Nykyään Batyskafi on aihe, joka on saavuttanut suuren merkityksen useilla alueilla. Batyskafi on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa aina politiikasta teknologiaan. Sen merkitys on sen vaikutuksessa yhteiskuntaan ja tavassa, jolla se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Kautta historian Batyskafi on kehittynyt ja synnyttänyt kiivaita keskusteluja, jotka ovat asettaneet standardeja ja merkittäviä muutoksia eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Batyskafi:n monia puolia ja analysoimme sen vaikutuksia nykyään.
Batyskafi (kreik. bathos (syvyys) ja skaphos (alus)) on Auguste Piccardin kehittämä itsenäisesti sukeltava, moottoroitu syvänmeren sukellusalus.
Suurikokoinen kelluketankki on täytetty bensiinillä, joka on helposti saatavilla oleva paineenkestävä kellutusneste. Bensiinin paineenkestävyyden ansiosta kelluketankki on rakenteeltaan kevyt, veden paineen kohdistuessa bensiiniin. Kelluvuutta on helppo säätää päästämällä säätötankkeihin bensiiniä raskaampaa vettä. Sen miehistötilana on kelluketankin alle kiinnitetty batysfääri.
Sukellettaessa batyskafin ilmasäiliöihin päästetään vettä, mutta suuret sukellussyvyydet estävät paineilman käytön sukellusveneitten tapaan sukelluksista nousemiseksi. Tämän vuoksi batyskafi on varustettu painolastina toimivilla rautahaulisäiliöillä, joista lasketaan pois nousuun vaadittava määrä hauleja. Tätä säädellään sähkömagneeteilla, jotka sähkövian sattuessa lakkaavat toimimasta ja alus nousee automaattisesti pintaan painolastin valuessa painovoiman vaikutuksesta ulos säiliöistä. Aluksen työntömoottoreina on akkukäyttöiset sähkömoottorit.
Auguste Piccard rakennutti 1946–1948 Belgiassa ensimmäisen batyskafin, FNRS-2:n (Fonds National de la Recherche Scientifique). Piccardin toinen batyskafi oli 1953 vesillelaskettu Trieste, jonka Yhdysvaltain laivasto osti 1958. Jacques Piccard ja luutnantti Don Walsh laskeutuivat 1960 aluksella Mariaanien haudan syvimpään kohtaan, 10 911 metrin syvyyteen.