Deloksen meriliitto

Tässä artikkelissa perehdymme Deloksen meriliitto:n jännittävään maailmaan. Tutkimme tämän aiheen kaikkia puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä valottaaksemme sen merkitystä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Deloksen meriliitto on vanginnut monien ihmisten huomion ajan mittaan ja synnyttänyt keskustelua, inspiraatiota ja pohdintaa. Yksityiskohtaisen analyysin ja erilaisten näkökulmien avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja tyhjentävän näkemyksen Deloksen meriliitto:stä, käsittelemällä sen monia ulottuvuuksia ja vaikutuksia ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykymaailmassa.

Deloksen meriliitto
Deloksen meriliiton alueet ja tärkeimmät jäsenet peloponnesolaissodan alussa vuonna 431 eaa.
Deloksen meriliiton alueet ja tärkeimmät jäsenet peloponnesolaissodan alussa vuonna 431 eaa.
Perustettu 478 eaa.
Lakkautettu 404 eaa.
Tyyppi symmakhia (sotilasliitto)
Päämaja Delos (alussa/muodollinen)
Ateena
Jäsenet ainakin 336 kreikkalaista polista tai muuta kaupunkia

Deloksen meriliitto oli antiikin kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden vuonna 478 eaa. muodostama liittouma. Se perustettiin persialaissotien jälkeen Ateenan johdolla Persian uhkaa vastaan ja sai nimensä Deloksen saaresta, joka toimi alun perin liiton muodollisena keskuksena. Ajan kuluessa liitto muuttui Ateenan valtapolitiikan välineeksi. Liitto lakkasi olemasta Spartan kukistettua Ateenan peloponnesolaissodassa vuonna 404 eaa. Liiton nimitys on nykyaikainen, ei peräisin antiikin ajalta. Sitä kutsutaan usein myös Ateenan tai Attikan (meri)liitoksi tai Ateenan imperiumiksi.

Deloksen meriliittoon kuului kaupunkeja pääasiassa Egeanmeren itä- ja pohjoisrannikolta sekä saarilta. Ateenan lisäksi jäseniä tunnetaan ainakin 330. Tärkein antiikin ajan lähde liiton vaiheiden kannalta on Thukydideen Peloponnesolaissota. Lisäksi liiton jäsenistä on säilynyt tietoja liiton verotusluetteloissa.

Historia

Liiton perustaminen

Deloksen meriliitto kehittyi kreikkalaisten varhaisemmasta yhteistoiminnasta persialaisia vastaan. Tätä edustavat erityisesti Ateenan tuki Joonian kapinalle (499–494 eaa.) sekä kreikkalaisten yhteistoiminta persialaissotien aikana muun muassa Salamiin (480 eaa.) ja Plataiain taisteluissa (479 eaa.) sekä operaatioissa persialaisten vallassa olleille kreikkalaisalueille näiden taisteluiden jälkeen. Näissä Ateena ja Sparta olivat toimineet yhdessä kreikkalaisten johdossa. Persialaissotien jälkeen Ateena sai johtoaseman persialaisia vastaan, kun taas Sparta vetäytyi vapaaehtoisesti sivummalle.

Varsinaisesesti liiton perustamisen taustalla oli keskeisenä ateenalainen Themistokles. Liiton jäsenten tuli varustaa liiton käyttöön laivoja ja miehiä yhteistä puolustusta varten ja turvata Kreikka persialaisia vastaan. Alkuperäisiin tavoitteisiin kuului myös Vähän-Aasian kreikkalaiskaupunkien vapauttaminen. Liitto sai nimensä Kykladien saariston keskellä sijaitsevasta Deloksen saaresta. Deloksesta tuli liiton muodollinen keskus ja alkuperäinen kokoontumispaikka, koska se oli tärkeä yhteiskreikkalainen kulttipaikka ja näin asemaltaan puolueeton liiton alkuvaiheessa. Liiton yhteistä kassaa säilytettiin Deloksella niin kutsutussa Poros-temppelissä liiton 25 ensimmäisen vuoden ajan. Liiton kokouksissa jokaisella kaupungilla oli alun perin yksi ääni.

Liiton ensimmäinen yhteinen sotatomi oli Eionin valtaaminen Traakiassa vuonna 476 eaa. Siitä tuli Ateenan kauppa-asema. Seuraavaksi ateenalaiset valtasivat liittoa käyttäen itselleen Skyroksen saaren. Tämän jälkeen tehtiin Persian vastaisia sotaretkiä muun muassa Kaariaan, Lyykiaan, Kyprokselle ja Egyptiin.

