Nykymaailmassa I. K. Inha on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä ja joka on kiinnittänyt eri alojen huomion. Akateemisesta maailmaan I. K. Inha:stä on tullut jatkuvan keskustelun ja kasvavan kiinnostuksen aihe. Ajan mittaan I. K. Inha:llä on osoittautunut olevan merkittävä vaikutus yhteiskuntaan ja se on synnyttänyt keskusteluja ja pohdintoja, jotka ylittävät rajat ja kulttuurit. Tässä artikkelissa tutkimme I. K. Inha-ilmiötä perusteellisesti ja analysoimme sen vaikutuksia ja vaikutusta nykymaailmaan.
I. K. Inha | |
---|---|
I. K. Inha |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Into Konrad Nyström |
Syntynyt | 12. marraskuuta 1865 Virrat, Suomen suuriruhtinaskunta, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 3. maaliskuuta 1930 (64 vuotta) Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | valokuvaaja, kirjailija |
Taiteilija | |
Salanimi | I. K. Inha |
|
I. K. Inha (oik. Into Konrad Nyström; 12. marraskuuta 1865 Virrat – 3. huhtikuuta 1930 Helsinki) oli suomalainen valokuvaaja, kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Inha on suomalaisen valokuvauksen suuria mestareita. Hän on kunnostautunut eritoten kansanperinteen, vanhan elämänmuodon ja Suomen maisemien tallentajana. Paitsi luonnontunnelmien kuvaaja ja perinteentallentaja, Inha oli myös merkittävä modernisaation kuvaaja. I. K. Inha kuoli leukemiaan vuonna 1930. Inha on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Inha syntyi Virtain Jäähdyspohjassa 1865, hänen vanhempansa olivat henkikirjoittaja ja sittemmin kruununvouti Johan Abrahan Nyström ja Clara Charlotta Vikman. Arkkitehti Usko Nyström oli hänen veljensä. Inhan lapsuusvuosien jälkeen hänen perheensä muutti Ikaalisiin, ja sieltä vuonna 1877 Inhan tie vei opiskelemaan Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan kuuluisassa lyseossa Inha menestyksellisesti opiskeli paitsi normaalit kouluaineet, myös yksityisesti ylimääräisiä kieliä ja toimittajantyötä, mihin häntä kannusti etenkin ihailtu opettaja Arvid Genetz. Inha sai ylioppilastodistuksen vuonna 1884. Vuodesta 1885 hänen kotipaikkansa oli Helsinki, mutta hän asui välillä myös Karjalohjalla ja Lohjan Jalassaaressa. Koko elinikänsä Inha oli innokas uuden kokeilija. Hän oli lisäksi ensimmäisiä, jotka välittivät polkupyöriä Englannista Suomeen. Sanaa polkupyörä väitetään hänen keksimäkseen.
Vuosina 1889–1890 Inha kuvasi maisemia Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Suomen taiteen kultakauden muiden mestarien tavoin myös Inha toi kansainvälisiä vaikutteita Suomen taiteeseen, mutta omimman ilmaisun juuret olivat salomaiden ja rajaseutujen maisemissa. Kiertävän legendan mukaan Inha kävi kaikissa Suomen pitäjissä.
Vuonna 1892 Inha kuvasi Pohjois-Suomen maisemia Atelier Apollon omistaneen K. E. Ståhlbergin toimeksiannosta. Kuvia esitettiin näyttelyssä ja niitä vedostettiin myyntiä varten. Vuonna 1893 Inha kuvasi Itä-Suomen maisemia. Näistäkin kuvista muodostettiin näyttely ja vedostettiin myyntikopioita.
Huhtikuussa 1894 Inha lähti kielentutkija K. F. Karjalaisen kanssa Vienan Karjalaan kuvausmatkalle. Siellä hän kuvasi asukkaiden elinympäristöä, heidän elämäänsä ja tapakulttuuriaan. Matkan tuloksena oli yli 200 esteettisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää kuvaa, joista noin puolet oli esillä näyttelyssä marras- ja joulukuussa 1894.
