Fengshui

Fengshui (kiin. 風水, fēngshuǐ, tuuli-vesi) on tuhansia vuosia vanha kiinalainen ympäristöoppi. Fengshuin päämääränä on luoda rakennettu ympäristö, joka edistää ihmisen hyvinvointia. Fengshuin peruskäsite on qi-elämänenergia, jonka vapaata virtaamista fengshuissa pyritään monin eri tavoin parantamaan. Muita keskeisiä periaatteita fengshuissa ovat esimerkiksi ilmansuuntien vaikutukset, ”viisi elementtiä”, jin ja jang sekä numeroiden ja mittojen merkitykset.

Fengshui perustuu muinaisten kiinalaisten havaintoihin siitä, millaisissa paikoissa oli parasta asua ja tuottaa ravintoa. Ilmiön syyksi he käsittivät näkymättömän maailman energiavirrat ja sopusoinnun näkyvän maailman kanssa. Periaatteet yhdistyivät fengshui-opiksi ensimmäisen vuosituhannen jaa. aikana, ja siihen syntyi useita koulukuntia. Kiinassa fengshui on edelleen suosittua niin sisustukseen kuin suotuisan paikan löytämiseenkin talolle, vaikka puolue pyrkiikin rajoittamaan sen käyttöä taikauskona. Länsimaihin fengshui tuli 1900-luvun lopulla sisustus- ja järjestelyoppina. Länsimaisesta näkökulmasta monet fengshuin periaatteet on nähty epätieteellisinä.

Luonne ja toimivuus

Fengshui perustuu uskomukselle, että maailmaa johtavat näkymättömät voimat, kosminen energia, ja suunnittelun takana nähdään pyhiä tarkoituksia ja mystisiä merkityksiä. Fengshuin peruskäsite, aineeton voima qi on peräisin taolaisuudesta yli 2 000 vuoden takaa.

Fengshui on itäaasialaisena menetelmänä erilainen kuin analyyttiset länsimaiset menetelmät. Siitä syystä fengshui vaikuttaakin länsimaalaisesta ajattelusta katsoen epätieteelliseltä. Aasialaisessa ajattelussa näkyvän ja näkymättömän maailman ilmiöt sulautuvat yhteen, ja niiden keskinäisiä vaikutuksia tarkastellaan. Fengshuissa on kyse sopusoinnin luomisesta ihmisen ja hänen oman lähiympäristönsä kanssa, ja asioiden välillä virtaavien voimien ja niiden sääntöjen tunnistaminen edellyttää eläytymiskykyä ja tunteellisuutta. Järkeä fengshuissa aletaan hyödyntää näiden voimien tunnistamista seuraavassa aktiivisessa itsetarkkailussa ja tietoisessa toiminnassa.

Joidenkin fengshuin vastustajien mukaan fengshui on pelkkä vanha kiinalainen myytti ja länsimainen New Age -hullutus. Jotkin fengshuin ohjeista ovat maagisia, eivätkä luonnontieteet tunnusta niiden perusteita. Fengshuin voidaan kylläkin katsoa sisältävän järkeviä sisustus- ja rakentamisohjeita, mutta niiden toimiminen ei kuitenkaan arvostelijoiden mukaan edellytä itämaista mystiikkaa.

Periaatteet

Feng merkitsee ’tuulta’ ja shui ’vettä’. Nimi viittaa siihen, ettei ilmiöllä ole kiinteää muotoa, vaan se valuu ja virtaa.

Fengshuissa uskotaan, että ihmisen asuin- ja työrakennukset sekä hänen esi-isiensä hautojen sijoitus vaikuttavat hänen onneensa ja menestykseensä. Fengshuin mukaan sopiville paikoille oikealla tavalla rakentaminen tuo onnea. Fengshuilla luodaan harmoninen ympäristö, jolla pyritään turvaamaan ihmisen terveys, varallisuus ja hedelmällisyys. Kiinassa fengshuin näkökohdat otetaan perusteellisesti huomioon niin talonrakennuksessa, sisustuksessa kuin hautapaikan valinnassakin. Koska hautapaikaksi kelpaa vain kaikkein paras mahdollinen, hauta voidaan sijoittaa erikoiseenkin paikkaan, kuten keskelle peltoa.

