Dmytro Kuleba
Nykyään Dmytro Kuleba on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Ajan myötä olemme nähneet, kuinka Dmytro Kuleba on saanut tilaa eri aloilla politiikasta viihteeseen. On selvää, että Dmytro Kuleba on vaikuttanut suuresti tapaamme elää ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Dmytro Kuleba:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme sekä sen tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia.
| Dmytro Kuleba | |
|---|---|
.jpg) Kuleba vuonna 2021 |
|
| Ukrainan ulkoministeri | |
|
4. maaliskuuta 2020–
|
|
| Presidentti | Volodymyr Zelenskyi |
| Pääministeri | Denys Šmyhal |
| Edeltäjä | Vadym Prystaiko |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. huhtikuuta 1981 Sumy, USNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 ukrainalainen |
| Ammatti | diplomaatti, poliitikko |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Tutkinnot | Kiovan kansallinen yliopisto |
|
|
|
Dmytro Ivanovytš Kuleba (ukr. Дмитро Іванович Кулеба; s. 1981 Sumy Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen poliitikko, diplomaatti ja Ukrainan ulkoministeri.
Kuleba on yksi Ukrainan nuorimmista korkea-arvoisista diplomaateista. Hän aloitti ammattidiplomaatin uransa jo 22-vuotiaana.
Tausta ja yksityiselämä
Kuleba syntyi Sumyn kaupungissa vuonna 1981 Jevhenija ja Ivan Kuleban pojaksi. Hänen isänsä oli myös ammatiltaan diplomaatti, joka toimi suurlähettiläänä sekä vuosina 2003–2004 Ukrainan varaulkoministerinä.
Kuleba valmistui vuonna 2003 Kiovan kansallisen yliopiston Kansainvälisten suhteiden instituutista kansainvälisestä oikeudesta. Hän väitteli oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 2006.
Kuleba on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.
Ura diplomaattina
Kuleba aloitti uran Ukrainan ulkoministeriön palveluksessa vuonna 2003. Hän erosi ulkoministeriön palveluksesta venäläismielisen presidentin Viktor Janukovytšin aikana vuonna 2013. Kuleba osallistui aktiivisesti Arvokkuuden vallankumoukseen eli ns. Euromaidaniin vuodenvaihteessa. 2013–2014. Kuleba teki paluun ulkoministeriöön erikoislähettiläänä Venäjän Ukrainan-vastaisen aggression alkuvaiheessa vuonna 2014.
Poliittinen ura
Kuleba nimitettiin vuonna 2016 maansa pysyväksi edustajaksi Euroopan neuvostoon. Vuosina 2019–2020 Kuleba toimi Ukrainan Eurooppa-suhteista ja euroatlanttisesta integraatiosta vastaavana varapääministerinä. Hänet nimitettiin 4. maaliskuuta 2020 Ukrainan ulkoministeriksi.
Vuonna 2019 Knyholav-kustantamo julkaisi Kuleban kirjan Війна за реальність. Як перемагати у світі фейків, правд і спільнот (Vijna za realnist. Jak peremahaty u sviti feikiv, pravd i spilnot).
Poliittisia näkemyksiä
Ulkopoliittiselta linjaltaan Kuleba on länsimielinen ja on jatkuvasti kannattanut maansa jäsenyyttä Natossa ja EU:ssa. Hän korostaa ukrainalaisten keskieurooppalaista identiteettiä ja pitänyt tärkeänä tiivistää Ukrainan suhteista Keski-Eurooppaan.
Kunnianosoitukset
Ansioritarikunta (Ukraina, 2021)
Liettuan ansioritarikunta (Liettua, 2022)
Lähteet
- ↑ a b c Кулеба Дмитро Іванович Міністерство закордонних справ України
- ↑ Incontro Tajani Kuleba, il ministro: "L'Italia è con l'Ucraina" TAG24. 18.2.2023. Viitattu 21.2.2023. (italiaksi)
- ↑ Kuleba Dmytro Ivanovych - Minister of Foreign Affairs of Ukraine DIP. 3.4.2022. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Дмитро Кулеба: Вступ України до НАТО - це питання часу Власність Секретаріату Кабінету Міністрів України. 21.10.2020. Arkistoitu 2020. Viitattu 21.2.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Ви житимете в Україні, яка буде членом ЄС, - Дмитро Кулеба в День Гідності та Свободи провів урок у київській школі Власність Секретаріату Кабінету Міністрів України. 21.10.2020. Arkistoitu 2020. Viitattu 21.2.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Інтерв'ю з головою МЗС Дмитром Кулебою: "Не наважуся сказати, що ми годуємо Європу, але точно вже підгодовуємо" segodnya.ua. 7.8.2020. Arkistoitu 2020. Viitattu 21.2.2023. (ukrainaksi)
- ↑ How Poland Turned Ukraine to the West Foreign Policy. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №669/2021 Офіс Президента України. 2021. Viitattu 21.2.2023. (ukrainaksi)
- ↑ 1K-1041 Dėl apdovanojimo Lietuvos valstybės ordinais ir medaliais e-seimas.lrs.lt. 2022. Viitattu 21.2.2023. (liettuaksi)
| ||||||||||
