Tämä artikkeli käsittelee ongelmaa Autofiktio:stä, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime aikoina. Sen alkuperästä sen nykyiseen yhteiskuntavaikutukseen, sen kehitystä ja vaikutusta eri alueilla tarkastellaan. Autofiktio on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua sen tärkeydestä ja vaikutuksista. Kattavan analyysin avulla tutkitaan erilaisia näkökulmia ja tarjotaan kattava näkemys Autofiktio:stä, tavoitteena antaa syvempää ymmärrystä tästä aiheesta.
Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille.
Sanan autofiktio otti käyttöön ranskalainen kirjailija Serge Doubrovsky viitatessaan romaaniinsa Fils (1977). Suomessa mainittiin ensimmäisen kerran lajinimikkeeksi autofiktio vuonna 2007 Anu Kaipaisen teos Vihreiksi poltetut puut.
Autofiktiota on määritelty omaelämäkerran alalajiksi, ja jotkut ovat pitäneet sitä omana kirjallisuudenlajina. Sitä on kutsuttu käsitteellä "fiktio itsestä". Fiktiivinen hahmo käy sitä uskottavammaksi, mitä tutummaksi hän lukijalle tulee.
Anja Kaurasen Kiinalainen kesä (1989) on suomalainen autofiktio. Myös Kari Hotakainen, Pentti Holappa ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet romaaneita, joissa he kirjoittivat itsestään. Sofi Oksanen kertoi lehtihaastattelussa nykykirjallisuudesta autofiktion kiinnostavan häntä erityisesti.