Tässä artikkelissa tutkimme Elvi Sinervo:n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Elvi Sinervo on jättänyt lähtemättömän jäljen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin aina sen alkuperästä vaikutukseensa nykypäivän yhteiskuntaan. Seuraavilla sivuilla uppoudumme matkaan ajassa ymmärtääksemme täysin Elvi Sinervo:n tärkeyden ja sen vaikutuksen eri alueilla. Hänen panoksestaan _var2:ssa ja innovaatioissa, joita hän on ollut edelläkävijä _var3:ssa, Elvi Sinervo on ollut ratkaisevassa roolissa nykyisen maailman muovaamisessa. Liity kanssamme tähän tutkimusmatkaan, kun löydämme lisää Elvi Sinervo:n järkyttävästä tarinasta.
Elvi Sinervo | |
---|---|
Elvi Sinervo vuonna 1961. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. toukokuuta 1912 Helsinki, Suomi |
Kuollut | 28. elokuuta 1986 (74 vuotta) Pernaja, Suomi |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | kirjailija, runoilija ja suomentaja |
Kirjailija | |
Salanimi | Aulikki Prinkki |
Äidinkieli | suomi |
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Elvi Aulikki Sinervo-Ryömä (4. toukokuuta 1912 Helsinki – 28. elokuuta 1986 Pernaja) oli suomalainen työväenluokkainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956. 1950-luvulta alkaen Sinervo teki myös suomennoksia. Sinervo oli vakaumuksellinen kommunisti ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään sekä toimi sotien jälkeen pitkään Suomen Kommunistisessa Puolueessa (SKP).
Sinervo kuului Helsingin Vaasankadulla kasvaneeseen perheeseen, jonka muita lapsia olivat kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi ja kirjailija Aira Sinervo. Hänen vanhempansa olivat levyseppä Edvard Sinervo ja Alma Wallenius. Sinervo kävi Vaasan suomalaista tyttökoulua ja Tyttönormaalilyseon. Hän oli naimisissa lääkäri-kansanedustaja-päätoimittaja Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Vuonna 1933 solmittu liitto päättyi Ryömän kuolemaan liikenneonnettomuudessa. Suomentajat Ilkka Ryömä ja Liisa Ryömä sekä Maija Ryömä ovat heidän lapsiaan.
Sinervo kuului miehensä kanssa Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran perustajiin ja toimi seuran varasihteerinä 1940. Kun valtiojohto katsoi seuran uhkaavan Suomen turvallisuutta, se kiellettiin ja sen johto pidätettiin. Sinervo tuomittiin heinäkuussa 1941 kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Hän vapautui kesäkuussa 1944. SKP:n toimintamuotoihin pettynyt Sinervo erotettiin puolueesta marraskuussa 1959, mutta hän piti itseään tämän jälkeenkin kommunistina ja jatkoi toimintaansa Rauhanpuolustajat-järjestössä.
Sinervo on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.
Sinervo kuului vuonna 1936 perustetun kulttuuriyhdistys Kiilan kantaviin voimiin alusta lähtien. Hänen lisäkseen Kiilan ydinryhmään kuuluivat Jarno Pennanen, Arvo Turtiainen, Viljo Kajava ja Otto Varhia. Varsinaisesti Kiilaan hyväksyttiin vain kirjailijat, mutta ryhmässä toimi aktiivisesti myös kriitikoita ja elokuvaohjaajia. Jo tunnustusta saaneista kirjailijoista Kiilaan liittyivät Katri Vala ja Pentti Haanpää. Sodan jälkeen Kiilan toiminta virisi nopeasti uudestaan, ja se jatkui aina 1970-luvulle saakka.
Sinervon tunnetuimpiin runoihin kuuluva Natalia on vankeusajalta. Muista Sinervon poliittisista teksteistä muistetaan muun muassa SKP:n 30-vuotisjuhliin 1948 kirjoitettu Kivinen laulu sekä vuoden 1949 Kemin veritorstain innoittamat Lintu mustasiipi lennä ja Sinä tiedät luokkasi lait. Nämä ja monet muut hänen runonsa saivat uutta julkisuutta lauluiksi sävellettyinä vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen nousun myötä 1970-luvun alussa.
Sinervo suomensi 1950-luvulta alkaen lukuisia teoksia saksasta, ruotsista ja englannista, muun muassa monia Bertolt Brechtin ja Henrik Tikkasen teoksia.
Sinervolle myönnettiin Eino Leinon palkinto 1980 ja Mikael Agricola -palkinto 1973 Bertolt Brechtin näytelmän Teurastamojen Pyhä Johanna sekä Per Olov Enquistin romaanin Ihmeparantajan viides talvi suomennoksista.
|