Elinajanodote

Elinajanodote on tilastollinen suure, joka kuvaa tietyn väestön keskimääräistä kuolinikää. Yleensä elinajanodotteella tarkoitetaan ns. periodielinajanodotetta, joka lasketaan tietylle menneelle ajankohdalle. Vastoin yleistä käsitystä, elinajanodotteen ensisijainen tarkoitus ei ole ennustaa tulevaisuutta (vrt. elinajan ennuste). Elinajanodote on epäsymmetrisen jakauman keskiarvo, eikä siis vastaa yleisintä tai todennäköisintä kuolinikää.

Matala elinajanodote selittyy globaalissa tarkastelussa tyypillisesti korkealla lapsikuolleisuudella. Syntymästä selvinneiden elinikä-ennuste on siten paljon normaalimpi kuin koko väestölle ilmoitettu.

Vastasyntyneiden elinajanodote oli vuonna 2009 korkein Japanissa, jossa keskimääräinen elinajanodote oli samana vuonna syntyneille tytöille 85,7 ja pojille 78,8 vuotta (keskimäärin 82,1 vuotta).

Alhaisimmat elinajanodotteet vuonna olivat 31,9 vuotta Swazimaassa ja 38,2 vuotta Angolassa.

Suomalaisten keskimääräinen elinajanodote oli 81,7 vuotta vuonna 2018 ollen korkeampi kuin Belgiassa, Itävallassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa. Suomalaisilla oli 2010-luvun alussa kuitenkin vähemmän terveitä elinvuosia kuin EU:ssa keskimäärin.

Naisten elinajanodote oli reilut 84 vuotta Suomessa Ruotsissa ja Norjassa vuonna 2019. Suomalaisten miesten elinajanodote (79,2 vuotta) oli sama kuin Tanskassa mutta noin kaksi vuotta lyhyempi kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Elinajanodote lasketaan usein ikäryhmittäin ja sitä vertaillaan eri populaatioiden välillä. Yleisimmin vertaillaan naisten ja miesten elinajanodotteita maiden välillä. Ellei erikseen mainita, mitä ikäryhmää tarkastellaan, tarkoitetaan elinajanodotetta syntymästä. Koska elinajanodotteessa oletetaan kuolleisuuden pysyvän ennallaan ikäryhmittäin, on vastasyntyneen elinajanodote pienempi kuin täysi-ikäisen.

Kehittyneissä maissa kuolleisuus on matalaa, mikä johtaa tällaisten maiden korkeaan elinajanodotteeseen. Kehitysmaissa elinajanodote on tavallisesti matalampi korkean lapsikuolleisuuden vuoksi, mutta elinajanodotetta laskevat siellä myös erilaiset kehittyneistä maista hävitetyt tartuntataudit ja muut taudit, jotka selittävät myös korkeaa lapsikuolleisuutta. Elinajanodote on kehitysmaissa matala koko populaation tasolla. Polarisoituneissa yhteiskunnissa vauraalla yläluokalla elinajanodote voi olla kuitenkin muuta väestöä korkeampi esimerkiksi paremman terveydenhuollon saatavuuden ja vähemmän fyysisesti rasittavan työn vuoksi.

Matala elinajanodote selittyy tyypillisesti korkealla lapsikuolleisuudella, ja syntymästä selvinneiden elinikä-ennuste on paljon normaalimpi kuin koko väestölle ilmoitettu. Lisäksi erityisesti eteläisen Afrikan maat kärsivät AIDS-epidemiasta. Alhaisimmat elinajanodotteet vuonna 2009 olivat 31,9 vuotta Swazimaassa ja 38,2 vuotta Angolassa. Kehittyneissä maissa elinajanodotetta laskevat elintasosairaudet.

Luotettavuusongelma

Kaikkein vanhimmille ikäryhmille lasketut elinaikaodotteet ovat epäluotettavampia kuin uudemmille lasketut. Tämä johtuu siitä, että keskitetty syntymä- ja kuolinaikojen kirjaaminen alkoi vasta viime vuosisadalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on havaittu, että osavaltioiden tilastoissa on havaittavissa jyrkkä elinajanodotteen lasku niiden ikäluokkien kohdalla, jotka syntyivät keskitetyn järjestelmän käyttöönoton jälkeen. Laskettuja elinajanodotteita ei voida pitää tämän vuoksi luotettavina esimerkiksi niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat täyttäneet sata vuotta, koska heistä yli 80 prosenttia on syntynyt ennen keskitettyä väestötilastointia. Kun verrataan niitä osavaltioita, joissa oli siirrytty keskitettyyn järjestelmään jo sata vuotta sitten, havaitaan, että satavuotiaiden ihmisten määrä oli laskennallisesti 80 prosenttia pienempi kuin muissa osavaltioissa.

Edellä kuvattu näyttäisi pätevän muissakin maissa, koska on havaittu, että satavuotiaiden tilastollinen määrä korreloi niissä oudosti köyhyyden, lukutaidottomuuden ja keskimääräisen eliniän lyhyyden kanssa.

Elinaikaan vaikuttavia tekijöitä

Lapsikuolleisuus on suurin selittävä tekijä tarkasteltaessa eroja eri maiden keskimääräisessä eliniässä. Se, että suuri osa maailmassa syntyvissä lapsista kuolee muutaman vuoden ikään mennessä, laskee voimakkaasti maailman väestön keskimääräistä elinikää.

