Hockey Hall of Fame

Seuraavassa artikkelissa analysoimme perusteellisesti Hockey Hall of Fame:ta, kuvaa/aihetta/päivämäärää, joka on viime aikoina kiinnittänyt yleisön huomion. Seuraavilla riveillä tutkimme sen alkuperää, sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. _Var1 on synnyttänyt kiivasta keskustelua asiantuntijoiden ja tavallisten ihmisten välillä, ja siksi on tärkeää ymmärtää tämän ilmiön kaikki puolet. Ilmestymisestään lähtien Hockey Hall of Fame on vapauttanut ristiriitaisten mielipiteiden aallon, ja tavoitteenamme on laatia puolueeton ja kattava analyysi, jonka avulla lukija voi muodostaa tietoisen mielipiteen aiheesta.

Hockey Hall of Fame ulkoa.

Hockey Hall of Fame (HHOF) on jääkiekon historiaa ja kuuluisia pelaajia sekä lajin vaikuttajia esittelevä galleria, joka sijaitsee Torontossa Kanadassa. Myös Stanley Cup -pokaalia ja muita, pienempiä palkintoja (kuten Lady Byng Memorial Trophy ja Maurice 'Rocket' Richard Trophy) säilytetään samassa rakennuksessa.

Pelaaja, tuomari tai seura- tai sarjatoiminnassa mukana oleva toimitsija tai vaikuttaja voi uransa jälkeen päästä Hockey Hall of Famen jäseneksi, jos hän on yltänyt uransa aikana johonkin suureen saavutukseen, ollut merkittävä pelaaja tai on edistänyt jollakin tavalla jääkiekon kehittymistä. Suomalaisista Hockey Hall of Fameen ovat toistaiseksi päässeet Jari Kurri, Teemu Selänne ja Riikka Sallinen.

Kesäkuussa vuonna 2010 yhdysvaltalainen Cammi Granato ja kanadalainen Angela James valittiin ensimmäisinä naisjääkiekkoilijoina mukaan Hockey Hall of Fameen.

Valintamenettely

Päästäkseen Hockey Hall of Fameen henkilön täytyy saada 18-jäsenisessä valintakomiteassa ainakin 15 jäsenen puolto. Kunakin vuonna korkeintaan neljä pelaajaa, kaksi toimitsijaa ja yksi päätuomari tai linjamies voidaan ottaa Hockey Hall of Fameen. Tullakseen asetetuksi ehdolle kiekkosuuruuden tulee olla päättänyt uransa kiekkotoiminnan parissa ainakin kolme vuotta ennen ehdolle valitsemista. Tämä muihin urheilulajeihin varrattuna lyhyehkö "koetusaika" on saanut osakseen arvostelua, koska esimerkiksi Gordie Howe, Guy Lafleur ja Mario Lemieux ovat jatkaneet peliuraansa sen jälkeen, kun he ovat päässeet Hockey Hall of Fameen.

Erityisen suuri kunnia on tulla valituksi heti uran päätyttyä ilman kolmen vuoden "karenssia". Tällaisen nopean menettelyn kautta Hall of Fameen on otettu seuraavat kymmenen pelaajaa:

Luokittelu

Hall of Fameen valittavat pelaajat luokitellaan kolmeen eri luokkaan: pelaajiin (engl. Players), rakentajiin (engl. Builders) ja toimitsijoihin (engl. On-ice officials). Pelaajiin kuuluu vuonna 2010 perustettu alaluokka naispelaajille, toimitsijoihin taas pää- ja linjatuomareita. Rakentajat-luokka taas sisältää muun muassa valmentajia, toimitusjohtajia, seuranomistajia ja kommentaattoreita.

Ei-kanadalaiset

Muutamat muutkin kuin Kanadan kansalaiset ovat aikojen saatossa saaneet kunnian tulla valituksi HHOF:ään pelaajana. Kansallisuusrajojen ylityksiä on aikojen saatossa kuitenkin tapahtunut suuntaan jos toiseenkin: esimerkiksi Slovakiassa natsi-Saksan vaikutuspiirissä olleen nukkevaltion aikana syntynyt Stan Mikita muutti lapsena Kanadaan, ja Bryan Trottier ja Tony Esposito ovat edustaneet niin Kanadaa kuin Yhdysvaltojakin. Seuraavat ovat ei-kanadalaisia:

Kritiikki

Kiekkoilun Hall of Famen kanadalaispainotteisuus on saanut kritiikkiä, ja esimerkiksi Neuvostoliiton jääkiekkoilijoista vain viisi on päässyt sen jäseniksi. Useissa maissa on perustettu kansallisia kunniagallerioita ansioituneita pelaajia tai toimitsijoita varten. Suomessa tällaisen "kiekkoilun aatelin" muodostavat Suomen Jääkiekkoleijona -arvonimen saaneet henkilöt. Myös Kansainvälisellä jääkiekkoliitolla on oma kunniagalleriansa IIHF Hall of Fame.

Katso myös

Lähteet

  1. Ensimmäiset naiset Hockey Hall of Fameen yle.fi. 23.6.2010. Yleisradio. Viitattu 23.6.2010.

Aiheesta muualla