Aiheen Dmitri Merežkovski yhteydessä on yhä tärkeämpää käsitellä tämän aiheen tärkeyttä ja merkitystä. Dmitri Merežkovski on jo pitkään kiinnittänyt eri alojen ihmisten huomion ja synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja jopa kiistoja. Alkuperäistään nykypäivään Dmitri Merežkovski on vaikuttanut merkittävästi eri sektoreilla ja vaikuttanut paitsi ihmisten ajatteluun ja toimintaan, myös politiikkaan, talouteen ja yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Tästä syystä on erittäin tärkeää tutkia täysin Dmitri Merežkovski:n kaikkia puolia, ymmärtää sen todellinen laajuus ja vaikutus nykymaailmassa.
Dmitri Merežkovski | |
---|---|
Dmitri Merežkovski 1890-luvun valokuvassa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. elokuuta 1865 Pietari |
Kuollut | 9. joulukuuta 1941 (76 vuotta) Pariisi |
Kansalaisuus | venäläinen |
Ammatti | kirjailija |
Puoliso | Zinaida Gippius |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Dmitri Sergejevitš Merežkovski (ven. Дми́трий Серге́евич Мережко́вский, 14. elokuuta (J: 2. elokuuta) 1865 Pietari – 9. joulukuuta 1941 Pariisi) oli venäläinen kirjailija. Hänen merkittävin teoksensa on trilogia Kristus ja Antikristus (1896–1905).
Dmitri Merežkovski syntyi aateliseen virkamiesperheeseen. Hän valmistui Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä osastosta ja meni vuonna 1889 naimisiin runoilija Zinaida Gippiuksen kanssa.
Aluksi Merežkovski kirjoitti runoja. 1890-luvulla hän oli symbolismin tunnetuimpia edustajia Venäjällä. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi laajoista uskonnollis-filosofisista romaaneistaan, jotka olivat suosittuja myös käännöksinä. Historiallisten romaanien sarjan ”Kristus ja Antikristus” (Hristos i Antihrist) muodostavat kirjat ”Jumalien kuolema: Julianus Luopio” (Smert bogov: Julian Otstupnik, 1896), ”Ylösnousseet jumalat: Leonardo da Vinci” (Voskresšije bogi: Leonardo da Vintši, 1901) ja ”Antikristus: Pietari ja Aleksei” (Antihrist: Pjotr i Aleksei, 1905). Sen pääajatus on historian taitekohdissa ilmenevä Kristuksen ja Antikristuksen ikuinen taistelu.
1900-luvun alussa Merežkovski ja Hippius perustivat uskonnollis-filosofisen seuran, jonka tarkoituksena oli levittää ”uutta uskonnollista tietoisuutta”. Vuoden 1905 vallankumoustapahtumien aiheuttama pettymys pakotti kirjailijan etsimään uusia aatteita lännestä. Lokakuun vallankumoukseen pariskunta suhtautui jyrkän kielteisesti. Vuonna 1919 Merežkovski ja Gippius pakenivat Varsovaan ja myöhemmin Pariisiin, jossa he perustivat ”Vihreä lamppu” -nimisen kirjallisuusfilosofisen yhdistyksen. Lännessä Merežkovski jatkoi kirjallista työtään ja osallistui bolševismin vastaiseen toimintaan kannattaen jopa Hitleriä. Neuvostoliitossa hänen teoksiaan ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986.
Merežkovski julkaisi myös näytelmiä ja kirjallisuuskriittisiä esseitä. Hänen muihin teoksiinsa kuuluvat muun muassa Tolstoi i Dostojevski (1901), Smert Pavla I (1905), Aleksandr I (1911) ja Tšetyrnadsatoje dekabrja.
|