Daniel Jeisler
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Daniel Jeisler:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Daniel Jeisler:llä on ollut ratkaiseva rooli, joka ansaitsee yksityiskohtaisen analysoinnin, yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan sen merkitykseen historiassa. Kattavan analyysin avulla tutkimme Daniel Jeisler:n merkitystä nykymaailmassa ja sen kehittymistä ajan myötä. Samoin tutkimme Daniel Jeisler:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota syvällinen ja yksityiskohtainen katsaus Daniel Jeisler:een ja sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa.
Karl Vilhelm Daniel Jeisler (8. joulukuuta 1877 Klockrike – 6. toukokuuta 1959 Pariisi) oli ruotsalainen säveltäjä, pianisti ja urkuri.
Jeisler syntyi urkuri Karl Israel Petterssonin ja tämän vaimon Anna Charlottan pojaksi. Hän otti myöhemmin itse käyttöönsä sukunimen Jeisler. Hän opiskeli vuosina 1896–1903 Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa ja muutti vuonna 1906 Pariisiin. Jeisler meni samana vuonna naimisiin sellisti Marguérite Caponsacchin (1884–1933) kanssa. Pariskunta esitti yhdessä kamarimusiikkia, mutta Jeisler soitti myös solistina ja muiden muusikoiden säestäjänä. Hänen kanssaan esiintyivät muiden muassa Ninon Vallin, Jacques Thibaud ja Pablo Casals. Pariisissa Jeisler sai tukea impressaari Arthur Dandelotilta ja ystävystyi Camille Saint-Saënsin kanssa. Hän alkoi säveltää lauluja ranskankielisiin sanoihin. Jeisler kehittyi huomattavasti säveltäjänä 1910–1920-luvuilla. Hän sai Ruotsin hallinnon myöntämiä stipendejä vuosien 1912 ja 1916 välisenä aikana. Jeisler johti itse joidenkin teostensa esityksiä. Hänen orkesterisävellyksiään esitettiin myös muiden muassa Armas Järnefeltin ja Tor Mannin johdolla. Jeisler hyödynsi orkesterituotannossaan ruotsalaisten kansanlaulujen ja ranskalaisten orkesterimusiikin perinteiden vaikutteita. Orkesteriteosten joukossa ovat neljä sinfoniaa sekä sellolle ja orkesterille sävelletyt Conte Légendaire ja Morceau de Concert. 1920-luvulla Jeislerin sävelkielessä voimistui ajan ranskalaisen musiikin ja impressionismin vaikutus.
Jeisler työskenteli vuodesta 1917 Pariisin ruotsalaisen kirkon urkurina. 1930-luvulla hän sävelsi vain vähän. Vuonna 1938 hän sai Vasa-ritarikunnan ritarin arvon. Vuonna 1944 Jeisler solmi uuden avioliiton lääkäri Simone Marcus-Laraquen kanssa. Hän sävelsi tämän jälkeen taas enemmän, mutta myöhempi tuotanto koostuu käytännössä yksinomaan kamarimusiikista. Teosten joukossa on muun muassa jousikvartettoja, jousitrioja ja viulusonaatteja. Jeisler oli jo ensimmäisen avioliittonsa aikana säveltänyt kaksi sellosonaattia Caponsacchin esitettäviksi. Hän solmi vielä kolmannen avioliiton viulisti Monique Goulyn kanssa. Hänen toinen viulusonaattinsa on Goulylle omistettu. Jeisler sävelsi uransa aikana myös piano- ja urkumusiikkia sekä näyttämöteoksia. Näyttämöteoksiin kuuluvat oopperat La Fée d'Argouges ja Le Dernier Combat sekä operetit Voyage diplomatique ja Le Loup et l'Agneau.
Lähteet
- ↑ a b c Daniel Jeisler (1877−1959) Swedish Musical Heritage, viitattu 14.2.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||