Myös ihmisten elin-, koulutustaso sekä asuinmaan demokratian aste ovat tärkeitä kuolleisuuseroja selittäviä tekijöitä. Esimerkiksi pienituloiset ja vähän koulutetut elävät alueesta riippuen vuosia tai vuosikymmeniä lyhyemmän elämän kuin suurituloiset. Tämä johtuu muun muassa siitä, että varakkailla ja paremman koulutuksen omaavilla on muita paremmat mahdollisuudet käyttää terveydenhuoltopalveluja, parempi mahdollisuus riittävään ja monipuoliseen ruokavalioon sekä paremmat asuin- ja työolot. Yhdysvalloissakin suurituloisin viidennes elää keskimäärin 11 vuotta pidempään..

Tulotaso vaikuttaa Suomessa nykyisin sukupuolta enemmän odotettavissa olevaan elinikään. Ylimpään tulokymmenykseen kuuluvat miehet elävät keskimäärin yli kymmenen vuotta pidempään kuin alimpaan kymmenykseen kuuluvat. Naisilla ero on noin kuusi vuotta.

Myös sukupuoli vaikuttaa odotettavissa olevan elinajan pituuteen. Moni köyhä kehitysmaan nainen kuolee esimerkiksi synnytykseen tai abortin jälkiseurauksiin.

Perimäkin vaikuttaa yksilön odotettavissa olevaan elinikään. Jonkin FoxO3-geenin toimintaa tehostavan geenivariantin omaavien joukossa esiintyy puolta tai jopa lähes kolme kertaa tavallista enemmän satavuotiaita kun heitä verrataan oman alueensa muuhun väestöön. FoxO3 geeni saa elimistön tuottamaan keuhkoissa, munuaisissa ja suolistossa eläviä mikrobeita tappavia peptidiproteiineja. Lisäksi se vähentää kehon interleukiini kahden ja interleukini kuuden tuotantoa sekä parantaa muillakin tavoin immuunipuolustuksen toimintaa. Eräiden FoxO3-geenin varianttien on havaittu vähentävän riskiä sairastua infektioihin vähentäen siten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien sekä syövän esiintyvyyttä.

Puolison ikä korreloi merkittävästi elinajanodotteen kanssa vuonna 2010 julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan. Jos puoliso on kahdeksan vuotta vanhempi, ihmisen elinikä jää keskimäärin 20 prosenttia lyhyemmäksi kuin niillä, jotka ovat naineet ikätoverinsa. Tämä saattaa selittyä sillä, että nuoremmalla puolisolla on silloin suurempi todennäköisyys joutua toimimaan kauan omaishoitajan roolissa. Huomattavasti nuorempi puoliso lisää miesten odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta päin vastoin lyhentää sitä naisilla.

Vuonna 2023 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että sadan vuoden ikään päässeillä oli 65-99-vuoden iässä muun muassa tavallista korkeampi veren kokonaiskolesteroli- ja rautapitoisuus sekä tavallista alemmat verensokeri-, kreatiniini-, virtsahappopitoisuudet.

Alkoholin, tupakan ja muiden päihteiden käyttö lyhentävät elinikää.

Arvioiden käyttö

Arviot elinajanodotteesta kiinnostavat muun muassa vakuutusyhtiöitä, antropologeja sekä eläkeviranomaisia. Kansainvälisesti tärkeimpiä tiedon tuottajia ovat Maailman terveysjärjestö WHO ja Suomen Stakesia vastaavat laitokset, jotka pyrkivät tarkkailemaan tilastollisesti kansanterveyttä.

Elinajanodotteita eri aikakausilla

Aikakausi	Elinajanodote (vuosia)
Myöhäispaleoliittinen kausi	33
Neoliittinen kausi	20
Pronssikausi	18
Klassinen kreikka	28
Antiikin Rooma	28
Pohjois-Amerikan intiaanit ennen Kolumbusta	25–30
Keskiaikainen islamilainen valtio	35
Keskiaikainen Britannia	20–30
1900-luvun alku	30–45
Maailma keskimääräinen 2010	67,2
Suomi 2010	80,1
Maailma keskimäärin 2013	71,5

Elinajanodotteen kehitys

Elinajanodote noussut globaalisti 1900-luvulla. Nousu alkoi teollistuneista maista.

Elinajanodotteen nousu on pitkälti lääketieteellisen vallankumouksen ansiota. Lääketieteen kehitys ja lääketieteellisen hoidon saatavuuden paraneminen esimerkiksi rokotusohjelmien ja julkisen terveydenhuollon kautta selittää suurimman osa elinajanodotteen kohoamisesta nykytasolle. Myös esimerkiksi ravinnon saatavuuden ja laadun eli ravitsemuksen parantumisella on ollut vaikutusta.

Suomalaisten elinajanodote pidentyi 10 vuotta 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Pidennys on 20 vuotta, jos tarkastellaan toisen maalimansodan jälkeistä ajanjaksoa. Saadut lisävuodet ovat yleensä terveitä ja toimintakykyisiä.

Elinaika on pidentyni 2020-luvun alussa joka vuosi neljännesvuodella. Lisävuodet olivat terveitä.

Suomalaisnaiset ovat 30 vuoden aikana kirineet elinajanodotteessa samalle tasolle Ruotsin ja Norjan kanssa.

Sukupuolten välinen elinikäero kaventui Suomessa vuosina 1979–2019 8,6 vuodesta 5,3 vuoteena.

Suomen pienituloisimman viidenneksen elinajanodote ei kasvanut lainkaan vuosina 1990-2010. Yhdysvaltojen elinajanonodote kääntyi laskuun vuosina 2014–2018, koska vähemmän koulutetun työikäisen väestön kuolleisuus lisääntyi.

Katso myös

• Eliniän pidentäminen

Lähteet

Aiheesta muualla

• Elinajanodote Suomessa vuodesta 1971 (Arkistoitu – Internet Archive) Tilastokeskus
• Elinajanodote Suomessa vuodesta 1750 (Arkistoitu – Internet Archive) Tilastokeskus