Tässä artikkelissa keskitymme aiheeseen Georges Duby, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri piireissä ja aloilla. Vuosikymmenten ajan Georges Duby on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, ja sen merkitys kasvaa edelleen. Ajan mittaan Georges Duby on vaikuttanut ihmisiin, yhteiskuntiin ja yhteisöihin eri tavoin ja synnyttänyt loputtomasti mielipiteitä, kantoja ja lähestymistapoja. Tällä kertaa perehdymme Georges Duby:n oleellisiin, kiistanalaisimpiin ja merkittävimpiin puoliin, jotta voimme syventää sen merkitystä ja ymmärtää sen vaikutusta eri yhteyksissä.
Georges Duby (7. lokakuuta 1919 Pariisi – 3. joulukuuta 1996 Provence) oli ranskalainen keskiaikaan perehtynyt historioitsija, professori ja akateemikko.
Duby oli lähtöisin pariisilaisesta käsityöläisperheestä ja nuoruudessaan hän menestyi erinomaisesti kansallisessa piirustuskilpailussa, sijoittuen palkinnoille.
Georges Duby valmistui kirjallisuuden opettajaksi 1942, sodan parhaillaan riehuessa ja Ranskan ollessa saksalaisten miehittämä. Valmistumisensa jälkeen hän aloitti uransa opettajana. Hän siirtyi opettajaksi yliopistoon saatuaan nimityksen assistentin virkaan sodan päätyttyä. Hän opetti Besançonin yliopistossa vuodet 1950―1951, ja sen jälkeen Aix-en-Provencessa, kaupungissa, jonka ympäristöön hän asettui lopullisesti asumaan.
Vuonna 1953 Duby väitteli kirjallisuuden tohtoriksi Sorbonnessa ja juuri tämän väittelyn jälkeen hänet nimettiin keskiajan historian professoriksi humanistiseen tiedekuntaan Aix-en-Provencen yliopistossa.
Opetustyö jatkui uudella foorumilla kun hänet äänestettiin keskiajan oppituolin haltijaksi College de Farnceen 1970. Melkoisen pian, eli 1974 hänet äänestettiin jäseneksi Ranskan kirjoitus- ja kaunokirjallisuusakatemiaan. Varsinaiseen Ranskan akatemiaan, kuolemattomaksi kuolemattomien joukkoon, hän pääsi 1987.
Historiantutkimuksessa Duby keskittyi 900–1200-lukuihin Länsi-Euroopassa ja eritoten syntymässä olevaan Ranskaan. Tuotantonsa välityksellä, kuin myös historianmetodologisilla kirjoituksillaankin, Duby kuului Annalistisen koulukunnan etevimpiin kirjoittajiin.
Kirjoittajana Duby on tyyliltään lähes ylivoimainen omana aikanaan. Sen lisäksi hänen mahtavaa tietämystään ja oppineisuuttaan käytettiin myös dokumentaarisissa televisio-ohjelmissa ja historiallisissa sarjoissa. Näin hän ansioitui myös historian popularisoinnin vaikeassa tehtävässä.
Tuotannossaan Duby käytti lähdemateriaalina hyvin radikaalilla tavalla uusia ja erilaisia lähteitä. Eritoten ns. monumentit olivat keskeisiä hänen lähdemateriaalissaan. Tietenkin hän myös taitavalla tavalla käytti vanhoja asiakirjalähteitä, joiden uudenlainen luentatapa antooi myös uudenlaisia tuloksia.
Suuria ansioita Duby hankki myös kirjoittamalla historian unohdetuista ryhmistä, kuten esimerkiksi naisista. Useissa teoksissaan on esillä naisen historiaa tai ainakin historia, jossa naisella on hyvin keskeinen rooli. Myös miesyhteiskuntaa käsittelevissä teoksissa tulee mielenkiintoisella tavalla usein esiin myös yhteiskunnassa toiminut nainen. Tällaisia naiseen keskittyviä Dubyn teoksia ovat esimerkiksi:
|