Ateenalaisten määräys rahaveron keräämiseksi liiton jäseniltä piirtokirjoituksena (IG I2 66), 447 eaa. British Museum.

Kehitys Ateenan imperiumiksi

Sen jälkeen kun kävi selväksi, ettei Persian valtakunta tulisi olemaan uhka Kreikkaa kohtaan, useat jäsenet yrittivät erota liitosta. Naksos yritti erota liitosta jo vuonna 470 eaa., mutta Ateenan laivasto pakotti sen pysymään mukana. Eurymedonin taistelun vuonna 466 eaa. jälkeen monet kaupungit kannattivat liiton lakkauttamista, mutta liitosta hyötynyt Ateena ei suostunut tähän. Thasos kapinoi vuosina 465–462 eaa., mutta joutui myös alistumaan.

Ajan myötä liiton luonne muuttui, ja se kehittyi eräänlaiseksi Ateenan merelliseksi imperiumiksi. Tämä muutos oli seurausta radikaalien demokraattien noususta valtaan Ateenassa vuonna 461 eaa. Merkittävässä roolissa muutoksen taustalla oli Ateenan johtajiin tämän jälkeen kuulunut Perikles. Nyt jäsenten tuli maksaa liitolle, käytännössä Ateenalle, rahaa laivojen varustamisen sijasta. Ateenan lisäksi ainoastaan Khios, Lesboksen pentapoliin kaupungit ja Samos saivat jatkaa omien laivastojen ylläpitämistä. Ateena luopui liitosta Spartan kanssa, ja liittoutui sen sijaan tämän vihollisten Argoksen ja Thessalian kanssa.

Antiikin lähteistä välittyvän kuvan kautta liiton historia näyttäytyy usein Ateenan kasvavana ylimielisyytenä, röyhkeytenä ja alistamispyrkimyksinä muita jäseniä kohtaan. Vuonna 454 eaa. liiton kassa ja kokoontumispaikka siirrettiin Delokselta Ateenaan. Tämä perusteltiin sillä, että Ateena olisi saarta turvallisempi paikka. Siirtoa pidetään usein merkittävänä käännekohtana liiton historiassa ja kehityksessä kohti ateenalaista imperialismia. Ateenassa liiton varoja käytettiin muun muassa Parthenonin temppelin ja muiden Ateenan Akropoliin rakennusten rakentamiseen ja kaunistamiseen. Seuraavien vuosikymmenten aikana Ateena käytti johtavaa asemaansa hyväkseen ja sekaantui liiton jäsenten sisäisiin asioihin. Ateena pyrki pitämään liiton jäsenet valtiomuodoiltaan demokratioina, minkä seurauksena alemmat kansanryhmät usein kannattivat liiton jäsenyyttä, kun taas oligarkiaa kannattanut ylimystö usein vastusti sitä.

Kalliaan rauha päätti persialaissodat virallisesti vuonna 449 eaa. Tämä vei liitolta sen alkuperäisen tarkoituksen. 440-luvulla eaa. liiton kokoontumiset Ateenassa lopetettiin, ja Ateena alkoi päättää kaikista asioista itse. Ateena ja Sparta solmivat rauhansopimuksen vuonna 446 eaa. niin kutsutun "ensimmäisen" peloponnesolaissodan jälkeen. Ateena tunnusti Spartan johtaman peloponnesolaisliiton ja Sparta puolestaan Deloksen meriliiton. Samos kapinoi Ateenaa vastaan vuonna 440 eaa. ja lähes onnistui kapinassaan, mutta joutui lopulta kukistetuksi.

Peloponnesolaissota ja liiton loppu

Ateenan imperiumin kausi ja Perikleen aika oli kaupungin ja sen kulttuurin suurinta kukoistuskautta. Ateenan toimien seurauksena liiton suosio kuitenkin laski 430-luvulle eaa. tultaessa huomattavasti. Ateenan vallan kasvu liiton välityksellä johti lopulta — ainakin Thukydideen tulkinnan mukaan — vuonna 431 eaa. alkaneeseen peloponnesolaissotaan, sillä Sparta ja monet muut kaupungit tunsivat itsensä uhatuksi. Sota muutti liiton Ateenan aseeksi Spartaa ja peloponnesolaisliittoa vastaan.

Mytilene kapinoi sodan aikana vuonna 428 eaa. ja oli tulla tuhotuksi kokonaan. Vuosina 428 ja 425 eaa. Ateena nosti liiton jäsenten rahaveroja huomattavasti sodan vuoksi. Vuosina 412–411 eaa., Ateenan katastrofaalisen Sisilian sotaretken (413 eaa.) jälkeen, yhä useammat liittolaiset kapinoivat Ateenaa vastaan ja vaihtoivat Spartan puolelle. Kapinaan liittyivät muun muassa useimmat Euboian kaupungit (tärkeimpinä Eretria, Karystos ja Khalkis) sekä Byzantion, Efesos, Khios ja Miletos ja uudelleen myös Thasos.

Peloponnesolaissota johti lopulta liiton hajoamiseen, Ateenan imperiumin romahtamiseen ja itse kaupungin antautumiseen vuonna 404 eaa. Sodan jälkeen asetelma kääntyi, ja Spartan vallan kasvu sai useat entiset liittolaiset kääntymään jälleen Ateenan puoleen. Tämän seurauksena muodostettiin niin kutsuttu toinen Ateenan liitto vuosiksi 378–355 eaa. Ateena ei kuitenkaan koskaan saanut takaisin entisen kaltaista valta-asemaansa.

Rahaverot

Deloksen meriliiton jäsenten tuli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta maksaa jäsenyydestään vuosittaista rahaveroa (foros), joka maksettiin talentteina (1 talentti = 6 000 drakhmaa) hopeassa. Veronmaksun suorittivat Ateenaan saapuneet jäsenkaupunkien lähettiläät keväisin kaupunki-Dionysian yhteydessä, ja niiden keräämisestä ja ylöskirjaamisesta olivat vastuussa Ateenan hellenotamiai (”kreikkalaisten kassanhoitajat”) -virkamiehet. Suurimmat verot olivat Aiginalla ja Thasoksella, jotka maksoivat kumpikin 30 talenttia vuodessa. Esimerkiksi Paros maksoi 16 talenttia, Abdera ja Byzantion 15, Kyme ja Lampsakos 12 ja Miletos 10 talenttia. Pienimmillään vero oli 300 drakhmaa vuodessa. Maksettava määrä tarkistettiin joka neljäs vuosi. Verojen suuruus pysyi suhteellisen samana peloponnesolaissodan alkuun saakka, mutta maksut nousivat sodan aikana. Khios, Lesbos ja Samos olivat ainoat merkittävämmät jäsenet, jotka eivät maksaneet rahaveroa, vaan korvasivat sen oman laivaston ylläpidolla.

Rahaveron vaatiminen liiton toimintaa varten oli kreikkalaisille uutta. Syynä veroon oli se, että liiton toiminta perustui suuren laivaston ylläpitoon, ja tämä vaati paljon rahaa. Peloponnesolaisliitossa tällaista veroa ei ollut, mutta kyseinen liitto perustuikin ennemmin maa-armeijaan. Rahaveron esikuvana voidaan kenties nähdä Persian kuninkaiden alamaisiltaan vaatima vero suuren valtakunnan hallitsemiseen tarvitun laivaston ylläpitoa varten.

Verotusluettelot

Pääartikkeli: Deloksen meriliiton verotusluettelot
Katkelma liiton vero-osuusluettelosta vuodelta 440/439 eaa. (osa tekstiä IG I3 272).
Katkelma liiton veromääräysluettelosta vuodelta 425/424 eaa. (osa tekstiä IG I3 71). Metropolitan Museum of Art.

Liiton jäsenten maksamista rahaveroista pidettiin marmoriin hakattuja luetteloita, joiden osia on löydetty sekä Ateenan Akropoliilta että Agoralta. Nämä luettelot ovat tärkein lähde liiton jäseniä koskien. Säilyneet tiedot ovat kuitenkin vaillinaisia. Luetteloiden tunnetut katkelmat ovat pääosin Epigrafisessa museossa Ateenassa. Ne on julkaistu neliosaisena laitoksena The Athenian Tribute Lists (Meritt et al. 1939–1953), vain pienin muutoksin julkaisusarjassa Inscriptiones Graecae (osa IG I3 71, 77, 100 ja 259–290) sekä uutena korjattuna laitoksena (Paarmann 2007).

Verotusluetteloita pidettiin noin vuodesta 454/453 eaa. lähtien eli sen jälkeen, kun liiton kassa oli siirretty Ateenaan. Luetteloiden katkelmia tunnetaan aina vuoteen 410/409 eaa. saakka. Luetteloita oli tai oletetaan olleen kolmea tyyppiä:

  • Vero-osuusluettelot: Luetteloihin kirjattiin koko maksun (foros) sijasta ”ensiuhrit” (aparkhai, yks. aparkhē) eli 1/60 koko maksusta (1 mina jokaisesta talentista). Tämä osuus annettiin eräänlaisena kunnianosoituksena tai lahjana Athene-jumalattarelle. (Aiemmin Deloksessa lahja oli todennäköisesti annettu Apollon-jumalalle). Luettelot ovat deskriptiivisiä eli ne kuvaavat, mitä kukin kaupunki oli todellisuudessa maksanut. Luetteloista on säilynyt lukuisia piirtokirjoituskatkelmia (IG I3 259–290), ja ne tunnetaan kolmesta tyypistä parhaiten.
  • Veromääräysluettelot: Luetteloihin kirjattiin neljän vuoden välein tarkistettuna kullekin kaupungille määrätty maksuosuus. Nämä luettelot ovat normatiivisia eli ne kuvaavat, mitä kaupunkien olisi tullut maksaa, eivät sitä, mitä ne todella maksoivat. Näistä luetteloista on säilynyt vain kolme piirtokirjoituskatkelmaa (IG I3 71, 77 ja 100).
  • Varsinaiset verotusluettelot: Todellisuudessa maksetut summat kaupungeittain kirjanneiden deskriptiivisten luetteloiden oletetaan olleen olemassa, mutta niistä ei ole säilynyt katkelmia.

Vuodesta 422 eaa. liiton jäsenet oli ryhmitelty luetteloissa viiteen verotusalueeseen:

I. Traakia (Θράκιος φόρος, Thrakios foros): 62 kaupunkia Egeanmeren pohjoisrannikolla, joista eniten maksaneisiin kuuluivat Ainos, Argilos, Mende, Poteidaia, Samothrake, Sermylia, Skione, Strepsa, Thasos ja Torone.
II. Hellespontos (Ἑλλησπόντιος φόρος, Hellēspontios foros): 45 kaupunkia, joista eniten maksaneisiin kuuluivat Abydos, Byzantion, Khalkedon, Khersonesos, Kyzikos, Lampsakos, Perinthos ja Selymbria.
III. Joonia (Ἰωνικὸς φόρος, Iōnikos foros): 35 kaupunkia Egeanmeren itärannikolla, mukaan lukien Kyme, Efesos, Erythrai, Miletos ja Teos.
IV. Kaaria (Καρικὸς φόρος, Karikos foros): 81 kaupunkia, mukaan lukien Kameiros, Knidos, Kos, Ialysos, Lindos, Faselis ja Telmessos. Yhdistettiin myöhemmässä vaiheessa osaksi Joonian luetteloa.
V. Saaret (Νησιωτικὸς φόρος, Nēsiōtikos foros): 29 kaupunkia, mukaan lukien Andros, Karystos, Khalkis, Eretria, Naksos ja Paros.

Kaupungit on yleensä luetteloitu käyttäen niiden etnoyymejä (Milesioi, ”miletoslaiset”), harvemmin toponyymejä (”Miletos”). Maksettu summa oli yleensä merkitty ennen kaupungin nimeä. Summat oli merkitty kreikkalaisella akrofonisella numerojärjestelmällä.

Jäsenkaupungit

Pääartikkeli: Luettelo Deloksen meriliiton jäsenistä

Deloksen meriliittoon kuului verotusluetteloiden ja muiden antiikin lähteiden perusteella sen historian jossakin vaiheessa yhteensä (Ateenan lisäksi) 330 jäsentä, joista kaikki muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olivat poliksia eli kreikkalaisia kaupunkivaltioita. Joissakin tapauksissa luetteloissa esiintyy kokonaisia saaria (esim. Amorgos, Keos, Kos ja Peparethos) yhtenä mainintana, vaikka saarella olisi usea polis. Muutamat luetteloissa esiintyvät kaupungit (Hiera, Polikhnaioi, Sillyon, Teikhiussa, Telemessos ja Tymnessos) puolestaan eivät olleet varsinaisia poliksia. Liiton jäseniä tunnetaan tai voidaan päätellä myös verotusluetteloiden ulkopuolelta. Esimerkiksi Ateena itse ei tietenkään esiinny Ateenalle veroa maksaneiden luetteloissa; myöskään Delos ei esiinny luetteloissa, samoin kuin veron sijasta laivoja varustaneet Khios, Lesbos ja Samos.