Vuonna 1895 Inha kiersi Suomea polkupyörällä lähes koko vuoden ja kuvasi maisemia Finland I bilder, Suomi kuvissa -teosta varten. Aikaisemmin tehtyä Atelier Apollon maisemasarjaa Inha täydensi vuonna 1898 Inha kuvamalla Turun ja Helsingin saaristoa sekä Lounais-Suomea. Vuonna 1899 Inha kuvasi Maataloushallitukselle suomalaista maanviljelystyötä. Kuvat olivat esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Samana vuonna hän kuvasi myös Otavalle suomalaista tervakulttuuria Oulujoella. Tarkoituksena oli julkaista Teuvo Pakkalan kanssa yhteiskirja. Pakkalalta jäi teksti kuitenkin kirjoittamatta ja kirja jäi julkaisematta.
Inha jatkoi 1900-luvun alussa Maataloushallituksen tilauksen hengessä kuvaamista silloisen Satakunnan alueella Kansanvalistusseuran laskuun. Samoihin aikoihin Väinö Voionmaa laati Tampereen historiaa, johon tilattiin kaupunkimaisemien kuvitusta Inhalta.
Vuonna 1908 Inha kuvasi Helsinkiä WSOY:lle Savolais-Karjalaisen osakunnan toimittamaa Helsinki-opasta varten. Kirjaan käytettiin kuitenkin vain 60 kuvaa, ja 130 jäi käyttämättä arkistoon. Vuonna 2009 niistä koottiin teos Helsinki – valon kaupunki. I. K. Inhan valokuvia 1900-luvun alun Helsingistä. Negatiivit on nyt lahjoitettu Suomen valokuvataiteen museoon.
Vuosina 1913–1914 Inhan pitkäaikainen kustantaja WSOY tilasi uusia maisemakuvia käsittelevän sarjan. Maisemakuvien takia Inha ei enää lähtenyt kiertämään Suomea laajalti, vaan asettui kahdeksi kesäksi Padasjoelle ja talviksi Lohjan ja Virtain maisemiin. Tilaus tehtiin ilman varsinaista käyttötarkoitusta, motiivina lähinnä hyvän työntekijän pitäminen leivässä. Käytetylle rahalle löytyi varmasti vastinetta myöhemmin, sillä sarjan kuvat löysivät tiensä useisiin sotien välisenä aikana julkaistuihin kuvateoksiin.
Inha oli 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella suomalaisen valokuvauksen merkittävin maisema- ja miljöökuvaaja sekä dokumentaristi. Alalla oli kovaa kilpailua. Maisemia kiersivät kuvaamassa Karl Granit, Daniel Nyblin, Vivi Richter ja moni muu. Kilpailuasetelma saattoi lisätä työintoa. Inha nousi suomalaisen kansallisen maisemakuvaston merkittävimmäksi yksittäiseksi vaikuttajaksi. Vaikka hän jo elinaikanaan sai tunnustusta valokuvataiteestaan, niin etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälissä hänen kuviaan julkaistiin runsaasti anonyymisti, tekijää mainitsematta. Suuri osa hänen kuvaamistaan negatiiveista on kadonnut, mutta eri arkistoihin on levinnyt runsaasti hänen töitään vedoksina.
Inha oli Uuden Suomettaren ulkomaan osaston toimittaja vuosina 1888–1906. Uuden Suomettaren toimittajana hän vieraili muun muassa Ateenassa 1897 ja Lontoossa 1899. Hänen varsinainen työmaansa oli ulkomaantoimitus, mutta samalla hän toimi muun muassa musiikki- ja taidekriitikkona ja matkakuvaajana.
Inha osti 1896 Väinö Wallinin kanssa Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan. Inha myi osuutensa lehdestä Wallinille 1901, mutta jatkoi lehden toimittajana vuoteen 1906.
Inha suomensi kaikkiaan noin 40 teosta. Kirjalliset pääteokset, Suomen maisemia (1909) ja Kalevalan laulumailta (1911) ovat kummatkin yltäneet kolmanteen painokseen.
Inhalla on pysyvä arvonsa Suomen kulttuurihistoriassa. Hänen laaja-alaisuutensa ja värikäs persoonansa on pitänyt kiinnostusta yllä varsin erilaisissa yhteyksissä. Hän esiintyy muun muassa roolihenkilönä Eeva-Kaarina Arosen romaanissa Maria Renforsin totuus.
Vuonna 2006 järjestettyjen laajojen valokuvanäyttelyiden myötä Inhasta alettiin puhua Suomen kansallisvalokuvaajana.
Vuonna 2015 paljastettiin I. K. Inhan muistomerkki Torisevan levähdysalueella Virroilla ja graafikko Jorma Hinkan suunnittelema Inhan 150-vuotispostimerkki.
|