Qi

Fengshuin keskeisin käsite on qi-energia, elämää synnyttävä ja sitä ylläpitävä voima. Qi virtaa kaikkialla, ja se vaihtaa suuntaansa luonnonmuutosten ja ihmisten toiminnan seurauksena. Qi-virtauksia on hyvää tekeviä (sheng) sekä vahingoittavia (sha). Fengshuin mukaan ihminen tuntee hyvän qin rauhoittavana ja huonon qin epämiellyttävänä.

Qi virtaa joka hetki ihmisen kehon sekä häntä ympäröivän maiseman ja talojen läpi. Siellä, missä qi saa virrata vapaasti, elämä kehittyy ilman häiriötä. Jos qi kohtaa esteitä, syntyy patoutumia ja pyörteitä, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä ja pysähtyneisyyden tunnetta, jopa sairautta ja epäonnea. Jos qin virta katkeaa kokonaan, seuraa kuolema.

Qi virtaa talon sisään kaikista aukoista, mutta yleensä etuoven kautta. Se virtaa kaikkien tilojen kautta ja poistuu aukosta, joka on ovea vastapäätä. Qin liikkeistä ja jakautumisesta talossa tai huoneistossa pyritään saamaan tietoa luopan-kompassin tai bagua-diagrammin avulla.

Fengshuissa pyritään parantamaan qin vapaata virtausta talossa ja avaamaan paikkoja, joissa energia on tukossa. Qin kiertoa huoneistossa parannetaan esimerkiksi pitämällä koti siistinä ja järjestyksessä, poistamalla ylimääräiset tavarat, ja sijoittamalla huonekalut niin, etteivät ne peitä etenkään ikkunoita ja ovia. Jos qi virtaa ulos ikkunasta, ulosvirtausta pyritään hidastamaan verhoilla ja kukilla, sillä suuret ja paljaat ikkunat voivat päästää qin ulos liian nopeasti ja vauhdikkaasti. Virtauksen vuoksi suoraan ikkunan ja oven välissä ei suositella vietettävän liian pitkiä aikoja. Kahden oven välistä qi virtaa erityisen vauhdikkaasti, mikä voi tehdä huoneesta epämukavan. Qin virtausta voidaan hidastaa esimerkiksi kattoon ripustettavalla tuulikellolla tai viherkasveilla. Koska qi painuu alas esimerkiksi kattopalkin tai tuuletushormin vaikutuksesta, huoneeseen voidaan ripustaa esimerkiksi tauluja tai bambuhuiluja kohottamaan qitä.

Qitä vahvistavat etenkin sellaiset esineet, joista asukas itse pitää. Qitä vahvistavat esimerkiksi päivänvalo, kaikki elävät asiat kuten ruukkukasvit; kristallit, liikkuvat ja soivat esineet kuten tuulikellot, vesi, itselle merkitykselliset symbolit sekä oikeaan paikkaan sijoitetut peilit. Etenkin peilit ovat fengshuissa hyvin voimakkaita työkaluja. Niiden tehtävä on vauhdittaa energiavirtoja ja myös tehdä kohtisuoraan osoittavat linjat vaarattomiksi ohjaamalla ne muualle tai hajottamalla ne.

Sha qi tarkoittaa, että qi-voima on liian vahvaa, eikä sen vaikutuksessa pidä oleskella. Sha qitä aiheuttavat usein suorat linjat ja terävät kulmat. Liian terävät kulmat tulisi siksi yrittää peittää. Maastossa sha qitä syntyy usein pitkillä silloilla tai suorilla moottoriteillä, ja kaupungeissa, joissa on suoria ja leveitä katuja tai ruutuasemakaavan mukaan suunniteltuja kaupunginosia. Sha qitä syntyy myös, kun korkeista tai terävistä rakennuksista lähtevät linjat osoittavat kohtisuoraan talon sisäänkäyntiä kohti. Tällaisia voivat olla lipputangot, puhelinpylväät tai kirkontornit.