Näillä lisäyksillä ja yksittäiset polikset tai muut kaupungit laskien jäsenkaupunkien tunnetuksi kokonaismääräksi tulee (myös Ateena mukaan lukien) 336. Kaupungit on lueteltu alla; tarkemmat tiedot löytyvät luettelosta Deloksen meriliiton jäsenistä.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Sacks, David & Murray, Oswyn & Brody, Lisa R.: Encyclopedia of the Ancient Greek World, s. 105. Facts on File Library of World History. Infobase Publishing, 2014. ISBN 1438110200. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c d Low, Polly: Athenian Empire, s. 3–. Edinburgh Readings on the Ancient World. Edinburgh University Press, 2008. ISBN 0748631240. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e Delian League Livius.org. Viitattu 15.10.2018.
  4. ↑ a b Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 111–114, 1356–1360. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  5. ↑ a b Cartwright, Mark: Delian League Ancient History Encyclopedia. Viitattu 15.10.2018.
  6. ↑ a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Deloksen meriliitto”, Antiikin käsikirja, s. 121. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  7. ↑ Delos, Porinos Naos Perseus. Viitattu 15.10.2018.
  8. ↑ a b c d e f g h History of Athens: The Delian League Athens Info Guide. Viitattu 15.10.2018.
  9. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.23.
  10. ↑ a b c d e McGregor, Malcolm F. & Rhodes, P. J.: tribute lists, Athenian Oxford Classical Dictionary. Viitattu 15.10.2018.
  11. ↑ IG I3 272 Searchable Greek Inscriptions. The Packard Humanities Institute. Viitattu 15.10.2018.
  12. ↑ IG I3 71 Searchable Greek Inscriptions. The Packard Humanities Institute. Viitattu 15.10.2018.
  13. ↑ a b c d e f g Paarmann, Bjørn: ”Geographically Grouped Ethnics in the Athenian Tribute Lists”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Once Again: Studies in the Ancient Greek Polis, s. 77–109. Papers from the Copenhagen Polis Centre 7. Historia Einzelschriften 180. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2004.
  14. ↑ Hansen, Mogens Herman: Index of characteristics that indicate polis status of 541 communities not explicitly called polis in Archaic and/or Classical sources Copenhagen Polis Centre. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 15.10.2018.
  15. ↑ Meritt, B. D. & Wade-Gery, H. T. & McGregor, M. F. (toim.): The Athenian Tribute Lists. Volume I. Published for the American School of Classical Studies at Athens by the Harvard University Press, 1939. Meritt, B. D. & Wade-Gery, H. T. & McGregor, M. F. (toim.): The Athenian Tribute Lists. Volume II. American School of Classical Studies at Athens, 1949. Meritt, B. D. & Wade-Gery, H. T. & McGregor, M. F. (toim.): The Athenian Tribute Lists. Volume III. American School of Classical Studies at Athens, 1950. Meritt, B. D. & Wade-Gery, H. T. & McGregor, M. F. (toim.): The Athenian Tribute Lists. Volume IV. American School of Classical Studies at Athens, 1953.

Kirjallisuutta

  • Low, Polly: Athenian Empire. Edinburgh Readings on the Ancient World. Edinburgh University Press, 2008. ISBN 0748631240.
  • Meiggs, Russell: The Athenian Empire. Oxford University Press Academic Monograph Reprints Series. 2. painos. Clarendon Press, 1972.
  • Osborne, Robin & Hornblower, Simon & Greenstock, M. C.: The Athenian Empire. 4. painos. London Association of Classical Teachers, 2000. ISBN 0903625172.
  • Paarmann, Bjørn: Aparchai and Phoroi: A New Commented Edition of the Athenian Tribute Quota Lists and Assessment Decrees. Diss. (Väitöskirja). l'Université de Fribourg (Suisse), 2007. Teoksen verkkoversio.
  • Rhodes, Peter John: The Athenian Empire. Greece & Rome: New Surveys in the Classics. Published for the Classical Association, at the Clarendon Press, 1985. ISBN 0903035146.

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot