Nykyään FM-synteesi on laajalti keskusteltu ja kiistelty aihe yhteiskunnassa. Sen merkitys on tullut yhä selvemmäksi vuosien kuluessa, ja sen vaikutus on tuntunut monilla aloilla politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja talouteen. FM-synteesi on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja etsiä ratkaisuja sen tuomiin haasteisiin. Tässä artikkelissa tutkimme FM-synteesi:tä perusteellisesti, analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia tapoja ratkaista tämä ongelma tehokkaasti.
FM-synteesi (engl. frequency modulation synthesis) on äänen syntesoinnin muoto, jossa äänen sävyä muutetaan taajuusmodulaation avulla. Tällöin yksinkertaista aaltomuotoa muokataan moduloimalla sitä toisella signaalilla, joka myös on kuuloalueella.
Analogisissa syntetisaattoreissa FM-synteesin toteuttaminen ei useinkaan ole käytännöllistä, koska analogiset oskillaattorit ovat luonteeltaan epävakaita. Digitaalisissa syntetisaattoreissa FM-synteesi sen sijaan on helppo toteuttaa matemaattisella tarkkuudella, ja FM-synteesi olikin 1980-luvulla käytetyin synteesimuoto Yamahan DX-sarjan, erityisesti huippusuositun DX7:n, myötä.
FM-synteesin kehitti John Chowning Stanfordin yliopistossa 1960-luvun lopulla. Muita synteesimenetelmiä oli kaupallisessa käytössä, mutta ne olivat huomattavan kalliita. Stanford patentoi tekniikan ja yritti lisensoida sitä Hammondille ja Wurlitzerille, jotka eivät kiinnostuneet. Yamaha kiinnostui tekniikasta ja lisensoi sen ensin tutkimusta varten ja vuonna 1975 hankki siihen yksinoikeuden. Yamaha julkaisi ensimmäisen kaupallisen FM-synteesiä käyttävän Yamaha GS1 -syntetisaattorin vuonna 1980 ja Yamaha DX7:n vuonna 1982.