Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991

Tässä artikkelissa tutkimme Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991:n aihetta analysoidaksemme sen vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991 on ollut mielenkiinnon ja keskustelun kohteena useilla eri aloilla, olipa se sitten akateeminen, sosiaalinen, kulttuurinen tai poliittinen. Sen vaikutus on ollut merkittävä siinä, miten ihmiset näkevät ja lähestyvät tiettyjä ongelmia sekä tavassa toimia ympäristössään. Tässä tekstissä tarkastelemme erilaisia ​​Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja kattava näkemys Georgian kansanäänestys itsenäisyydestä 1991:stä, jotta voidaan edistää tämän aiheen syvempää ja pohdiskelevaa ymmärtämistä.

Kansanäänestys Georgian itsenäistymisestä Neuvostoliitosta pidettiin Georgian tasavallassa 31. maaliskuuta 1991.

Kansanäänestyksen järjestämisestä päätti Georgian korkein neuvosto, joka oli valittu ensimmäisissä neuvosto-Georgiassa pidetyissä vapaissa vaaleissa lokakuussa 1990. Sitä hallitsi itsenäisyyttä kannattanut ryhmittymä Pyöreä pöytä – Vapaa Georgia, jota johti neuvostokauden toisinajattelija Zviad Gamsakhurdia. Georgia oli pääosin boikotoinut koko Neuvostoliiton laajuista, valtion säilyttämistä koskenutta kansanäänestystä ja neuvotteluja uudesta liittosopimuksesta 17. maaliskuuta. Georgiasta tuli neljäs neuvostotasavalta kolmen Baltian maan jälkeen (Liettua 9. helmikuuta 1991, Latvia ja Viro 3. maaliskuuta 1991), joka järjesti kansanäänestyksen itsenäistymisestä.

Ainoa äänestyksessä kysytty kysymys oli: "Kannatatko Georgian itsenäisyyden palauttamista 26. maaliskuuta 1918 annetun Georgian itsenäistyysjulistuksen mukaisesti?" Virallisten tulosten mukaan lähes 99 prosenttia äänestäneistä kannatti ehdotusta, ja äänestysprosentti oli 90,5. Etnisten riitojen vuoksi ei-georgialainen väestö Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa boikotoi suureksi osaksi äänestystä.

Neljä päivää lopullisten tulosten julkistamisen jälkeen Georgian korkein neuvosto julisti yksimielisesti maan itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991. Samana päivänä oli kulunut kaksi vuotta siitä, kun neuvostoarmeija hyökkäsi rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan Tbilisissä.

Yhdysvaltojen entinen presidentti Richard Nixon oli yksityisellä vierailulla maassa kansanäänestyksen aikaan, ja hän kävi muutamalla äänestyspaikalla Georgian pääkaupungissa Tbilisissä ennen lähtöään Moskovaan myöhemmin samana päivänä.

Lähteet

  1. Vaikka Georgia oli edelleen lain mukaan osa Neuvostoliittoa, Georgian SNT:n korkein neuvosto julisti maan Georgian tasavallaksi istunnossaan 14. marraskuuta 1990, jolloin sanat "sosialistinen" ja "neuvosto" pudotettiin sen nimestä. Peter N. Stearns, William Leonard Langer: The Encyclopedia of World History, s. 910. Houghton Mifflin Books, 2001. ISBN 0395652375.
  2. Äänestys oli käynnissä osissa Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa, joissa äänioikeutetut päättivät pysyä osana uudistettua Neuvostoliittoa. Imogen Bell: Eastern Europe, Russia and Central Asia, s. 171. Taylor & Francis, 2002. ISBN 1857431375.
  3. a b Cornell, Svante E.: Autonomy and Conflict: Ethnoterritoriality and Separatism in the South Caucasus – Case in Georgia Department of Peace and Conflict Research, Report No. 61. University of Uppsala. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 1.10.2009.
  4. The Encyclopedia of World History, s. 910.
  5. a b Jonathan Wheatley: Georgia from National Awakening to Rose Revolution, s. 64. Ashgate Publishing, Ltd., 2005. ISBN 0754645037.
  6. Eastern Europe, Russia and Central Asia, s. 171.
  7. Suny, Ronald Grigor: The Making of the Georgian Nation, s. 326. Indiana University Press, 1994. ISBN 0253209153.
  8. Soviet Georgians vote on independence 1. huhtikuuta 1991. The Boston Globe.