Eufrasiuksen basilika-maailmassa on loputtomasti kiehtovia ja merkityksellisiä näkökohtia, jotka ansaitsevat tutkimisen ja ymmärtämisen. Eufrasiuksen basilika on herättänyt lukemattomien ihmisten mielenkiinnon ja uteliaisuuden eri puolilla maailmaa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen ajan kehitykseen. Rikas ja monipuolinen historia Eufrasiuksen basilika on edelleen keskustelun ja keskustelun aihe useilla aloilla tieteestä ja teknologiasta populaarikulttuuriin ja taiteeseen. Tässä artikkelissa perehdymme Eufrasiuksen basilika:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, vaikutusta ja merkitystä nykyään.
Eufrasiuksen basilika | |
---|---|
Eufrasiuksen basilika. |
|
Maailmanperintökohde | |
Sijainti |
Poreč, Kroatia |
Tyyppi | kulttuurikohde |
Kriteerit | ii, iii, iv |
Tunnusnumero | 809 |
Valintahistoria | |
Valintavuosi | 1997 |
Eufrasiuksen basilika |
Eufrasiuksen basilika (kroatiaksi Eufrazijeva bazilika) on roomalais-katolinen basilika Porečissa Kroatiassa. Poikkeuksellisen eheänä säilynyt rakennuskokonaisuus on esimerkki Bysantin valtakunnan varhaiskristillisestä arkkitehtuurista Välimeren alueella. Eufrasiuksen basilikan uskonnollisten rakennusten kokonaisuus liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1997.
Ensimmäiset kirkot nykyisen Porečin alueelle rakennettiin 300–500 -luvuilla, kun kaupunki oli nimeltään Parentium roomalaisessa Istrian provinssissa. Eufrasiuksen basilikan varhaisin osa on ajoitettu vuoteen 313.
Nykyinen kirkkorakennus rakennettiin 500-luvulla piispa Eufrasiuksen toimeksiannosta. Samassa yhteydessä kirkon ympärille rakennettiin ryhmä muita rakennuksia: atrium-rakennus, kastekappeli, suuri piispan palatsi ja pieni muistokappeli. Rakennukset koristeltiin Bysantin kultakaudelle tyypillisesti mosaiikeilla, alabasterilla, marmorilla, helmiäisellä ja stukkolla. Myöhemmin rakennuskokonaisuuteen lisättiin Kanonika-rakennus 1257, pieni sakasti 1400-luvulla, kellotorni 1500-luvulla ja kaksi pienempää kappelia 1600- ja 1800-luvuilla.
1700-luvulla rakennusryhmä oli huonossa kunnossa ja silloisen piispa Negrin toimeksiannosta kirkkorakennus restauroitiin. Vuonna 1866 romahdusvaarassa oleva atrium rakennettiin suurelta osin uudestaan. 1900-luvulla rakennuskokonaisuutta restauroitiin vuosina 1929–1939. Rakennusten tuorein laajamittainen restaurointi aloitettiin vuosina 1994–1996 ja rakennuksia on restauroitu vähitellen siitä lähtien.
Basilika on nykyisin kiinteä osa Porečin historiallista keskustaa. Rakennuskokonaisuuteen kuuluvat kirkkorakennus, muistokappeli, narteksh-eteishalli, atrium-rakennus, kahdeksankulmion muotoinen kastekappeli ja piispan palatsi. Euphrasiuksen basilika tunnetaan erityisesti rikkaista ja suurelta osin yhtenäisinä säilyneistä mosaiikeistaan.
Katedraalin sisäänkäynti johtaa vanhan tien päälle rakennetun atrium-rakennuksen ja varhaiskristillisille kirkkorakennuksille tyypillisesti narteksh-eteishallin lävitse. Kirkkorakennuksessa on kolme käytävää. Suurta pääkäytävää reunustavat yhdeksän marmoripylvään rivistöjen erottamat sivukäytävät. Kirkkokäytävien seinillä ei ole koristemaalauksia, mutta kirkon apsis on koristeltu mosaiikeilla. Apsista reunustavat marmorista veistetyt penkit.
Kahdeksankulmainen puukattoinen kastekappeli on alun perin rakennettu ennen Euphrasiusta. Piispan palatsirakennus on vain osittain alkuperäisessä kunnossa. Kirkkorakennuksen pohjoispuolella sijaitseva yksikerroksinen rakennus on yhdistetty kirkkorakennukseen kapealla käytävällä. Rakennuksessa piispa otti vastaan sekä kirkollisia että maallisia vieraita.