Helena Futtari

Nykymaailmassa Helena Futtari:stä on tullut monia ihmisiä kiinnostava ja keskustelunaihe. Helena Futtari on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, työelämässä tai merkityksessään ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Vuosien varrella Helena Futtari:stä ja sen vaikutuksista on keskusteltu, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutuksia eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Helena Futtari:n aihetta ja sen eri näkökohtia analysoimalla sen merkitystä, merkitystä ja mahdollisia seurauksia tulevaisuudessa.

Eila Helena Futtari (19. lokakuuta 1919 Kokemäki – 22. syyskuuta 1973 Porvoo) oli suomalainen näyttelijä, lausuntataiteilija ja lausunnanopettaja.

Elämä ja ura

” ”Tummanuhkeassa Helena Futtarissa ruumiillistuu kypsän naisen kuuma seksuaalisuus, joka etsii tyydyttämistään. Sillankorvan haulikko on yhtä varmoissa käsissä kuin kaulinkin.” ”

– Kansan Uutisten arvostelija luonnehtii Futtarin suoritusta Sillankorvan emännässä

Helena Futtarin vanhemmat olivat maanviljelijä Hannes Futtari ja Elina Turro. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Futtari teki opintomatkoja Euroopan taidekeskuksiin. Hän toimi lausunnanopettajana Kuopiossa, Helsingissä ja Kotkassa. Vuosina 1956–1960 hän oli kiinnitettynä Intimiteatteriin. Futtari työskenteli vierailevana näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa ja Kotkan kaupunginteatterissa.

Futtarin näyttämötehtäviä olivat muun muassa Herrojen Eeva (kappaleessa Kihlaus), rouva Tabret (Pyhä liekki), rouva Vuorinen (Kunnioittaen), Ama (Suezin itäpuolella) ja Varja (Kirsikkapuisto). Näytelmässä Niskavuoren Heta hän tulkitsi nimiosan.

Valkokankailla Futtari nähtiin kolmeen otteeseen. Kolmiodraamassa Sillankorvan emäntä hän teki vahvan roolitulkinnan maalaistalon valtiattarena. Lisäksi hänellä oli radio- ja televisiotehtäviä.

Helena Futtarin puoliso oli hovioikeudenneuvos Hannes Hartikainen. Hänellä on tytär, Elina Maaria (s. 1961).

Filmografia

Elokuvat

Televisiotuotannot

  • Rippiaita (1959)
  • Kuopion takana (1959)
  • Juomalasi (1960)
  • Ei koskaan pilanpäiten (1964)
  • Lapsuuteni (1967)
  • Teatterituokio (1969)

Lähteet

  • Elonet
  • IMDb

Viitteet

  1. ↑ a b http://sedis.blogspot.com/2007/06/sillankorvan-emnt.html
  2. ↑ a b c d e Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 148. Helsinki: Tammi, 1965.

Aiheesta muualla

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot