Indoiranilaiset kielet
Nykymaailmassa Indoiranilaiset kielet:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Indoiranilaiset kielet on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta ja huomion niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Se on aihe, josta on keskusteltu, keskusteltu ja analysoitu eri alueilla, sillä sen vaikutukset ja laajuus ylittävät rajat ja kattavat monia jokapäiväisen elämän osa-alueita. Indoiranilaiset kielet:llä on osoitettu olevan merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja siihen, miten ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Indoiranilaiset kielet-ilmiötä ja sen merkitystä nykyään analysoimalla sen vaikutuksia ja roolia modernin yhteiskunnan eri näkökohtien kehityksessä ja muuttamisessa.
Indoiranilaiset kielet ovat indoeurooppalaisten kielten itäinen kieliryhmä, joka jakautuu kahteen suureen alaryhmään, iranilaiseen ja indoarjalaiseen. Myös nuristanilaiset kielet (esimerkiksi prasuni ja aškuni) kuuluvat indoiranilaiseen ryhmään, mutta niiden asema indoiranilaisten kielten sukupuussa on epäselvä. Indoiranilaisia kieliä puhutaan muun muassa Intian, Nepalin, Bangladeshin, Pakistanin, Sri Lankan, Afganistanin ja Iranin alueella. Indoiranilaisilla kielillä on yli miljardi äidinkielistä puhujaa.
Indoiranilaisten kielten eriytyminen lienee tapahtunut 3. vuosituhannella eaa. Vanhimmat indoiranilaiset kielet ovat muinaisindoarja eli Veda-sanskrit, itäiranilainen avesta ja lounaisiranilainen muinaispersia. Mitannin alueelta on löytynyt jälkiä indoarjalaisesta superstraattikielestä.
Indoiranilaisia kieliä kutsutaan joskus myös arjalaisiksi kieliksi, koska jo 2000-luvulla eaa. kantaindoiraanin puhujat kutsuivat itseään arjalaisiksi: muinaisindoarjan puhujat sanalla ā́r(i)ya, kun taas muinaisiraanin (avestan) puhujat airya-; itse asiassa Irān onkin tämän sanan monikon genetiivi, so. 'arjalaisten (maa)'.
Lähteet
- ↑ Poikkeuksena vielä itäisempi tokaari, joka on kokonaan oma, typologisesti poikkeava haaransa.
- ↑ Anhava (1999: 102); Gippert (2003).
- ↑ Anhava (1999: 91).
- ↑ Thieme (1960); Mayrhofer (1982); Parpola (2003).
- ↑ 1800-luvulla nimitettiin kaikkia indoeurooppalaisia kieliä satunnaisesti arjalaisiksi kieliksi.
Kirjallisuutta
- Anhava, Jaakko (1999) Maailman kielet ja kielikunnat. 2. painos. Gaudeamus. ISBN 951-662-734-X
- Degener, Almuth (2003) The Nuristani languages. Indo-Iranian Languages and Peoples (toim. Nicholas Sims-Williams), 103-117. Oxford University Press. (Proceedings of the British Academy, 116.)
- van Driem, George (2001) The Languages of the Himalayas. Brill: Leiden.
- Gippert, Jost (2003) The Avestan language and its problems. Indo-Iranian Languages and Peoples (toim. Nicholas Sims-Williams), 165-187. Oxford University Press. (Proceedings of the British Academy, 116.)
- Mayrhofer, Manfred (1982) Welches Material aus dem Indo-arischen von Mitanni verbleibt für eine selektive Darstellung? Investigationes philologicae et comparativae. Gedenkschrift für Heinz Kronasser (toim. Erich Neu), 72-90. Otto Harrassowitz: Wiesbaden.
- Parpola, Asko (2003) From the dialects of Old Indo-Aryan to Proto-Indo-Aryan and Proto-Iranian. Indo-Iranian Languages and Peoples (toim. Nicholas Sims-Williams), 43-102. Oxford University Press. (Proceedings of the British Academy, 116.)
- Thieme, Paul (1960) The "Aryan Gods" of the Mitanni Treaties. Journal of the American Oriental Society 80, 301-317.