Viisi elementtiä

Kiinalaisen maailmankatsomuksen ja fengshuin ”viisi elementtiä” ovat vesi, tuli, puu, maa ja metalli, joista kaikki materia näkemyksen mukaan koostuu. Fengshuin mukaan ne sisältävät energioita, jotka vaikuttavat ihmisiin eri tavoin. Kotona pyritään saavuttamaan tasapaino näiden elementtien kesken, mistä voi seurata myös sisäinen tasapaino.

Puuelementti tukee esimerkiksi ruokailuhuonetta, lastenhuonetta ja makuuhuonetta sekä muita tiloja ja rakennuksia, jotka palvelevat sosiaalista tarkoitusta. Tulielementtiä käytetään älyllisten ominaisuuksiensa vuoksi hyväksi kouluissa, yliopistoissa ja luovien ihmisten työpaikoilla. Maaenergialtaan vahvoja tiloja käytetään ruokakomeroina ja varastoina, ja harjakattoinen tiilirakennus on Aasiassa erityisen harmonisena pidetty rakennus. Metallielementti yhdistetään fengshuissa vaurauteen, joten sitä käytetään etenkin liikerakennuksissa ja pankeissa. Vesi vetää puoleensa kosmista energiaa, joten kodin lähellä tai sisällä tulisi olla jokin vesielementti tai edes vettä esittäviä kuvia.

Ilmansuunnat

Fengshuin teoriassa ilmansuuntia käsitellään laajasti. Sisustuksen kannalta idän puolta pidetään suotuisana makuuhuoneelle, jotta idän nouseva aamuenergia voi herättää nukkujat. Etelä on vahva ilmansuunta, jonka energia ruokkii elämää. Etelän puolelle suositellaan siksi huoneita, joissa ollaan yhdessä ja seurustellaan. Pohjoiseen antavat huoneet soveltuvat rauhalliseen ja levolliseen käyttöön. Ilmansuunnalla on merkitystä myös esimerkiksi sängyn suunnassa ja katseen suunnassa ruokaa laitettaessa.

Numerot ja mitat

Fengshuissa kiinnitetään huomiota kiinalaiseen numerologiaan, jossa eri numeroilla on eri ominaisuudet. Myös tilojen ja sisustusesineiden mitat ovat hyvin tärkeitä harmonisen energiavirran kannalta. Fengshui-konsultit käyttävät usein fengshui-mittaa, joka osoittaa eri pituusjaksojen suotuisan tai epäsuotuisan vaikutuksen. Fengshuissa esineen energia muuttuu aina 43 senttimetrin välein. Jokaisessa välissä on aina kahdeksan noin 5,5 senttimetrin pituista jaksoa, jotka jaetaan edelleen neljään osa-alueeseen. Jotkin näistä osa-alueista lupaavat hyviä asioita ja jotkin huonoja. Eurooppalaiset mittanormit eivät useinkaan vastaa fengshuin oppeja. Fengshuin mukaan esimerkiksi länsimaisen sängyn mitat 2 × 1 metriä merkitsevät varkautta ja eroamista ja kirjepaperin standardipituus 29,7 senttimetriä uhkaa raskailla menetyksillä. Jokaisella ihmisellä on lisäksi oma gua-numeronsa, joka lasketaan syntymävuoden pohjalta. Sen avulla ihminen voi tarkistaa luoshu-taikaneliöstä itselleen suotuisimmat ilmansuunnat.

Esineiden energiat

Fengshuin mukaan kaikki kodin sisällä on elävää ja koti ja fyysinen ympäristö peilaavat sisäistä elämää ja päin vastoin. Teorian mukaan esimerkiksi vastenmieliset esineet kyllästyvät negatiivisilla ajatuksilla ja tunteilla, mikä vahingoittaa asujaa ajan mittaan. Tämän vuoksi kodissa lähellä tulee säilyttää vain asukkaan mielestä elämänmyönteistä tavaraa. Fengshuissa paikan menneisyydellä uskotaan olevan vaikutusta siihen, kokevatko asukkaat ongelmia, sillä menneistä tapahtumista uskotaan jäävän paikkaan jäljet. Fengshuin harjoittajat joskus puhdistavat tai neutraloivat asunnon ennen muuttoa siihen, jos paikalla on aiemmin tapahtunut jotain kielteistä. Puhdistaminen voidaan tehdä esimerkiksi tulella, suolalla, äänellä, yrteillä tai kuunvalolla.

Jin ja jang

Jin ja jang ovat vastakohtaisuuksia, jotka tulee fengshuin mukaan järjestää harmonisesti ja tasapainoisesti. Kun feminiinistä jin-energiaa on enemmän kuin maskuliinista jangia, kiinteistö on usein levollinen, pimeä, hiljainen ja rauhoittava. Jos sitä on kuitenkin liikaa, paikka on eloton ja heikko. Jos jangia on enemmän, paikka on valoisa ja aktiivinen. Liian suuri määrä jangia tekee paikasta kuitenkin stressaavan ja päällekäyvän. Jang-alueille suositellaan sijoitettavan esimerkiksi olohuone, lastenhuone, keittiö ja työhuone. Jin-alueille suositellaan makuuhuonetta, kylpyhuonetta ja varastotiloja.

Heraldiset eläimet

Klassisessa fengshuissa tunnetaan viisi heraldista eläintä. Kilpikonna turvaa talon selustan, tiikeri ja lohikäärme tukevat taloa sivuilta, feeniks-lintu on talon edessä, ja käärme edustaa ihmistä tai kotia ja lepää turvassa lohikäärmeen kohdussa.

Hyviä ja huonoja elementtejä

Hyödyllisiä elementtejä fengshuin mukaan ovat tuoreet kukat ja kasvit, virtaava vesi ja puiset esineet. Sähkölaitteiden uskotaan olevan haitallisia sängyn lähettyvillä, ja metallisängyn uskotaan voivan johtaa haitallisesti sähköä. Liian kova tai himmeä valo, äänet, peilit, suuret kasvit ja terävät metalliesineet voivat olla makuuhuoneessa haitallisia. Pölyllä on huono qi-energia, ja paikalleen jätettyjen tai kauan säilytettyjen tavaroiden hitaasti virtaava qi saattaa vaikuttaa kielteisesti.

Talon sijainti

Fengshuin peruskysymyksiä on talon sijainti maan muotojen keskellä. Talon tulisi fengshuin mukaan sijaita vakaan taustan, kuten mäen edessä, ja sen sivuilla pitäisi myös olla jotain tukevaa, kuten kasvillisuutta. Talon edessä tulisi olla avoin näkymä, kuten rauhallista vettä. Fengshuin mukaan paras talon paikka on tuulelta suojassa. Tuulen katsotaan voivan puhaltaa paikan hyvän qin pois, joten tuuliselle paikalle suositellaan hankkimaan suojaavaa kasvillisuutta, kuten suuria puita. Veden on paras sijaita talon edessä ja virrata taloa kohti. Suurten ja hyvinvoivien puiden katsotaan vahvistavan qitä.

Jos naapurina on esimerkiksi tehtaita, hautausmaita, teurastamoja tai hautaustoimistoja, rakennus voi saada niistä haitallista energiaa. Kirkon vaikutus riippuu henkilön omasta suuntautuneisuudesta.

Puutarha

Fengshuin mukaisessa puutarhassa olennaista on puutarhaelementtien tasapainoisuus, soveltuvuus ympäristöön ja luonnonmukaisuus. Fengshui-puutarhassa tärkeää on rakenteiden, kasvien, ruukkujen ja muiden puutarhan elementtien oikea sijoittaminen. Puutarhan suunnittelussa on otettava huomioon maaston muodot. Puutarhan hoidossa on tärkeää ympäristöystävällisyys ja luonnonmukaisuus. Fengshui-puutarhassa käytetään baguaa, eli tietynlaista kartoitusta, jossa otetaan huomioon ilmansuunnat.

Oppisuunnat

Fengshuihin kuuluu nykyisin monia oppisuuntia. Kiinalaisesta alkuperäisestä fengshuista on länsimaissa muodostunut yksinkertaistettu sisustus- ja järjestelytaito.

Kiinalainen fengshui

Kiinalaisessa fengshuissa käytetään kompassia (luopan) etsimään suotuisia asuinpaikkoja. Fengshui-kompassin keskellä on tavallinen kompassi, jonka ympärillä olevaan kiekkoon on kuvattu kiinalainen fyysinen maailmankaikkeus. Kompassilla kohteesta otetaan mittoja ja maastomuotojen perusteella talolle lasketaan paras suunta. Valmiissa talossa kompassilla tehdään vielä laskelmia, joiden perusteella taloon voi suositella muutoksia.

Luopan-kompassilla katsotaan tutkittavana olevaan paikkaan vaikuttavien eri energioiden laatu ja niiden yhteisvaikutus. Tähän tietoon yhdistetään paikalla oleskelevien ihmisten syntymäaikaan perustuvia laskelmia, ja näin saatu tieto voidaan yhdistää heidän elämäänsä. Tietoa käytetään selittämään, miksi jokin paikka on suotuisa tai epäsuotuisa, tai yhdelle menestyksekäs mutta toiselle onneton.

Länsimainen fengshui

Länsimaissa yleisin on tila-fengshui. Siinä tarkasteltavaa yksikköä käsitellään muuttumattomana tilana, johon sovelletaan maakartan (dipa) energiakaaviota. Se voidaan ilmaista joko kahdeksan ilmansuunnan bagua-kaaviona tai luoshu-kaaviona. Kaaviossa eri ilmansuunnat tai ruudukon osat yhdistetään tietyntyyppisiin energioihin. Bagua-kartan trigrammit edustavat kahdeksaa elämänalaa. Bagua-kartta asetetaan kodin pohjapiirroksen päälle, jolloin nähdään, missä päin taloa tai asuntoa elämänalat sijaitsevat. Sen kautta niihin pystytään vaikuttamaan.

Länsimaissa harjoitettu fengshui keskittyy lähinnä sisustamiseen, ja sitä voidaan soveltaa yksityisasunnoissa, työpaikoilla ja myymälöissä.

Historiaa

Taustaa

Fengshuin uskotaan olevan kolmestatuhannesta kuuteentuhanteen vuotta vanha, mutta sen teorian muodostumisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Jo muinaiset kiinalaiset uskoivat, että ympäristö vaikuttaa ihmiseen eri tavoin. Kiinalaisten kivikautisten paimentolaiskansojen uskotaan 3000-luvulla eaa. jakaneen elinalueensa energialtaan hyviin ja huonoihin paikkoihin. Siihen aikaan ihmisille oli elintärkeää löytää riittävästi ravintoa ja turvallinen oleskelu- ja lepopaikka. Ihmiset huomasivat luontoa tarkkaillessaan, että tietyt paikat soveltuivat toisia paremmin viljelyyn, karjankasvatukseen ja elämiseen. He käsittivät ilmiön syyksi sen, että tällaisissa paikoissa näkyvän maailman asiat ja näkymättömän maailman energiavirrat ovat sopusoinnussa. Havainnoissa alettiin ajan myötä nähdä lainalaisuuksia ja järjestelmällisyyttä, joten niistä ryhdyttiin johtamaan sääntöjä. Lainalaisuuksista saatua tietoa kutsuttiin nimellä kanyu, joka oli nykyisen fengshui-järjestelmän edeltäjä. Euroopassa perimätietoa jonkin tietyn paikan energialaadusta kutsutaan geomantiaksi, jolla viitataan joskus myös fengshuihin.

Itämaisessa kulttuurissa uskottiin kuolleiden henkien voivan suojella ja siunata eläviä, minkä vuoksi hautauspaikat olivat tärkeitä. Vainajien ”talojen” tuli sijaita lähellä elävien sukulaisten taloja, jotta elävät saattoivat saada kuolleiden siunauksen. Asuin- ja hautapaikkoja etsivätkin erityisesti valitut viisaat ja ikänsä tehtävään opiskelleet miehet. He tutkivat maastoa tarkasti ja kaikista näkökulmista ja päättivät sen pohjalta, oliko paikka suotuisa asumuksille. Talot rakennettiin huolellisesti niin, ettei luonto joutunut kärsimään. Talon takana tuli olla jotain vakaata kuten kallio, sivuilla mäkiä tai kasvillisuutta, ja eteenpäin avoin näkymä. Merkitystä oli luonnon muotojen lisäksi veden virtaussuunnalla, valolla, kulkemisen helppoudella ja ilmansuunnilla. Luonnon näkyvien voimien lisäksi tärkeänä pidettiin myös maan sisällä ja sen yläpuolella kulkevien energiavirtojen tulkitsemista.

Tarun mukaan fengshuin periaatteet kehitti Kiinan ensimmäinen hallitsija Fu Xi (2953–2838 eaa.) ohjaamaan kansansa elämää, opastamaan heitä luonnon rytmeihin ja varustamaan ihmiset turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteella.

Vanhimmalla kiinalaisella kirjalla, 4 500 vuotta vanhalla I-Chingillä eli Muutosten kirjalla on ollut suuri vaikutus fengshuihin. ”Viiden elementin” eli tulen, veden, puun, metallin ja maan teoria tuli käyttöön Han-dynastian aikana.

Vanhimmat säilyneet fengshui-kirjoitukset löytyvät Taiwanista ja Hongkongista neljänneltä vuosisadalta eaa. Vanhin tunnettu lähde, joka sisältää fengshui-käsitteen, on 300-luvulta jaa. peräisin oleva Guo Pun kirjoittama Hautajaiskirja. Nykyään käytetyt fengshuin käsitteet kehittyivät 800-luvulla. Varhaisimman koulukunnan, muotokoulukunnan perustajana pidetään Yang Yun Sungia, joka oli keisari Hi Tsangin neuvonantaja. Sata vuotta hänen jälkeensä Wang Chi kehitti kompassikoulukunnan eli Fujian-koulukunnan. Näiden koulukuntien menetelmät yhdistettiin 1800-luvulla.

Vanhat kirjoitukset ovat hyvin vaikeaselkoisia, ja hallitsevat luokat pitivät hovissaan luvansaaneita ja oppineita tulkitsijoita, joiden palvelukset olivat hyvin kysyttyjä.

Syntetisoituminen

Kiinalaisen arkkitehtuurin sijaintiperiaatteista syntetisoitui fengshuiksi nimetty oppi Tang-dynastian loppuun mennessä, ja kaikki arkkitehdit ottivat ne vakavasti. Oppi oli jakaantunut pohjoisen ja etelän koulukuntiin. Fengshuin noudattaminen teki kiinalaisesta arkkitehtuurista hyvin omaleimaisen läntiseen arkkitehtuuriin verrattuna, sillä se korosti sijainnin ja ajoituksen tärkeyttä sekä uskoi hyvään tai huonoon onneen tavalla, jota länsimaissa voidaan pitää taikauskona.

Fengshui oli historian aikana usein pelkästään ylempien luokkien salattua tietoa, ja Kiinan keisari pyrki pitkään pitämään fengshuin salaisuudet tavallisen kansan ulottumattomissa. Keisarin sanotaan vuonna 1420 käskeneen mestauttaa sen vuoksi kaikki fengshui-mestarit. Fengshuin käyttö ja levitys olivat usein kiellettyjä, jotta vihamiehet eivät voisi käyttää sitä hallitsijasukua vastaan.

Leviäminen länteen

Euroopassa ja sen jälkeen Amerikassa fengshuista alettiin kuulla 1500-luvulta alkaen portugalilaisten jesuiittapappien ansiosta, jotka olivat olleet Kiinassa lähetystyössä.

Länsi-Euroopassa fengshui levisi elämäntyyliksi 1900-luvun lopulla samaan tapaan kuin moni muukin itämainen asia taistelulajeista hoitomuotoihin ja ruokakulttuuriin.

Kiinassa nykyisin

Keisarivallan jälkeen Mao Zedong kielsi fengshuin kommunismin vastaisena, mutta jatkoi itse sen käyttöä. Hänen jälkeensäkään fengshui ei ole ollut virallisesti sallittua, mutta sen harjoittamiseen ei puututa.

