen sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia, tieteellisiä ja kulttuurisia näkökohtia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia, lähestymistapoja ja keskusteluja, jotka liittyvät Asser Salo:een, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä jännittävästä aiheesta.
Edvard Asser Salo (22. helmikuuta 1902 Lammi – 11. helmikuuta 1938 Neuvosto-Karjala) oli suomalainen asianajaja, hovioikeuden auskultantti ja sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustaja.
Salon vanhemmat olivat työmies Edvard Salo ja Hilma Heinonen. Salo pääsi ylioppilaaksi 1921 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1925. Hän toimi asianajajana Helsingissä vuosina 1925–1930, ensin Sulo Wuolijoen asianajotoimiston palveluksessa 1926 ja osakkaana Pekkala & Salon asianajotoimistossa 1926–1930.
Salo oli sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajana 1929–1930 Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä.
Vuonna 1930 Salo oli Vaasan raastuvanoikeudessa mukana asianomistajana Työn Äänen kirjanpainon särkemisjutussa, kun Lapuan liikkeen edustajat muiluttivat hänet 4. kesäkuuta oikeustalon portailta niin sanotun Vaasan mellakan yhteydessä. Salo oli joutua ammutuksi muilutusmatkan aikana, mutta lopulta hänet vietiin Lapualle nuorisoseuran talolle, jossa hänet pakotettiin antamaan seuraava valaehtoinen vakuutus:
»Minä, Asser Salo, lupaan omantuntoni kautta, etten enää koskaan saavu Vaasaan enkä Vaasan lääniin kommunistien asioissa. Jos tulen, niin vapaaehtoisesti alistun Lapuan lain alaiseksi. Matkalla ei minua ole pahoinpidelty, eikä kohdeltu loukkaavasti.»
Tämän jälkeen Asser Salo vietiin Viitasaarelle, jossa hänet päästettiin vapaaksi. Pian muilutuksen jälkeen Salo siirtyi Ruotsiin, mutta joutui sieltä karkotetuksi ja muutti Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa Salo toimi ensin Lenin-koulun luennoitsijana Moskovassa 1930 ja oli Profinternin skandinaavisen sihteeristön jäsen 1931. Vuonna 1935 Asser Salo muutti Leningradiin, jossa hän oli jäsenenä NKP:n keskusviraston Karjalan aluekomitean Suomi-osastolla ja Kustannusliike Kirjan poliittisen osaston johtajana. Vuonna 1936 hänet nimitettiin Karjalan neuvostotasavallan oikeusasiain komissariaatin puheenjohtajaksi; tästä tehtävästä hänet kuitenkin erotettiin 18. elokuuta 1937. Salo oli sen jälkeen kuorma-auton apumiehenä Petroskoissa, kunnes hänet vangittiin 1938. Hänet ammuttiin 11. helmikuuta 1938.
Salo oli naimisissa vuodesta 1926 Aino Lahja Salomaan kanssa.
Teoksia
- Luokkakosto ja oikeusmurha: Toivo Antikainen fasistioikeuden edessä. Kirja, Petroskoi 1935
Suomennoksia
- Friedrich Engels: Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä: Lewis H. Morganin tutkimuksiin liittyen. Ladislaus Rudaksen toimittamasta saksalaisesta laitoksesta suomentanut Asser Salo. Kirja, Petroskoi 1935. (Alkuteos Der Ursprung der Familie, des Privateigentums und des Staates.)
Lähteet
- Asser Salo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Vuosina 1937–38 teloitettujen suomalaisten ja karjalaisten nimiluettelo. (Arkistoitu – Internet Archive) Carelia 8/1998.
| ||||||
| ||||||||||||||
