Tässä artikkelissa käsittelemme Englannin restauraatio-ongelmaa eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja täydellisen näkemyksen tästä asiasta. Englannin restauraatio on tämän päivän yhteiskunnassa erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt keskustelua, kiistoja ja pohdiskeluja eri aloilla. Seuraavilla riveillä analysoimme erilaisia Englannin restauraatio:een liittyviä näkökohtia, kuten sen historiaa, sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen eettisiä vaikutuksia, sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Toivomme, että tämä syvällinen tutkiminen antaa lukijalle mahdollisuuden saada laajempi ja rikkaampi käsitys Englannin restauraatio:stä ja auttaa rikastuttamaan tietoa tästä aiheesta.
| Englannin historian aikakaudet | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Englannin restauraatio on nimitys kuningasvallan palauttamiselle Oliver Cromwellin tasavaltaisen diktatuurin (Englannin reformaation) jälkeen vuonna 1660. Tämä merkitsi Stuart-suvun paluuta valtaan.
Restauraation toteutti kuningas Kaarle II. Hän oli paennut Britanniasta Cromwellin valtakauden alussa, kun tasavaltalaiset mestasivat hänen isänsä Kaarle I:n vuonna 1649. Vuonna 1660 kuningasmieliset britit sopivat hänen kanssaan ehdot, joiden mukaan hän sitoutui hallitsemaan maata. Hän saapui Doveriin 25.5.1660 ja neljä päivää myöhemmin hänet otettiin riemuiten vastaan Lontoossa, sillä diktatuuriin ja julmuuksiin oli kyllästytty.
Restauraatio toteutettiin sekä kirkollisissa että maallisissa asioissa, eli palattiin anglikaanisen kirkon ja kuningasjohtoisen valtion malliin. Se toteutettiin lordi Clarendonin johdolla ilman merkittävää vastarintaa. Kuninkaalla oli hyvät edellytykset saada asiat ennalleen. Hän oli komea, viehätysvoimainen ja miellyttävä persoona. Hän pyrki toimimaan maltillisesti. Tästä huolimatta Stuart-suku karkotettiin valtaistuimelta vajaat 30 vuotta myöhemmin Kaarlen veljen Jaakko II:n hallituskaudella vuonna 1688 niin sanotussa mainiossa vallankumouksessa.
Epäonnistuminen oli osaltaan Kaarle II:n syytä. Häntä pidettiin tuhlarina, epäluotettavana ja kevytmielisenä. Hän suhtautui katoliseen uskontoon kansan mielestä liian myönteisesti, jonka takia yleinen ranskalaisvastainen mieliala muuttui Stuartien vastaisuudeksi.