Fengshuin suosio on 2000-luvulla kasvanut Kiinassa huomattavasti monella elämänalalla. Vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan 70 prosenttia kiinalaisista on sitä mieltä, että fengshuin käyttöä pitäisi rohkaista eikä suitsia. Fengshui-konsulttien palvelukset ovat nykyisin hyvin kysyttyjä, minkä on katsottu johtuvan osittain Kiinan kiinteistöbuumista. Nanjingin yliopistossa käynnistyi vuonna 2005 ensimmäinen fengshui-arkkitehtuurin kurssi, mikä herätti paljon keskustelua siitä, onko fengshui taikauskoa vai tärkeää kiinalaista perinnettä. Sittemmin muutkin yliopistot ovat aloittaneet omat fengshui-kurssinsa. Paikallisviranomaiset käyttävät usein fengshui-mestarien palveluksia toimistojensa suunnittelussa, ja monet virkamiehet uskovat fengshuin auttamaan heitä saamaan ylennyksen.

Kiinan kommunistinen puolue pitää fengshuita ”feodaalisena taikauskona”, joka on ristiriidassa marxismin kanssa. Sen vuoksi vuoden 2016 alusta lähtien fengshui-toimintaa järjestävät puolueen jäsenet voidaan erottaa ja toimintaan osallistuvat saada varoituksen.

Koulukunnat

Kun fengshuin teoriat kehittyivät eri suuntiin, syntyivät koulukunnat. Fengshuissa on vähintään yhdeksän koulukuntaa. Ne keskittyvät eri asioihin, kuten astrologiaan, matemaattisiin laskelmiin, maasäteilyyn, maaston muotoihin tai qi-virtaan. Jotkin koulukunnat ovat toisia intuitiivisempia ja toiset käyttävät enemmän aika- ja tila-aspekteja. Keskeisimmät koulukunnat ovat muotokoulukunta ja kompassikoulukunta.

Muotokoulukunta on fengshuin vanhin haara, ja sen teoriat ovat fengshuin perusta. Muotokoulukunta on peräisin lounaisesta Kiinasta, missä maasto on hyvin kumpuilevaa ja vaihtelevaa. Tämän vuoksi muotokoulukunta opettaa päättelemään, miten qi liikkuu erilaisissa paikoissa maaston halki ja asumusten ympärillä.

Kompassikoulukunta on toinen vanha haara, ja sen historia yltää parintuhannen vuoden taakse. Se kehittyi laakeamaastoisessa Pohjois-Kiinassa. Sen vuoksi siinä kiinnitetään huomiota ilmansuuntiin ja taivaankappaleisiin. Kompassikoulukunta muun muassa laskee, milloin asiat kannattaa tai ei kannata tehdä. Kompassikoulukunnan kolme tavallisinta haaraa ovat lentävät tähdet, kahdeksan taloa ja neljä pylvästä.

Mustan hatun tiibetiläis-tantrinen buddhalainen koulukunta on lännessä vahvimmin läpi lyönyt fengshuin haara. Sen lähtökohtia ovat muotokoulukunta ja qi-virran suunta. Koulukunnasta teki tunnetun mestari Lin Yun, joka esitteli fengshuin länsimaalaisille 1960-luvulla. Mustan hatun koulukunta mukautuu nykyajan haasteisiin ja länsimaiseen ajattelutapaan muita koulukuntia selkeämmin, mikä on avittanut sen nopeaa laajenemista lännessä. Mustan hatun koulukunnassa käytetään baguaa, ja se edellyttää vahvaa omaa panosta prosessiin osallistumisessa ja itsensä puhdistamisessa.

Katso myös

• Geomantia
• Neljä eläintä
• Vastu shastra

Lähteet

• Moosbach, Martin: Feng shui: tie harmoniseen asumiseen. 7Hill, 2010. ISBN 978-3-8331-5980-0.
• Nyholm Winqvist, Agneta: Elämäntapana feng shui. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33797-7.
• Nyholm Winqvist, Agneta: Feng shui ja suomalainen koti. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29322-9.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kristiina Mäntynen: Fengshui – harmoniaa kiinalaisittain