Tässä artikkelissa aiomme tutkia Ensimmäinen Johanneksen kirje:tä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Ensimmäinen Johanneksen kirje on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe vuosia, ja sen vaikutus on levinnyt monille elämämme alueille. Poliittisella, yhteiskunnallisella, kulttuurisella tai tieteellisellä alalla Ensimmäinen Johanneksen kirje on jättänyt syvän jäljen yhteiskuntaamme. Tämän artikkelin avulla yritämme ymmärtää paremmin, mitä Ensimmäinen Johanneksen kirje on ja miten se on kehittynyt ajan myötä, sekä analysoida sen roolia nykymaailmassa.
Ensimmäinen Johanneksen kirje | |
---|---|
Ἡ ἐπιστολὴ τοῦ Ἰωάννου A΄ | |
Raamattu Uusi testamentti |
|
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen alku Vulgatan käsikirjoituksessa, 1200-luku. |
|
Synty | |
Kirjoittaja (perint.) | Johannes |
Kirjoituspaikka | Efesos tai sen lähellä |
Ajoitus | n. 85–95 jaa. |
Teksti | |
Genre | kirje |
Alkukieli | koinee-kreikka |
Lyhenne | 1. Joh. |
Lukuja | 5 |
Jakeita | 105 |
Edeltävä: < 2. Piet.Seuraava: 2. Joh. > |
|
Ensimmäinen Johanneksen kirje (m.kreik. Ἡ ἐπιστολὴ τοῦ Ἰωάννου A΄, Hē epistolē tū Iōannū 1) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Johannes.
Perimätiedon mukaan kirjoittajana on pidetty Johannesta ja kirjoituspaikkana Efesosta. Johannes kirjoitti kirjeen todennäköisesti vanhalla iällä, ensimmäisen vuosisadan loppupuolella.
Kirjeen sisältö, kieli ja sen käyttämät käsitteet osoittavat, että kirjeellä on sama kirjoittaja kuin kahdella muulla Johanneksen nimiin laitetulla kirjeellä sekä Johanneksen evankeliumilla. Ei voida varmasti sanoa, kirjoittiko Johannes nämä kirjat itse, kirjoittiko joku ne hänen nimissään ja puhuen hänen puolestaan, vai onko ne kirjoittanut useampi henkilö yhdessä.
Kirjeen alku muistuttaa tyyliltään hyvin paljon Johanneksen evankeliumin alkua ja puhuu samanlaisista asioista, muun muassa Kristuksesta valkeutena.
Apostolin tarkoituksena oli julistaa elämän sana niille, joille hän kirjoitti, jotta he voisivat yhdistyä Isään ja hänen poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Hän osoittaa, että yhdistyminen tapahtuu toisaalta Kristuksen sovitustyön kautta (1:7; 2:2; 3:5; 4:10, 14; 5:11, 12) ja hänen toimiessaan ihmisten puolustajana (2:1) ja toisaalta ihmisten toimesta pyhyydellä (1:6), kuuliaisuudella (2:3), puhtaudella (3:3), uskolla (3:23; 4:3; 5:5) ja rakkaudella (2:7, 8; 3:14; 4:7; 5:1).
Kirjoittaja kirjoitti kirjeen "teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä" (5:13). Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja oli huolissaan harhaoppisten opettajien opetuksista. Sellaiset opettajat tuomittiin antikristuksiksi (2:18–19). He olivat aiemmin olleet kirkon johtajia, mutta heidän opetuksestaan oli sittemmin tullut heterodoksista. Vaikuttaa siltä, että nämä opettajat opettivat, että Kristus olisi ollut henki vailla ruumista (4:2), että hänen kuolemansa ristillä ei ollut syntien sovitukseksi (1:7), ja että he eivät enää voineet tehdä syntiä (1:8–10).