Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950

Nykyään Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950 on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion nyky-yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950:stä on tullut tärkeä aihe, joka kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueita. Olipa kyseessä työ, henkilökohtainen, akateeminen tai sosiaalinen, Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950 on merkittävästi vaikuttanut ihmisten vuorovaikutukseen ja toimintaan nykymaailmassa. Kun Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950 kehittyy edelleen, on tärkeää analysoida sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Tässä artikkelissa perehdymme Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen ulottuvuuksia, vaikutuksia ja mahdollisia haasteita, joita se tuo tämän päivän yhteiskunnassa.

Vuoden 1950 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 9
Isäntämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Kaupungit Lontoo
Ajankohta 13.–22. maaliskuuta 1950
Mitalistit
– Kultaa Kanada
– Hopeaa Yhdysvallat
– Pronssia  Sveitsi
Ottelut 27
Yleisö 127 700 (4 730 ottelua kohti)
← 1949 1951 →

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1950 järjestettiin Lontoossa 13.–22. maaliskuuta. Kisojen järjestäjämaaksi kysyttiin myös Suomea.

Hallitseva mestari Tšekkoslovakia ei saanut lähetetyksi joukkuetta kisoihin, koska lähes koko joukkue vangittiin. Syynä oli maan petos ja vangitseminen tapahtui juuri joukkueen lähdön kynnyksellä. Vangittujen joukossa oli muun muassa Gustav Bubník. Puolestaan Suomessa syksyllä 1949 käyty keskustelu johti siihen, että Suomen Jääkiekkoliitto ei lähettänyt maajoukkuetta kisoihin. Päätös katkeroitti muutaman vanhan polven maajoukkuekiekkoilijan siinä määrin, että he lopettivat pelaajauransa. Suomea turnauksessa edustivat vain tarkkailija Risto Lindroos ja kokousedustaja Harry Lindblad.

Kanada saavutti kisoissa kultaa ja Yhdysvallat hopeaa. Euroopan-mestaruuden voitti Sveitsi.

Karsintaryhmä 1

joukkue Ot. V T H Maalit Pst GBR NOR FRA
Iso-Britannia 2 2 0 0 11–0 4 2–0 9–0
Norja 2 1 0 1 11–2 2 11–0
Ranska Ranska 2 0 0 2 0–20 0

Karsintaryhmä 2

joukkue Ot. V T H Maalit Pst CAN SUI BEL
Kanada 2 2 0 0 46–2 4 13–2 33–0
 Sveitsi 2 1 0 1 26–16 2 24–3
Belgia 2 0 0 2 3–57 0

Karsintaryhmä 3

joukkue Ot. V T H Maalit Pst SWE USA NED
Ruotsi 2 2 0 0 18–3 4 8–3 10–0
Yhdysvallat 2 1 0 1 20–9 2 17–1
Alankomaat Alankomaat 2 0 0 2 1–27 0

Mitalisarja

Joukkue O V T H Maalit Pts CAN USA SUI GBR SWE NOR
Kanada 5 5 0 0 42–3 10 5–0 11–1 12–0 3–1 11–1
Yhdysvallat 5 4 0 1 29–20 8 10–5 3–2 4–2 12–6
 Sveitsi 5 3 0 2 31–30 6 10–3 3–2 12–4
Iso-Britannia 5 2 0 3 14–32 4 5–4 4–3
Ruotsi 5 1 0 4 15–16 2 6–1
Norja 5 0 0 5 15–45 0

Euroopan-mestaruuskilpailut

EM Joukkue
1. Sveitsi
2. Iso-Britannia
3. Ruotsi
4. Norja

Alempi loppusarja

joukkue Ot. V T H Maalit Pst BEL NED FRA
Belgia 2 2 0 0 11–3 4 4–2 7–1
Alankomaat Alankomaat 2 1 0 1 6–6 2 4–2
Ranska Ranska 2 0 0 2 3–11 0

Mestarijoukkue

Joukkue Pelaajat
1. CAN Edmonton Mercury:

Harry Allen, March Darling, Billie Dawe, Jack Davis, Robert Davis, Wilburn Delaney, Donald Gauf, Doug Gilburn, Leo Lucchini, Jack Manson, Doug McAuley, Ab Newsome, Al Purvis, Don Stanley, Bob Watt, Pete Wright, Nassic Young

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mm-jaakiekon-historia/3732510#gs.ebsvx1
  2. ↑ a b c d e Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 24. US-Mediat Oy, 1989.
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot