Heliosfääri

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Heliosfääri:tä ja sen vaikutuksia elämämme eri osa-alueisiin. Heliosfääri on aihe, joka on herättänyt useiden ihmisten kiinnostuksen viime vuosina, sillä se kattaa monenlaisia ​​tilanteita ja konteksteja. Heliosfääri:llä on ratkaiseva rooli tavassa, jolla elämme ja toimimme yhteiskunnassa, henkilökohtaisesta vaikutuksestaan ​​ammattimaailmaan. Tämän artikkelin aikana analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja tapaustutkimuksia, jotka liittyvät Heliosfääri:een, tavoitteenamme ymmärtää paremmin sen merkitystä ja sitä, miten se voi vaikuttaa päätöksiimme ja toimintaamme päivittäin.

Aurinkokunta logaritmisella asteikolla
Pioneer 10 ja muita heliovaipan saavuttaneita avaruusluotaimia

Heliosfääri on Auringon vaikutuspiiriin kuuluva alue avaruudessa. Se on eräänlainen aurinkotuulen täyttämä kupla, joka ulottuu 150–200 AU:n päähän auringosta kauas Pluton radan ulkopuolelle. Lähes kaikki heliosfäärissä oleva materia on peräisin aurinkokunnasta, sillä vain sähkövarauksettomat tähtienväliset atomit pystyvät läpäisemään sen.

Rakenne

Lähinnä elektroneista ja protoneista koostuva aurinkotuuli virtaa Auringosta noin 350 kilometrin sekuntivauhdilla aurinkokunnan halki, kunnes se vähitellen hidastuu lähestyessään tähtienvälisestä aineesta koostuvia kaasupilviä. Kohtaan, jossa aurinkotuuli alkaa hidastua tähtienvälisen aineen vaikutuksesta, muodostuu šokkirintama, jota kutsutaan terminaatiošokiksi. Kohtaa, jossa tasapaino saavutetaan tähtienvälisen aineen ja aurinkotuulen välillä, kutsutaan heliopaussiksi. Heliosfääri sijaitsee kokonaisuudessaan sen sisällä.

Heliosfäärin tarkka koko ja muoto ovat yhä epäselviä. Planeettainväliset avaruusluotaimet, kuten Pioneer 10 ja 11 sekä Voyager 1 ja 2, ovat matkalla heliosfäärin rajaa kohti ja lopulta ylittävät sen. Voyager 1, jonka lähettimet ovat yhä toiminnassa, läpäisi terminaatiošokin joulukuussa 2004. SOHO-avaruusluotaimen mittaukset ovat viitanneet siihen, että heliosfäärin muoto on epäsäännöllinen ja vääristynyt mahdollisesti paikallisten galaktisten magneettikenttien vaikutuksesta. Kuitenkin Voyager 2 -luotain pääsi heliosfäärin rajalle 2. heinäkuuta 2008 pisteeseen, jonka väitetään todistavan heliosfäärin olevan munanmuotoinen.

IBEX-satelliitin mittauksista vuonna 2010 on voitu koota ensimmäinen heliopausikartta. Tämä satelliitti mittasi nimenomaan heliosfäärin reunalta saapuvia neutraaleja atomeja.

Lähteet

  1. Solar system 'is egg shaped' News24. 3.7.2008. Viitattu 1.5.2020. (englanniksi)
  2. IBEX datasivu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Aiheesta muualla