Fanny Sinebrychoff
Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Fanny Sinebrychoff, aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Fanny Sinebrychoff on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja kiistoja eri piireissä, ja on tärkeää tarkastella yksityiskohtaisesti eri näkökulmia asiaan. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Fanny Sinebrychoff on aihe, joka ansaitsee tarkastelun huolellisesti ja objektiivisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Fanny Sinebrychoff:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Tämä on epäilemättä aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka herättää yhteisössä suurta kiinnostusta, minkä vuoksi on tärkeää käsitellä sitä täydellisesti ja tyhjentävästi.
| Fanny Maria Sinebrychoff o.s. Grahn | |
|---|---|
 Fanny Sinebrychoff rooliasussa vuonna 1883. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1862 |
| Kuollut | 27. huhtikuuta 1921 (58 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | näyttelijä, keräilijä |
| Vanhemmat | Hans Petter Grahn, Wilhelmina Palin |
| Puoliso | Paul Sinebrychoff nuorempi |
| Lapset | lapseton |
|
|
|
Fanny Sinebrychoff (o.s. Grahn; 24. lokakuuta 1862 – 27. huhtikuuta 1921) oli suomalainen näyttelijä ja taiteen keräilijä. Hän loi uransa Svenska Teaternissa, mutta luopui urastaan varhain mennessään naimisiin panimonomistaja Paul Sinebrychoffin kanssa. Fanny Grahn aloitti näyttelemisen jo 13-vuotiaana ja ehti esiintyä 85 osassa ennen luopumistaan näyttelijänurasta.
Yhdessä miehensä Paulin kanssa Fanny Sinebrychoff keräsi laajan ulkomaisen taiteen kokoelman, josta tuli Pohjoismaiden suurin yksityinen taidekokoelma. Heidän avioliittonsa oli lapseton eikä perillisiä ollut, joten he päättivät jo varhain lahjoittaa kokoelmansa lopuksi ”kansakunnalle”. Leskeksi jäänyt Fanny lahjoitti kokoelman Suomen valtiolle hieman ennen omaa kuolemaansa tammikuussa 1921. Kokoelma muodostaa pohjan nykyiselle Sinebrychoffin taidemuseolle, joka toimii Fanny ja Paul Sinebrychoffin entisessä kodissa Helsingin Bulevardi 40:ssä. Pariskunnan yksityiskäytössä olleet tilat on nykyään entistetty 1910-luvun asuunsa. Fanny Sinebrychoff lahjoitti testamentissaan suuria summia myös Kauniaisten lastenkodille, Lastenhoitoyhdistykselle, Diakonissalaitokselle, Helsingin Sairastuvalle ja Pelastusarmeijalle.
Sinebrychoffin suvun omistuksessa ollut Hagalundin kartano Espoossa siirtyi Fanny Sinebrychffin kuoltua perintönä hänen veljenpojalleen Arne Grahnille ja läheinen Otaniemen kartano hänen veljentyttärelleen Irene af Forsellesille sekä tämän puolisolle Carl af Forsellesille. He myivät myöhemmin tilat rakennusmaaksi, jolle rakennettiin Westendin, Tapiolan, Otaniemen ja Keilaniemen kaupunginosat.
Lähteet
- ↑ a b c Terttu Niutanen (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa, s. 15, 18–19, 21 Sinebrychoff 2009. Viitattu 30.4.2016.
- ↑ Pettersson, Susanna: Lumoutuneet, Tarinoita taiteen keräilystä 1800-luvun Suomessa, s. 123. WSOY, 2004.
- ↑ Aune Jääskinen: Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff (1859–1917). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Katsaus Westendin historiaan (Arkistoitu – Internet Archive) Prowestend.fi. Viitattu 7.5.2016.
| ||||||||||||||||||
