Carl Joachim Hambro
Näinä nykyaikana Carl Joachim Hambro:stä on tullut kiinnostava ja kiistanalainen aihe ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Carl Joachim Hambro on herättänyt keskustelua ja ristiriitaisia mielipiteitä asiantuntijoiden ja yhteiskunnan keskuudessa. Sen vaikutukset ja vaikutukset ovat johtaneet laajaan analyysiin ja pohdiskeluun sen vaikutuksista jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Carl Joachim Hambro-ilmiötä, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja korostamme sen merkitystä nykyään. Kriittisen ja tiukan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Carl Joachim Hambro:stä ja tarjoamalla yksityiskohtaisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen tästä tärkeästä aiheesta.
Carl Joachim Hambro (5. tammikuuta 1885 Bergen, Norja - 15. joulukuuta 1964 Oslo, Norja) oli Hambro-sukuun kuulunut norjalainen oikeistopoliitikko ja -johtaja sekä sanomalehtimies. Suurkäräjien puheenjohtajana hän toimi 1926-1945. Norjan akatemian jäsen hän oli vuodesta 1953 alkaen ja Norjan Nobel-komitean jäsenenä hän toimi 1940-1963.
Hambo työskenteli Morgenbladet-lehden toimittajana 1905-1913 ja sen päätoimittajana 1913-1920. Hänen poliittinen uransa lähti nousuun vuonna 1908, kun hänet valittiin konservatiivisen Høyre-puolueen paikallisjaoston hallitukseen. Suurkäräjillä hän aloitti vuonna 1919. Kansallisen tason poliitikko hänestä tuli puolueen puheenjohtajuuden myötä 1928. Puheenjohtajuutta kesti vuoteen 1934 ja uudestaan 1945-1954. Kansainliiton presidenttinä Hambro toimi vuodet 1939 – 1946.
Hambolla oli merkittävä rooli huhtikuussa 1940, kun hän oli järjestelemässä Suurkäräjien ja kuninkaallisen perheen paon Lontooseen. Sodan jälkeen hän toimi muun muassa Norjan edustajana YK:n yleiskokouksissa 1945-1956.
Teoksia
- How to Win the Peace (1942)
- Statesmen og statister (1957)
- Utfor Stryket (1964)
Lähteet
- ↑ Otavan Iso Tietosanakirja, Otava, Keuruu 1963, osa 3
- ↑ a b c Nobelprize.org – Carl Joachim Hambro
- ↑ Norja – virallinen sivusto Suomessa, Norja vuoden 1905 jälkeen
| ||||||||||||||||||
