François Mansart
Nykymaailmassa François Mansart on aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella alalla, François Mansart on tavalla tai toisella läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Teknologian ja yhteiskunnan kehittyessä François Mansart:stä tulee kiinnostava kohde, joka auttaa ymmärtämään paremmin ympäröivää maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme François Mansart:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme laajemman näkökulman tähän nykyään niin toistuvaan aiheeseen.
François Mansart (13. tammikuuta 1598 – 23. syyskuuta 1666) oli yksi ranskalaisen varhaisklassismin arvostetuimmista arkkitehdeista. Hänen päätöinään pidetään Blois’n linnan niin sanottua Orléansin siipeä sekä Pariisin lähellä sijaitsevaa Maisons-Laffitten linnaa.
François Mansart käytti rakennuksissaan usein aumakattoa, jonka lappeet rakennettiin kahteen eri kulmaan niin, että uloimmat lappeet tehtiin hyvin jyrkiksi ja varustettiin ikkunoilla. Rakenne kasvatti asuttavaa lattiapinta-alaa rakennuksen ulkoseinien vierellä. Tämä teki kattotyypistä suositun ja sitä alettiin kutsua hänen tyylikseen (ransk. toit à la Mansart) ja lopulta hänen nimellään eli mansardikatoksi (toit mansart). Jyrkän lappeen rajaamia huonetiloja alettiin kutsua mansardihuoneiksi (mansarde) tai mansardikerroksiksi.
Ylimääräisellä taitteella varustettuja kattoja on kuitenkin rakennettu Ranskassa jo 1500-luvun puolivälissä. Esimerkiksi vuonna 1546 rakennetun Lescot-siiven katto Louvren palatsissa on sellainen. Tämän kauden katoissa alempi lape jää kuitenkin näyttävän attikan vuoksi usein maan pinnalta katsoen näkymättomiin. Pierre Lescot'n suunnittelema kattotyyppi tulikin tunnetuksi vasta myöhemmin nimellä mansardikatto.
Lähteet
- ↑ François Mansart, précurseur de l'architecture classique en France Maisons-Laffitte. Viitattu 7.3.2012. (ranskaksi)
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Osa 5, s. 1335. Helsinki 1963: Otava.
| ||||||||||||||||||||||
