Foo Fighters

Foo Fighters
Foo Fighters esiintymässä vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa	1995–
Tyylilaji	hard rock, post-grunge, grunge, alternative rock, punk rock, heavy metal
Kotipaikka	Seattle, Washington, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Dave Grohl, laulu, kitara Chris Shiflett, kitara, taustalaulu Nate Mendel, basso Pat Smear, kitara, taustalaulu (1995–1997, 2006–2007, 2010–) Rami Jaffee, koskettimet (2017–) Josh Freese, rummut (2023–)
Entiset jäsenet	William Goldsmith, rummut, lyömäsoittimet (1995–1997) Franz Stahl, kitara, taustalaulu (1997–1999) Taylor Hawkins, rummut, lyömäsoittimet, laulu (1997–2022)
Levy-yhtiö	RCA Records Capitol Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Foo Fighters on Dave Grohlin, Nirvana-yhtyeen entisen rumpalin, vuonna 1994 perustama rockyhtye. Yhtyeen nimi tulee toisen maailmansodan aikaisista ”foo-hävittäjistä”.

Yhtyeen kuusi ensimmäistä albumia ovat olleet ehdolla Grammy-palkinnon saajiksi parhaasta rock-albumista. Yhtye on voittanut parhaan rock-albumi palkinnon neljä kertaa. Yhteensä yhtye on voittanut 12 kertaa Grammy-palkinnon.

Yhtyeen musiikilliset esikuvat ovat muun muassa Queen, Cheap Trick, Ramones, Dead Kennedys ja The Who^lähde?. Yhtyeellä on myös vaikutteita myös heavy metal -yhtyeiltä, minkä vuoksi yhtyeen joissakin kappaleissa esiintyy heavy metal -riffejä.

Yhtyeen tunnetuimmat kappaleet ovat ”Big Me”, ”Monkey Wrench”, ”Everlong”, ”Learn to Fly”, ”All My Life”, ”Times Like These”, ”Best of You”, ”The Pretender”, ”Rope” ja ”Walk”.

Historia

Dave Grohl tuli tutuksi grunge-yhtye Nirvanan rumpalina vuosina 1991–1994, jolloin yhtye oli suosituimmillaan, varsinkin toisen albumin Nevermindin aikoihin. Yhtye hajosi vuonna 1994, kun yhtyeen keulahahmo, laulaja-kitaristi Kurt Cobain, teki itsemurhan. Grohl oli viikkokaupalla terapiassa ystävänsä takia, mutta toipui nopeasti.

1990-luku

Vuonna 1994 Dave Grohl aloitti sooloprojektin ja levytti vuosina 1994–1995 albumin Foo Fighters, jossa hän soitti kaikki basso-, rumpu- ja kitararaidat lukuun ottamatta kappaletta "X-static", jossa kitaraa soitti Greg Dulli. Albumi äänitettiin samassa studiossa missä Nirvana nauhoitti viimeisen studiokappaleensa You Know You're Rightin, joka julkaistiin singlenä vuonna 2002. Grohl alkoi tämän jälkeen muodostaa yhtyettä ja otti ensimmäiseen kokoonpanoon basistiksi Nate Mendelin, rumpaliksi William Goldsmithin ja toiseksi kitaristiksi Nirvanan kiertuekitaristi Pat Smearin.

Vuonna 1997 yhtye julkaisi monesti sen varsinaisena debyyttialbumina pidetyn The Colour and the Shapen, joka oli myyntimenestys ja sitä pidetään yhtenä yhtyeen parhaista tuotoksista. Albumi sisälsi singlehitit "My Hero", "Monkey Wrench" ja "Everlong", joista kaikista tehtiin musiikkivideot. Goldsmithin rumpuosiot oli jo nauhoitettu levylle, mutta Grohl päätti soittaa ne itse uusiksi. Tämän jälkeen Goldsmith jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli Taylor Hawkins.^lähde?

Vuonna 1999 yhtyeen kolmas albumi There Is Nothing Left to Lose julkaistiin, joka sisälsi suuren hitin "Learn to Fly", josta myös tehtiin hyvin tunnettu musiikkivideo, jolla esiintyi huumorirock-yhtye Tenacious D. Albumilla yhtye siirtyi hieman pop-musiikin suuntaan. Myös singlet kappaleista "Next Year" ja "Breakout" saivat huomiota: "Next Year" oli televisiosarja Edin ensimmäisen kauden tunnuskappale ja "Breakout" oli Me kaksi ja Irene elokuvan soundtrackilla.^lähde?

2000-luku

Vuonna 2001 yhtye oli hajoamisen partaalla muun muassa liiallisesta esiintymisestä ja jäsenten välisistä riidoista johtuen. Rumpali Taylor Hawkins otti samana vuonna yliannostuksen heroiinia. Yhtyeen hajoamisesta huhuttiin vuonna 2002, kun Dave Grohl liittyi rumpaliksi Queens of the Stone Ageen. Myöhemmin Dave mainitsi, että hän vierailisi ainoastaan yhtyeen albumilla Songs for the Deaf. Saman vuoden aikana Foo Fighters julkaisi neljännen pitkäsoittonsa One by One, jolloin spekulaatiot yhtyeen hajoamisesta loppuivat. Albumilta nousivat suuret hitit "All My Life" ja "Times Like These". Myös kappaleet "Low" ja "Have It All" saivat radiosoittoa osakseen. One by One albumia pidetään yhtenä Foo Fightersin huonoimmista ja Grohl onkin sanonut että albumilla on neljä hyvää kappaletta, mutta levyn muita kappaleita hän ei soittaisi enää ikinä. One by One -albumista tuli toinen Grammy-palkinto (paras rock-levy) Foo Fightersille. Lisäksi myös hitti All My Life palkittiin Grammyllä parhaana hard rock-esityksenä.^lähde?

Vuonna 2004 yhtye julkaisi ensimmäisen live-DVD:nsä Everywhere But Homen, joka sisältää neljä konserttia Torontosta, Washingtonista, Slane Castlesta ja Reykjavíkista yhtyeen One by One -kiertueelta . Vuonna 2005 yhtye levytti tupla-albumin In Your Honor, jonka ensimmäinen puoli oli raskasta rockia ja toinen puoli soitettu akustisesti. Albumilla vierailivat muun muassa Led Zeppelinin basisti John Paul Jones ja jazz-laulaja Norah Jones.

Foo Fighters aloitti kesäkuussa 2006 akustisen kiertueen. Kiertueella oli mukana Foo Fightersin jäsenien lisäksi myös Foo Fightersin entinen kitaristi Pat Smear sekä viulisti Petra Haden. Myös Rami Jaffee The Wallflowers yhtyeestä soitti koskettimia ja pianoa. Yhtye on tehnyt myös muutaman sähkoisen keikan kiertueen aikana. Samana vuonna yhtye julkaisi myös ensimmäisen live-albuminsa Skin and Bonesin, joka julkaistiin marraskuussa 2006. Siitä julkaistiin myös DVD-versio. Syksyllä 2007 yhtye julkaisi singlen "The Pretender", jonka jälkeen julkaistiin albumi Echoes, Silence, Patience & Grace.

Marraskuussa 2009 yhtye julkaisi kokoelma-albumin, jolle on kerätty yhtyeen tunnetuimmat kappaleet. Albumi sisältää myös ennen julkaisemattomat kappaleet, "Wheels" sekä "Word Forward". Kokoelma oli kuudes Yhdysvalloissa miljoonamyyntiin yltänyt yhtyeen levy.

2010-luku

Yhtyeen uran kattava dokumenttielokuva, Foo Fighters: Back And Forth, julkaistiin 6. huhtikuuta 2011 ja albumi Wasting Light julkaistiin 12. huhtikuuta 2011. Vuonna 2012 yhtye ilmoitti jäävänsä tauolle. Grohl palasi Queens of the Stone Ageen ja soitti rumpuja tämän vuonna 2013 julkaistulla albumilla ... Like Clockwork. Grohl ohjasi yhtyeen tauolla myös dokumenttielokuvan äänitysstudio Sound Citystä Los Angelesissa. Yhtye palasi pian tämän jälkeen tauolta, ja ilmoitti aloittavansa kahdeksannen levyn äänittämisen. Albumi Sonic Highways ja sen tekemisestä kertova Grohlin ohjaama kahdeksanosainen dokumenttisarja ilmestyivät vuonna 2014.

Loppuvuonna 2015 Foo Fighters julkaisi viiden kappaleen EP-levyn Saint Cecilia. Yhtye teki kappaleet kunnianosoituksena faneilleen sekä Pariisiin terrori-iskujen uhreille. Yhtye jäi tämän jälkeen tauolle pariksi vuodeksi kunnes teki paluun vuonna 2017 uudella levyllä Concrete And Gold.

2020-luku

25. helmikuuta 2022 saa ensi-iltansa kauhukomedia "Studio 666". Elokuvassa yhtye menee studioon äänittämään albumiaan, mutta hommat saavat yliluonnollisia käänteitä.

Yhtyeen rumpali Taylor Hawkins kuoli 25. maaliskuuta 2022 kesken Etelä-Amerikan kiertueen. Vuonna 2023 yhtyeen rumpaliksi julkistettiin Josh Freese.

Kokoonpano

Nykyinen

• Dave Grohl – laulu, kitara
• Chris Shiflett – kitara, taustalaulu
• Nate Mendel – basso
• Pat Smear – kitara, taustalaulu (1995–1997, 2006–2007 (kiertueella), 2010–)
• Rami Jaffee - koskettimet
• Josh Freese - rummut (2023-)

Entiset jäsenet

• Franz Stahl (1997–1999)
• William Goldsmith (1995–1997)
• Taylor Hawkins – rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu (1997-2022)

Aikajana

Diskografia

Pääartikkeli: Foo Fightersin diskografia

• Foo Fighters  (1995)
• The Colour and the Shape  (1997)
• There Is Nothing Left to Lose  (1999)
• One by One  (2002)
• In Your Honor  (2005)
• Echoes, Silence, Patience & Grace  (2007)
• Wasting Light  (2011)
• Sonic Highways  (2014)
• Concrete and Gold  (2017)
• Medicine at Midnight  (2021)
• But Here We Are  (2023)

Foo Fighters Suomessa

• Vuonna 2003 yhtye esiintyi Helsingin Tavastia-klubilla Sinebrychoffin järjestämällä keikalla, jonne liput arvottiin.
• Kesällä 2008 yhtye esiintyi Seinäjoen Provinssirockissa.
• Kesäkuussa 2011 yhtye esiintyi Helsingin Kalasatamassa.
• Kesäkuussa 2017 yhtye esiintyi Rock the Beach-festareilla Hietaniemen uimarannalla.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Foo Fighters Wikimedia Commonsissa

• Viralliset kotisivut
• Foo Fighters Myspacessa (englanniksi)

n k m Foo Fighters Dave Grohl Josh Freese Pat Smear Nate Mendel Chris Shiflett Rami Jaffee William Goldsmith Franz Stahl Taylor Hawkins Studioalbumit Foo Fighters The Colour and the Shape There Is Nothing Left to Lose One by One In Your Honor Echoes, Silence, Patience & Grace Wasting Light Sonic Highways Concrete and Gold Medicine at Midnight But Here We Are EP:t Five Songs and a Cover Songs From the Laundry Room Saint Cecilia 01070725 00020225 01050525 01999925 00959525 Livealbumit Skin and Bones 00950025 00111125 - Live in London 00070725 Live At Studio 606 00050525 Live In Roswell Kokoelmat Greatest Hits Medium Rare Media Everywhere but Home Skin and Bones Live at Wembley Stadium Foo Fighters: Back And Forth Foo Fighters: Sonic Highways Singlet ”Exhausted” ”This Is a Call” ”I’ll Stick Around” ”For All the Cows” ”Big Me” ”Alone + Easy Target” ”Monkey Wrench” ”Everlong” ”My Hero” ”Walking After You” ”Learn to Fly” ”Stacked Actors” ”Generator” ”Breakout” ”Next Year” ”The One” ”All My Life” ”Times Like These” ”Low” ”Have It All” ”Best of You” ”Razor (live)” ”DOA” ”Resolve” ”No Way Back/Cold Day in the Sun” ”Cold Day in the Sun” ”Miracle” ”The Pretender” ”Long Road to Ruin” ”Cheer Up, Boys (Your Make Up Is Running)” ”Let It Die” ”Wheels” ”Rope” ”Walk” ”Arlandria” ”These Days” ”Bridge Burning” ”Something from Nothing” ”The Feast and the Famine” ”Congregation” ”What Did I Do? / God As My Witness” ”Outside” ”Saint Cecilia” ”Run” ”The Sky Is a Neighborhood” ”The Line” ”Shame Shame” ”No Son of Mine” ”Waiting on a War” ”Making a Fire” ”Love Dies Young” ”Rescued” ”Under You” ”Show Me How” ”The Teacher” ”The Glass”